Ennen joulua luin käänteen tekevän kommentin verkossa. Se oli tämän kirjoituksen otsikko. Siitä tuli uusi mottoni. Pidän siitä kuin hullu kaurapuurosta.

Vanha ja pitkään palvellut mottoni oli Carpe Diem. Tartu päivään. Se sopii persoonaani ja ajatteluuni. Omaksuin sen heti nähdessäni upean elokuvan Kuolleiden Runoilijoiden Seura (1989)

Uusi mottoni palvelee minua monella eri tasolla. Tajusin sen heti olevan käyttökelpoinen ajatus elämäni rakentamiseen. Tunnistin siitä ainakin seuraavia tulkintoja.

Inhimillinen – Jokainen joka saa itselleen koulutusta, työstä, vastuuta ja menestystä on velvollinen myös antamaan omastaan enemmän takaisin. Sharing is caring – Jakaminen on asioista ja ihmisistä välittämistä.

Kokemuksellinen – Mitä isompia kokonaisuuksia näet, hahmotat ja ymmärrät, sitä paremmin pysty luomaan ja jakamaan arvoa muille. Maailma tarvitsee tulkkaajia, julistajia ja opettajia.

Ymmärryksellinen – Isompi kuva auttaa hahmottavaan eri asioiden suhteita ja merkityksiä. Annat enemmän aikaa, määrää ja laatua kun ymmärrät mitä on tehtävissä ja saavutettavissa.

Yhteisöllinen – Meidän uskomattomassa hyvinvoinnissa elävien suomalaisten on syytä jakaa tilaa, työtä, osaamista ja hyvinvointia niille, joilla ei sitä vielä ole. Olemme vastuussa paitsi itsestämme myös muista maailman ihmisistä. Suomi menestyy maailmalla kun maailma menestyy täällä meillä.

Ihmeellinen rivi sanoja, joka on antanut jo lyhyessä ajossa ni-in paljon. Upeaa, että näillä kilometreillä löytyy vielä intoa ja ideoita uusiutumiseen. Rock.

V