Paremman omistajuuden ideologia

lokakuu 16, 2019 | Omistajuus | Ville Tolvanen

Paremman omistajuuden ideologia

Palaan ajatuksissani paremman omistajuuden johtamiseen ja sen haasteisiin. Kuten olen aiemmin kuvannut, minusta meillä on käsissä aika hyvä ideologia, jota on testattu käytännössä, sparrattu osaajien kanssa ja otettu käyttöön useammassa eri toimintaympäristössä.

Haasteena on ollut tuotteistaa ja kiteyttää ajattelumalli, joka olisi jokaisen omistavan ulottuvilla ja hyödynnettävissä ilman konsultaatiota. (Toki sekin tulee tarpeeseen ja on hyvin saatavilla).

Haasteelliseksi omistajamallin muuttamisen tekee se, että se edustaa muutosta, joka on ihmisluonnon vastaista.

Meillä jokaisella on mielessämme toimiva ja hyvä tapa johtaa arkea ja yrityksiä. Halu parantaa sisältää muutoksen siemenen, joka vaatii meiltä matkaa mukavuusalueen ulkopuolelle.

KERRATAAN IDEOLOGIAN KULMAKIVET JA NIIHIN LIITTYVÄT HAASTEET:

  1. Omistajastrategia – Miksi etsiä itselleen parempaa versiota, jos nykyinen tuntuu hyvältä. Tarvitaanko erillistä dokumenttiä, kun arki virtaa eteenpäin ilmankin. Miten omistajastrategia tai mikä tahansa suunnitelma luo arvoa arjessa kun työtkin on tehtävä? Hyvä ja erottuva omistajastrategia on lähtökohta omistajuuden johtamiselle ja kehittämiselle. Silti harva on paneutunut asiaan ja dokumentoinut sitä.
  2. Omistajuuden organisointi – Jokaisen yhtiön kokemus ja historia muokkaavat sen hallintomallia. Miksi omistajuutta, hallitustyötä tai johtamista pitäisi muuttaa kun haasteet tuntuvat olevan yhtiön ulkopuolella. Asiakkaissa, markkinassa ja kilpailijoissa. Harva omistaja ymmärtää olevansa lopputulosten syy ja seuraus. Aika harva hakee uutta vauhtia omasta peilikuvasta. Vieläkin helppoa, mutta harva syttyy tekemään tuloksellista joukkuetta, jos omistajastrategia ei sitä erikseen vaadi. Ja kun sitä ei ole, niin ei ole selkeää roolia omistajille, hallitukselle eikä johdollekaan. “On näistä puhuttu.”
  3. Omistajuuden johtaminen. Systeemiajattelu on vierasta ja vaatii ammattimaista otetta arjen johtamiseen. Jos yhtiö on peritty, itse rakennettu tai ostettu, on pärjätty aina ilmankin. Omistajuus on helposti olotila ja suhde omaisuuteen. Ammattimainen omistajuus on vielä aika uutta ajattelua. Toki tässäkin jyvät erottuvat akanoista ja yritystä on. Systeemi syntyy kun arkkitehtuuri, organisaatio, ihmiset ja tekeminen kohtaavat.
  4. Omistajuuden kehitys. Jos edellisiä ei ole paikallaan, ei omistajuuden johtamista ja kehittymistä voida mitata. Ei toimitusjohtajan vaihtaminen yksin tee omistajasta parempaa. Kehityksen mittaaminen vaatii tavoitteet ja tulosten raportoinnin. Muuten kaikki on arvailua. Tuntuu siltä, että ollaan ihan hyviä omistajia! Eikö ookki ihana tunne?!
  5. Kollektiivinen oppiminen. Oppia tapahtuu vasta sitten kun suunta, suunnitelmat, tekeminen ja tulokset ovat pöydällä. Emme opi arjessa, vaan vertailemalla lähtökohtia, valintoja, tekemistä ja tuloksia. Oppiminen ei ole jossittelukokemus, josta taas etsitään syyllisiä yhtiön ulkopuolelta. Oppiminen on yhteisen tiedon tuottamista, jakamista, ymmärtämistä ja siitä syntyneiden ajatusten toteuttamista.

Mistä löytyy avain “paremman omistajuuden johtamiseksi?” Ainoastaan omistajan korvien välistä. On löydettävä vaihde, jossa ollaan nykyiseen 1) riittävän tyytymättömiä tai nälkäisiä, 2) oivalletaan tila paremmalle omistajuudelle, 3) valitaan lähtökohdaksi vastuullinen ja 4) kehittyvä omistaminen ja 5) ryhdytään sanoista tekoihin. Oikeat ihmiset, työkalut, prosessit ja tulokset syntyvät kunhan omistajasta nousee käsi ylös muutoksen merkiksi.

V

Lue Myös:

KIRJOITA KOMMENTTI

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.