En malta olla ajattelematta menneitä vuosia työelämässä. Ensi vuoden alussa niitä on jo neljännesvuosisata. Valtava määrä myyntiä, markkinointia, uusia yrityksiä, johtamista, suunnitelmia ja tekemistä. Paljon epäonnistumisia, mutta vielä enemmän onnistumisia.
Urani punaisia lankoja ovat kasvu, uudet yritykset, internet, palvelut ja brändit. Olen qinq ollut rakentamassa jotain uutta. Vitsailen asialla sanomalla, etten ole koskaan myynyt mitään mille on ollut kysyntään. Uusien ajatusten ja ideoiden kauppaaminen käy kyllä työstä.
Tärkeintä työssäni on ollut haasteet, niiden saavuttaminen ja jatkuva kehittäminen.
Olen tehnyt työelämässä kolmesta viiteen vuoteen ”retkiä” jotka jälkeenpäin näyttävät muodostavan selkeän jatkumon. Yrittäjyyttä, uusia yhtiöitä ja niiden kasvattamista.
Näkökulmani on viime aikoina muuttunut olennaisesti. Aloitin työurani katsomalla asiakkaan silmin yrityksen tuotteita ja palveluita, sitten niiden johtamista, pikku hiljaa omistajan ja johtamisen suhdetta ja nyt lopulta omistajuutta ja sen kehittämistä. Olen saapunut yrityksen markkinapaikalta sen etuovelle, sisään, johtokerrokseen, takaovelle ja lopulta omistukseen liittyviin asioihin.
Matka työelämässä tuntuu loogiselta polulta. Se maistuu kasvutarinalta ja työntäyteiseltä tarinalta. Matkaa arjessa on leimannut tyytymättömyys, halu parantaa jatkuvasti ja raivokas tahto saada jotain uutta aikaiseksi. Viimeiset kymmenen vuotta olen pohtinut myös oman sukupolveni ääntä – mitä me annamme ja jätämme tälle maailmalle.
Kahdenkymmenen viiden vuoden jälkeen tuntuu kuin olisin jälleen uuden alussa. Omistajuuden kehittäminen tuntuu täysin uudelta alulta, joka yhdistää kaiken kokemani, näkemykseni ja tahtotilani. Työ hakee vielä muotoa, mutta ravitsee jo nyt arjessa. Ehkä ensimmäistä kertaa työ vaatii myös minulta pitkäjänteisyyttä, joka ei todellakaan ole vahvuuteni. Sekin haastaa kasvamaan seuraavalle tasolle.
Minulle työssä on tärkeintä sen haasteellisuus, vaativuus ja uusien asioiden ja versioiden rakentaminen. Siksi olen innoissani, että olen jälleen tuoreuttamassa itseäni ja ajatuksiani. Työ ei välttämättä muutu, mutta jaksan taas katsoa asiaa tuorein ajatuksin. Oma motivoitumiseni alkaa missiosta, joka ponnistaa jatkuvasta kehittämisestä ja uuden luomisesta. Sillä jaksaa arjessa lapioida.
V
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti