Olen seuraillut viime aikoina näyttävästi Facebookista luopuvien kannanottoja. Yritän ymmärtää ajattelua, sen taustoja ja merkitystä. Trendiherkät ihmiset äänestävät helposti jaloillaan. Kun jostain menee maku, lähdetään äkkiä etsimään jotain uutta ja individualistisempaa.

Mitä tapahtuu ympäristön seurannalle, kuuntelulle, vuorovaikutukselle ja oppimiselle?

Ymmärrän kritiikin GAFA-yhtiöiden toiminnasta. Ymmärrän halun erottua ja olla elitistinen. Sitä en ymmärrä, että ei haluta kuulla eri mielisiä, auttaa porukoida tarvittaessa, viihtyä ja olla osa yhteisöä. Ainakin itselleni some on juuri edellä mainittuja asioita. Asiaa ja sen vierestä arjessa ja juhlassa.

Mikä on vuorovaikuttamisen vaihtoehto?

Miten opitaan, kun vuorovaikutus lakkaa. Luetaan kirjoja ja painettua sanaa? Kuullaan vain heitä, jotka pääsevät jatkuvasti eetteriin? Lopetetaan maailman kehitys ja jäädytetään aika?

Ei. Ei se luovuttamalla parane. Poisjääminen on sallittua, mutta ei hirvittävän fiksua. Jokainen toki tavallaan. Itse kuulun ihmisiin, jotka haluavat kehittää ja kehittyä, vaikka maailma, ympäristö ja kanavat eivät aina olekaan täysin omaan makuun.

Vaikenemalla annetaan vain valta niille, jotka sitä äänekkäimmin käyttävät.

V