Oletko koskaan löytänyt hyvää bändiä juuri sen lopetellessa? Luetko vanhaa kaunokirjallisuutta? Oletko löytänyt itsestäsi renessanssitaiteen ystävän? Pidätkö Madmenin sisustuksista? Hyvä sisältö kestää, kantaa ja tulee aika-ajoin takaisin.
Laadukas sisältö näyttäisi kelluvan samalla tavoin verkossa. Kiihdytetyllä aikarytmillä tosin. Tai emmehän vielä tulevaisuudesta tiedä. Ajattele jos joku joutuu lukemaan Villen juttuja vielä vuosikymmenenkin päästä? Tästähän minuakin on varoitettu. Nimenomaan varoitettu. Jälkeni saattaa jäädä elämään. Mitä haittaa Nallelle on ollut hetken taistolaisuudesta? Ei yhtään mitään. Onko Donner tehnyt elämänsä aikana huonoja juttuja? No varmasti. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee. Hyvät jutut peittävät huonommat. Huonoimpia juttuja ei muista kukaan.
Tämän päivän televisiossa yli 70% ohjelmista on jo aiemmin näytettyjä. Vanhakantainen maailma ponnistaa ajatuksesta päivän uutinen, uudet jutut joka päivä eikä juttuaiheita toisteta jos niistä on kerran jo joku kirjoittanut. Kuvittelemme elävämme jatkuvasti uudistuvan sisällön maailmassa. Kuitenkin esimerkiksi laihdutus päivän polttavana aiheena tulee takaisin kevään varmuudella heti joulun jälkeen. Itse asiassa suurin osa mediasta toistaa itseään vuodesta toiseen samalla varmalla rytmillä. En näe siinä paljonkaan pahaa, kierto toistaa ihmisen luontaista elämänkiertoa. Syksyllä on kiva sienestää. Syksyn jahdit ovat ihmisen parasta aikaa.
Olen itsekin huomannut oman sisältöni aina välillä pulpahtelevan tuoreena jossakin. Laitan itsekin, ehkä jopa liian vähän klassikoita ja hyvin jaettuja juttuja uudestaan liikkeelle. Tätä täytyy pohtia. Muutamastakin kerrasta tulee sanomista aktiivisimmilta. Siltihän olisi mukavaa että mahdollisimman moni näkisi ajatukseni. Mitä enemmän lukijoita, sitä paremmin niitä kultaakin kalliimpia kommentteja ja palautteita. Joka kerta kun joku uskaltautuu tunnustamaan erimielisyytensä, opin jotain. ”Jokainen uusi ajatus on silta seuraavaan.”
Nyt joku innostuu. Laadukas sisältö sittenkin ennen määrää. Ei. Ei kukaan voi tietää mikä sisältö on laadukasta tai laadukkainta missäkin. Olen yrittänyt pitää jonkinlaista huolta oman kirjoittamiseni laadusta. Pystyn seisomaan kaikkien juttujeni takana. Valitsemani genre on vapaa ajatusvirta. Dokumentoin ajatuksia huomisesta, tästä päivästä ja eilisestä. Aika-ajoin mieleni vaeltaa elämässäni ja lapsuudessani. Aktiivisen kirjoittamisen valinta on kohdallani tarkoittanut luopumista täydellisestä kielenhuollosta ja monesta muustakin asiasta. Pidän kuitenkin tästä. Tämä sopii minulle. Mikä olisi sinun tyylisi?
Olen kirjoittanut ehkä 10 kirjoitusta, jotka kestävät aikaa ja pulpahtavat aika ajoin takaisin pinnalle. Nyt tulee asian ydin: Kymmenen hyvän kirjoituksen onnistuminen on vaatinut yli 250 yritystä 18 kuukauden aikana. Mistä kukaan mitenkään voi tietää miten hyvin sisältö onnistuu? Ei ilman ulkomaailman testiä. Aamun Hesarissa The Whon huippuviisas kertoi rekisteröineensä yli 4000 kappaletta luoden samalla yli 100 klassikkoa. Nousut vaativat laskunsa.
En yhä edelleenkään ymmärrä tätä vähemmän on enemmän tai pieni on kaunista ajattelua. En varsinkaan verkossa. En tietenkään ehdota kaiken mahdollisen tuuppaamista verkkoon, mutta mittareiden mukaan aika paljon erilaista sisältöä saa verkkoon laittaa, ennen kuin mitään tapahtuu. Sanoisin 100 kappaletta mitä tahansa olevan ensimmäisen mittarin sisällössä verkossa. Ajatuksia, runoja, mielipiteitä, videoita tai vitsejä. Ennen sitä ei tahdo tapahtua yhtään mitään. Silti se on sata kertaa parempi idea kuin mainos tai jokin muu keksitty kertakäyttöidea. Hyvä sisältö on aitoa, rehellistä ja totta. Hyvä sisältö kantaa. Hyvä sisältö avaa tulevaisuuden portit.
KIRJOITA KOMMENTTI
Jani Muhonen
2013-02-04 09:05:22
http://sethgodin.typepad.com/seths_blog/2010/01/unrealized-projects.html
En ole tainnut yhtäkään bändiä löytää siten, että se vielä olisi ollut oikeasti elinvoimainen. Enin osa on ehtinyt tekemään parhaimpansa jo ennen syntymääni. Ja sama pätee leffoihin ja kirjoihinkin. Hyvä sisältöö todellakin kantaa ja löytää uudet kuluttajat vielä vuosien, -kymmenten tai -satojenkin päästä.
Rolling Stones (tai The Who) on toiminut aivan samoin kuten Seth tuossa kertoo Tim Burtonista. Luo uutta, kokeile, epäonnistu, uusiudu, floppaa ja tee sitten välillä se täyskymppi. Mikään ikoniaseman saavuttanut bändi ei ole kyennyt siihen ilman radikaalejakin uudistumisia ja ajoittaisia failureita. Milloin on yritetty mennä yleisöä miellyttäen, oma identiteetti ja sen mukainen sisältö unohtaen (Their Satanic Majesties Request, Black and Blue, Undercover), on menty metsään. Ja sieltä on sitten ponnistettu.
Toisaalta - ne flopitkin saattavat jatkaa elämäänsä jos niistä ei lannistuta vaan yritetään uudelleen. Ja uudelleen. Kuten Bowie: http://www.businesszone.co.uk/blogs/peter-cook/music-business-small-business-ideas-peppered-music/where-are-we-now-12-business-le-0
Lisää kommentti
Miisa Mink
2013-02-04 23:45:17
Hyvä juttu Ville. Olet ihan oikeassa että volyymi on tärkeää. Kuka tahansa voi sanoa että heillä on hienoja blog posteja - omassa päässä!! Musta tuntuu että porukka ottaa itsensä liian vakavasti ja kuvittelee että jotain oikeasti KIINNOSTAA se mitä ne sanoo. Mä ainakin luen kaikenlaisia juttuja ja arvostan niitä jotka jaksaa kirjoittaa ja joilla on silloin tällöin jotain sanottavaa.
Vaikkaisin että tämä itsekriittisyys myös estää monia aloittamasta Twitterin käyttöä. Siellä jos missä twiitit katoaa massaan. Pitäisi vaan antaa mennä.
Itse en ola vielä päässyt ihan tällaisen tajunnan virran tasolle bloggaamisessa mutta toisaalta tuskin haluankaan. Ei ole mun tyyli. Mutta pikkaisen voisin oppia sulta kirjoittamisen rentoutta :).
Lisää kommentti
Nella Samu
2013-02-05 09:49:29
Olet niin oikeassa, taas. Sisällön laatua on vaikea ennustaa ennen kuin se on testattu yleisöllä. Tietenkin paljon riippuu siitä, kenet on määrittänyt kohdeyleisökseen ja sen perusteella voi tehdä villejä arvauksia siitä, millaisesta sisällöstä nämä ovat kiinnostuneita ja mistä kokevat itselleen olevan hyötyä. Jonkinlaisia ennusteita voi tietenkin tehdä myös sen perusteella, mikä on aikaisemmin kiinnostanut (jaot, kuinka paljon aihe saa aikaiseksi keskustelua jne) ja minkälaisin hakusanoin sisältöihin päädytään. Varmaa on myös, että joka kerta ei voi onnistua yhtä hyvin.
Määrällä ei silti mielestäni voi täysin korvata laatua. Ethän sinä tosin niin väittänytkään. Vähintään pitää itse innostua ajatuksistaan, jotta saa tuotettua sisältöä, jolla on edellytykset edes kiinnostaa ketään. Ja toisaalta monta päivitystä päivässä saattaa oikeasti käydä ärsyttäväksi ja kääntyä ylläpitäjäänsä/ylläpitäjiään vastaan. Sellaisiakin blogeja on olemassa (ei onneksi yritys-sellaisia ole kohdalle osunut), joissa sama kirjoittaja suoltaa tekstejä enemmän kuin kukaan ehtii lukea. Silloin jää helposti se helmikin poimimatta sieltä joukosta.
Laadun ja määrän kauhun tasapaino on oikeasti mielenkiintoista. Siihen ei varmastikaan ole olemassa mitään valmista optimoitua vastausta, joka toimii kaikilla. Olen miettinyt sitä aika paljon vuosien varrella, kun olen kirjoitellut sekä blogeja, jotka pyörii oman navan ympärillä ja sillä hetkellä itseäni kiinnostavissa asioissa (esim. aakkosblogi.blogspot.com) ja blogeja, joissa pyrin keskittymään tiettyyn aihepiiriin (kuten opinnäytetyöni aihepiiriin liittyvä blogi). Molemmissa olen päätynyt lopulta siihen, että kirjoitan vasta, kun on jotain sanottavaa, koska väkisin kirjoitetusta tulee helposti myös väkisin luettu. Jos edes sitäkään. Kirjoittaessani kaipaan kuitenkin sitä, että syntyy keskustelua.
Mielenkiintoinen aihe. Tätä täytyy jäädä miettimään vielä.
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-05 10:20:56
Kiitos Nella, kiitos!
Loistavaa analyysiä. Olen käyttänyt omaa blogiani koekaniinina...Benchmarkannut Amerikkalaisia Seth Godinia, Waynerchuckia (en jaksa tarkastaa miten se kirjoitettaan) Brian Solista jne...
Tuo sisällön ja määrän tasapaino on todella kiinnostava. Toisille juttu viikossa on liikaa ja jotkut twiittaavat 60 krt päivässä. Olen vähän kapinoinut sitä "kirjoitat" liikaa koska hesarikin kirjoittaa joka päivä. Toisaalta ymmärrän ja hyväksyn ettei kaikki jaksa lukea ja monet vihaavat. Osa ajatuksia, osa sitä että jaksan yrittää.
Matkan varrella on oppinut paljon vaikuttamisesta. Pieniä asioita jotka muuttavat tilannetta dramaattisesti. Arvostan todella kaltaistesi vaivautumista palstalleni. Keep up the good work!
V
Lisää kommentti
Jani Muhonen
2013-02-05 10:22:29
Tuo "Hesarikin kirjoittaa joka päivä" on loistava pointti! Sitähän tämä on, omaa mediaa. Kuka silloin voi määrittää oikean tahdin?
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-05 10:28:34
Kyllä. Moni on tuominnut: "kirjoitat liikaa" ja kysyn, suhteessa mihin? Kuka sen päättää? Tärkeintä on ymmärtää lukijoita ja palvella riittävästi... en kehota asiakkaitani toimimaan tavallani, vaan löytämään omansa. Siihen on sitten työkaluja...
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-05 10:49:40
Nella,
Vielä: Ehkä suurin virheeni blogaamisessa oli luulo siit, että omat idolini tai oma vaikutuspiirini ryhtyisivät kommentoimaan tai keskustelemaan kanssani julkisesti. Jotenkin pidin sitä itsestäänselvänä. Kesti pitkään ymmärtää ettei "kukaan ole profeetta omalla maallaan." ja blogin ympärille alkoi syntyä ihan uutta yleisöä...
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-05 11:18:38
ja vieläkin (yksinpuhelu). Kun jotkut sanovat että "kirjoitat liikaa" pohdin että mitä pitäis tehdä... katsoa telkkaria? Juoda kaljaa? va?
Lisää kommentti
Nella Samu
2013-02-05 19:42:29
En oikein usko, että kukaan voi sanoa, milloin joku kirjoittaa tai twiittaa liikaa. Tai voi, muttei voi puhua kuin omasta puolestaan ja ainahan saa jättää lukematta. Kuten jo aikaisemmin tuolla muualla sanoin, niin blogissa on se hyvä puoli, että sisältö kyllä jää odottelemaan lukijaansa ja kommentoijaansa. Tempo on hitaampaa luonnostaan. Teksti päivässä on ihan hyvä tahti, jos sanomista, intoa ja aikaa riittää. Silloin se uusin teksti ei myöskään ryöstä vanhemmista teksteistä mahdollisesti syntyvää keskustelua; ei hoputa lukijaa jo seuraavaan aiheeseen, kun hän/he vielä mielellään vähän jauhaisivat siitä edellisestä aiheesta. Siinä ikään kuin jättää tilaa keskustelulle. Printtihesarin kanssahan ei siinä mielessä juttele kukaan verrattuna blogeihin.
Kun jotkut sanovat, että kirjoittaa liikaa, pitäisi ehkä kasvattaa sopivan paksu kuori, ettei aina sellaiselle arvostelulle sen enempää arvoa kuin sille kuuluu. Kritiikin antamisen taitoonhan kuuluu olennaisena osana osata perustella kantansa. Kritiikki ilman perustelua on täysin tyhjää puhetta.
Jos sanoo odottaneensa, että omat idolit/oma vaikutuspiiri osallistuu keskusteluun, niin onko silloin liian lähellä omaa mukavuusaluettaan. Kukaan ei kommentoi, koska hiljaisuushan tunnetusti on myöntymisen merkki? Toisaalta, jos kirjoittaa omaa idoliaan silmällä pitäen, alkaako tiedostamattaan mielistelemään? Kerjääkö tavallaan kiitosta siitä, että on ollut hyvä oppilas? Ja olisiko idoleilla/vaikutuspiirillä enää mitään lisää annettavana? Siksi tervehdin itse ilolla uutta keskustelevaa yleisöä. Se kun mahdollistaa uudet ja erilaiset ajatustavat, joita ei siinä omassa piirissä välttämättä synny. Ollaan niin samanlaisia.
Ei silti, tympiihän se joskus, että joutuu lähipiirilleen selittämään samat asiat kuin muu maailma jo tietää, koska eivät viitsi osallistua haluamaani reittiä. Heillä on kuitenkin oikeus siihen. Valita omat keskustelukanavansa. Jos sen on pakko olla puhelin niin olkoon sitten. ;)
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-05 20:49:23
Kiitos jälleen. Olipa hienosti kirjattu. V
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-02-27 18:31:40
Voin tässä pohtia blogissasi tätä asiaa omalta kantiltani: Aloitin blogin kirjoittamisen ilman mitään ajatusta tai päämäärää vain sen takia että halusin laittaa ajatteluani "paperille" myös muiden nähtäväksi eikä sillä ole mitään tekemistä yritystoimintani kanssa. Se oli aluksi aika haastavaa, kun halusin esittää asiani lyhyesti ja kohtuullisen neutraalisti.
En ole myöskään ottanut tästä stressiä, kirjoitan kun siltä tuntuu, ei kai tässä mitään kirjoittamisen määrän ylä-tai alarajaa ole. tätä ei EU-direktiivit määrää, eikä lukijat, kaikki saavat olla mitä mieltä lystää ei se ole kirjoittajan päänsärky.
Twitteri on minulle uusi ja outo juttu, jotenkin sieluni kammoksuu yhden lauseen viisautta eli sitä että olet online ja kirjoitat mitä juuri nyt ajattelet.
Blogin kirjoittaminen vaatii enemmän ajatusta ja silloin se teksti muotoutuu kirjoittaessa "toivottavasti" jalostetumpaan muotoon. Joten Ville emme stressaa vaan tehdään sitä mikä hyvältä tuntuu.
Ja jos iskee stressi niin avaa eurokossun ja kuuntelee Mattia ja Teppoa niin takuuvarmasti on puolen tunnin päästä eri fiilis. Voi olla että ottaa Matti ja Teppo päähän, muttei takuuvarmasti muut asiat
Lisää kommentti
Ville Tolvanen
2013-02-28 16:18:18
Kiitos! tämä lämmitti. erityisesti tuo "Unohdusresepti" V
Lisää kommentti
Lisää kommentti