Aloin sattumalta pohtimaan onnea työelämässä. Omia vaiheitani ja ajanjaksoja jolloin olen ollut erityisen onnellinen. En ole helposti tyytyväinen tyyppi. Päinvastoin tuntuu, että aina hatuttaa joku asia. Toisaalta jatkuva tyytymättömyys on ollut polttoaine uuden luomiseen, uuteen ajatteluun ja uusiutumiseen.
Minulle tulee tänä vuonna 25 vuotta täyteen työelämässä. Olen ollut yrittäjät, osakas, omistaja, toimitusjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja työntekijä monella eri tasolla. Milloin olen ollut onnellisin?
Aivan varmasti kahdeksannen luokan jälkeen kesällä kun puhuin itseni puutarhalle töihin. Sain hulppeasti omaa rahaa, ajettiin pakulla ympäriinsä ja joka päivä syötiin pikaruokaa. Aivan supersiistiä.
Nostalgiapläjäyksen jälkeen voisi pohtia varsinaista työelämää. Onnellisin olin vajaa kymmenen vuotta sitten kun lopetin miellyttämisen, muiden ajattelun, pelkän toisten palvelemisen ja aloin tehdä asioita itselleni. Ajattelin, kirjoitin, mallinsin ja pohdin maailmaa jonka minä halusin. Olin hetken peloton ja julkaisin kaikki ajatukseni.
Omintakeinen reuhaaminen johti työmäärän kasvuun, kunnianhimon kasvamiseen ja lopulta takaisin muiden palvelemiseen. Vaaleanpunaisissa muistoissa olin vapaa, rajaton ja itseni näköinen.
Asioita on syytä tehdä itselleen, vaikka olisikin muiden palveluksessa. Meistä jokaisella on jossain esimies, joka johdattelee lantteja kukkaroomme. Silti jokaisen tulisi rohkaistua etsimään sellaista, joka antaa täyden täyttymyksen. Tai ainakin saa pään niin sekaisin, ettei muuta ehdi miettiä. Omasta tekemisestä, yrittämisestä,pettymyksistä ja satunnaisissa onnistumisessa kasvaa onnen aineksia. Lujaa vain omaa kohti ja asioita joista syntyy täyttymystä. Kaikki muu on vain ohi kiitävää.
V
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti