Muistokirjoitus

6 tammikuun, 2017 | Kasvu | Ville Tolvanen

Muistokirjoitus

Vuodenvaihde on aina hyvää aikaa ennustaa tulevaa, osoittaa kiitollisuutta ja summata menneitä. Pysähtyä pohtimaan elämää, sen antia ja tehtyjä valintoja. Kerätä voimia uutta vuotta ja kujeita varten.

Muistan lukeneeni valmennuksesta, jossa jokaisen piti alussa kirjoittaa itselleen muistokirjoitus. Aika raaka harjoitus. Aloin pohtimaan asiaa, mitä minusta muistetaan ja mitä jäisi jäljelle yllättävän galaksin vaihdoksen osuessa kohdalle. Heti perään pohdin, onko asialla minulle tai kenellekään muulle mitään merkitystä.

Kyllä muistokirjoituksessa on pohdittava enemmän ihmistä kuin suoritteita elämän matkan varrella. Tietoa, tutkimuksia ja tekoja tulee, mutta vain ihmisillä, heidän suhteillaan ja niiden onnistumisella on merkitystä. Olitko onnellinen ja tyytyväinen elämääsi? Jäikö jotain tekemättä ja mitä saattaisit tehdä toisin toisessa mahdollisuudessa.

Huomasin pohtivani, etten edes tiedä mitä minusta kirjoitettaisiin, jos edes moiseen kukaan jaksaisi ryhtyä. Ei varmaan kukaan ainakaan läheisimmistä ystävistäni. Huomasin ajattelevani, etten edes oikein tiedä, mitä he minusta ja tekemisistäni ajattelevat. Joukkojen ja kaiken hälinän keskellä on usein yksinäistä.

Joku kirjoittaisi miehen eläneen kaasu pohjassa ja ikuinen riittämättömyyden tunne sielussa maailman mahdollisuuksia ja kokemuksia ahmien. Toinen voisi sanoa ihmisen kulkeneen omia polkujaan itseään ja elämäänsä etsien ja pohtien. Kolmas toteaisi Villen valmiuden olla aina mukana toiminnassa ja usein sitä muillekin järjestämässä.

Vain yhdestä asiasta olen kohtuullisen varma. Huolimatta siitä, olenko ihmiselle ville, pelle vai narri, olen saanut kunnian olla ihminen, jolta on pyydetty neuvoa tai jopa apua. Aika moni kaveri on kysynyt kun eteen on tullut tarve pohtia työtä ja elämää syvempäänkin. Lepolan saunassa on synnytetty paitsi uusia yrityksiä, myös aika monta uutta päätöstä tai ajatusta seuraavista siirroista.

Ehkä juuri elämä yhdessä ja kaikkien läheisten kanssa tulisi nostaa keskiöön muistoja lyhyesti kirjoitettaessa. Ehkä juuri ne jaetut hetket ajassa ovat elämässä kultaakin kalleimpia. Tilanteet ja tulokset vaihtelevat, mutta kohtaamiset elävät hetkissä ja ajassa.

Mitä sinusta muisteltaisiin kirjoituksessa? Sanottaisiinko siinä niitä asioita, mitä sinä olet halunnut maailmalle sanoa, vai niitä mitä ihmiset ovat kohtaamisissa tunnistaneet. Mitä haluaisit itsestäsi kirjoituksessa muistettavan? Jokainen hetki, päivä ja vuosi kulkee kultaisten muistojen ketjussa. Ehkä siis aikaa ja tulevaakin on parasta pohtia siinä syntyvien kohtaamisten kautta.

Jos laskisit kaikki vuoden kohtaamisesi, kuinka kultaisen saisit muistojesi kartasta?

Päiväkirjani verkossa lähestyy itselleni utopista tuhannen kirjoituksen merkkipaalua. 200 kohdalla ajattelin nelinumeroisen olevan mahdottomuus. Ehkä määrä on korvannut laadun. Silti halu viestiä, jakaa ja terapoida on saanut jatkamaan. Väkisinkin sanat tulevat valmiiksi ja ”teos” muotoutuu tietyn aikakauden merkiksi. Muutamaa vaille aletaan olla valmiita.

KIRJOITA KOMMENTTI

Timo Nisula
2017-01-06 10:57:14

Minä kirjoittaisin että Ville halusi enemmän hyvää muille kuin itselleen. Hän uskoi että kun antaa saa myös itse ja sitä hän totisesti herkeämättä teki; sharing is caring. Hän on HYVÄ IHMINEN.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ari Huttunen
2017-01-06 13:34:05

Kiitos Ville hetkistä ja yhteisistä retkistä, jos haluu saada on pakko antaa - "hän rakasti ja palveli..."

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Tommi Hermunen
2017-01-06 15:10:51

Riippumatta siitä, onko Ville "ville, pelle vai narri", kukaan ei voi kiistää etteikö kykyä ja kapasiteettia löytyisi. Ja mun mielestä Villen leimallisin luonteenpiirre on juuri se, että toisin kuin suurin osa lahjakkaista ihmisistä, Ville jaksaa päivästä toiseen tehdä niitä pieniä, arkisia ja tylsiä asioita, jotka vievät eteenpäin.

Ei kaiveta kuoppaa vielä, mutta tarjoan oman osuuteni ennenaikaiseen muistokirjoitukseen jo nyt:

Relentless. Oppressively constant; incessant. Unceasingly intense.

Ville isn't not stopping until he get's what he wants, and he is not taking "no" for an answer. People might try to steer him from his goal, but he has eyes only for the prize and they're just going to have to get out of his way. Therefore: relentless.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.