Oletko koskaan löytänyt hyvää bändiä juuri sen lopetellessa? Luetko vanhaa kaunokirjallisuutta? Oletko löytänyt itsestäsi renessanssitaiteen ystävän? Pidätkö Madmenin sisustuksista? Hyvä sisältö kestää, kantaa ja tulee aika-ajoin takaisin.

Laadukas sisältö näyttäisi kelluvan samalla tavoin verkossa. Kiihdytetyllä aikarytmillä tosin. Tai emmehän vielä tulevaisuudesta tiedä. Ajattele jos joku joutuu lukemaan Villen juttuja vielä vuosikymmenenkin päästä? Tästähän minuakin on varoitettu. Nimenomaan varoitettu. Jälkeni saattaa jäädä elämään. Mitä haittaa Nallelle on ollut hetken taistolaisuudesta? Ei yhtään mitään. Onko Donner tehnyt elämänsä aikana huonoja juttuja? No varmasti. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Hyvät jutut peittävät huonommat. Huonoimpia juttuja ei muista kukaan.

Tämän päivän televisiossa yli 70% ohjelmista on jo aiemmin näytettyjä. Vanhakantainen maailma ponnistaa ajatuksesta päivän uutinen, uudet jutut joka päivä eikä juttuaiheita toisteta jos niistä on kerran jo joku kirjoittanut. Kuvittelemme elävämme jatkuvasti uudistuvan sisällön maailmassa. Kuitenkin esimerkiksi laihdutus päivän polttavana aiheena tulee takaisin kevään varmuudella heti joulun jälkeen. Itse asiassa suurin osa mediasta toistaa itseään vuodesta toiseen samalla varmalla rytmillä. En näe siinä paljonkaan pahaa, kierto toistaa ihmisen luontaista elämänkiertoa. Syksyllä on kiva sienestää. Syksyn jahdit ovat ihmisen parasta aikaa.

Olen itsekin huomannut oman sisältöni aina välillä pulpahtelevan tuoreena jossakin. Laitan itsekin, ehkä jopa liian vähän klassikoita ja hyvin jaettuja juttuja uudestaan liikkeelle. Tätä täytyy pohtia. Muutamastakin kerrasta tulee sanomista aktiivisimmilta. Siltihän olisi mukavaa että mahdollisimman moni näkisi ajatukseni. Mitä enemmän lukijoita, sitä paremmin niitä kultaakin kalliimpia kommentteja ja palautteita. Joka kerta kun joku uskaltautuu tunnustamaan erimielisyytensä, opin jotain. ”Jokainen uusi ajatus on silta seuraavaan.”

Nyt joku innostuu. Laadukas sisältö sittenkin ennen määrää. Ei. Ei kukaan voi tietää mikä sisältö on laadukasta tai laadukkainta missäkin. Olen yrittänyt pitää jonkinlaista huolta oman kirjoittamiseni laadusta. Pystyn seisomaan kaikkien juttujeni takana. Valitsemani genre on vapaa ajatusvirta. Dokumentoin ajatuksia huomisesta, tästä päivästä ja eilisestä. Aika-ajoin mieleni vaeltaa elämässäni ja lapsuudessani. Aktiivisen kirjoittamisen valinta on kohdallani tarkoittanut luopumista täydellisestä kielenhuollosta ja monesta muustakin asiasta. Pidän kuitenkin tästä. Tämä sopii minulle. Mikä olisi sinun tyylisi?

Olen kirjoittanut ehkä 10 kirjoitusta, jotka kestävät aikaa ja pulpahtavat aika ajoin takaisin pinnalle. Nyt tulee asian ydin: Kymmenen hyvän kirjoituksen onnistuminen on vaatinut yli 250 yritystä 18 kuukauden aikana. Mistä kukaan mitenkään voi tietää miten hyvin sisältö onnistuu? Ei ilman ulkomaailman testiä. Aamun Hesarissa The Whon huippuviisas kertoi rekisteröineensä yli 4000 kappaletta luoden samalla yli 100 klassikkoa. Nousut vaativat laskunsa.

En yhä edelleenkään ymmärrä tätä vähemmän on enemmän tai pieni on kaunista ajattelua. En varsinkaan verkossa. En tietenkään ehdota kaiken mahdollisen tuuppaamista verkkoon, mutta mittareiden mukaan aika paljon erilaista sisältöä saa verkkoon laittaa, ennen kuin mitään tapahtuu. Sanoisin 100 kappaletta mitä tahansa olevan ensimmäisen mittarin sisällössä verkossa. Ajatuksia, runoja, mielipiteitä, videoita tai vitsejä. Ennen sitä ei tahdo tapahtua yhtään mitään. Silti se on sata kertaa parempi idea kuin mainos tai jokin muu keksitty kertakäyttöidea. Hyvä sisältö on aitoa, rehellistä ja totta. Hyvä sisältö kantaa. Hyvä sisältö avaa tulevaisuuden portit.