Olen pohtinut paljon elämää viime aikoina. Elämästä ei selviä hengissä, enkä usko elämän jälkeen tulevan mitään muutakaan. Mihin haluan elämäni kuluttaa? Selkeä vastaus on vähintäänkin haastava. Ainakin minulle. Aika kuluu, mutta kuluuko se oikeissa askareissa?

Tuntuu että maailma on muuttunut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Suomessa on mennyt erittäin hyvin, tavaroita, palveluita ja mahdollisuuksia on aivan maailman maineeseen asti. Silti en ole yhtään varma ovatko ihmiset senttiäkään onnellisempia?

Pyydän usein ihmisiä kertomaan mitä he tekisivät jos heillä olisi täydellinen vapaus, rahat ja mahdollisuudet tehdä mitä ikinä he haluaisivat? Vastaukset ovat yleensä hyvin samankaltaisia. Liikuntaa, harrastuksia, mielekästä työtä ja tasapainoista elämää, useimmille vieläpä Suomessa. Kysyn heiltä, kuinka kaukana oikeasti olet tästä tavoitteesta? Monille ”unelman” toteuttaminen olisi mahdollista saman tien ilman minkäänlaisia investointeja. Pelkästään omaa elämää ja aikaa järjestelemällä. Neljän tunnin työviikko tai vastaava on mahdollista lähes jokaiselle. Kysymyshän on kuitenkin enemmän menoista kuin tuloista.

1980-luvulla elettiin vielä kylmän sodan aikaa. Vihollinen oli lähellä, kasvoimme amerikkalaisia sankaritarinoita ahmien, Secrect of My Success, Working Girl, Top Gun, Wall Street. Kaikki ryysyistä rikkauksiin tarinoita. Meille syötettiin menestyksekkäästi tarinaa yrittämisestä, sinnikkyydestä, materiasta ja menestyksestä. Aika moni päätyi kauppakorkeaan. Monella oli jo henkselitkin valmiina koulun alkaessa. Syntyi luulo että elämässä menestyminen tarkoittaa valkoista kivitaloa, BMW autoa ja venettä. Kallista elämäntapaa joka pakottaa juoksemaan loputtomasti.

Kahdenkymmenen vuoden juoksemisen jälkeen on pelottavaa mutta virkistävää pysähtyä. Mihin olinkaan matkalla? Mistä loppuelämässäni on kysymys? Suurin osa teinivuosien haaveista on toteutettu. Rakentamisen, saavuttamisen ja menestyksen rinnalle on kasvanut haaveita itsensä toteuttamisesta. Kirjoittamisesta, opettamisesta, muiden auttamisesta. Olen ryhtynyt auttamaan nuoria yrittäjiä jotka sitoutuvat asiaansa veloituksetta. Olen haastanut itseäni tulemaan ulos konsultin kuoresta ja julkaisemaan henkilönä. Olen alkanut ihailemaan ihmisiä jotka tekevät vaativia töitä itseään toteuttaen, täysin alastomina. Stand-up koomikot, juontajat, näyttelijät ja kirjailijat. Kaikki ihmisiä jotka elävät omien tuotostensa varassa. Toiset leveämmin kuin toiset.

Haluaisin elämäni muodostavan teoksen. Alkuvuodet aika tylsiä, parinkymmenen vuoden putki oravanpyörässä, viimeiset neljäkymmentä varsin villemäisiä. Uutta ajattelua ja hyvinvointia yritystoimintaan, digitalisoitumisen vaikutuksia yhteiskuntaan, uusia yrityksiä ja apuna muiden yrityssolmuissa. Kaikki tämä siten että se on omilla voimilla, yhdessä muiden kanssa rakennettua. Elämää kunnioittaen, uusia virtauksia tutkien ja kanssaihmistä kunnioittaen.

En tiedä olenko pääsemässä eteen- vain taaksepäin mutta jotenkin elämä alkaa näyttämään teokselta. Jokaisella meillä on kaikki avaimet menestysjulkaisun rakentamiseen. Täytyy vain valita mitä haluaa, päättää mitä murheita haluaa sietää ja ryhtyä toimeen. Joku viisas sanoi että elämässä on aina ongelmia. Itse voi päättää mistä ongelmista haluaa kärsiä. Sinnikkyys taitaa sittenkin olla se jolla jyvät erotellaan akanoista.

44727