Minulla meni kauhean pitkään ymmärtää millaisia me ihmiset olemme. Matka ymmärrykseen on monella tavalla vieläkin kesken.

Yhdessä teemme sekä ihmeitä että tyhmyyksiä, mutta yksilöinä olemme paitsi rakastettavia, myös viallisia, epätäydellisiä, itsekeskeisiä ja tyytymättömiä.

Missä ihminen, siellä ongelmat

Olemme jokainen erilaisia. Saattaa kuulostaa monelle itseäni kypsemmälle itsestään selvältä, mutta haluan silti hetkeksi pysähtyä pohtimaan asiaa. Yleistämme helposti asioita kuten ”Suomessa” ”yleensä” ”verkossa” jne. Ajattelemme, että kaikki tai ainakin suuri osa näkee asiat samalla tavalla. Todellisuudessa asia on harvoin näin.

Jokainen meistä muodostaa oman versionsa maailmasta.

Siksi erilaisten näkemysten jakaminen ja julkaiseminen on tärkeää. Siksi minäkin raapustelen ja pintautan näitä pieniä hajatusten palasia. Vain erilaisia palasia eli ihmisiä syntyy yhdessä suurempia kokonaisuuksia.

Yritykset, yhteisöt, työpaikat ja lopulta yhteiskunta ovat vain näiden vajavaisten ihmisten yrityksiä saada yhdessä enemmän aikaiseksi. Siksi välillä onnistumme ja usein epäonnistumme. Epäonnistumiset hyväksymällä syntyy tilaa onnistumisille. Jos yksi asia ei onnistu, toinen tai kolmas yritys tuottanee eri tuloksen.

Mikään ei ole totta, kunnes toisin on todistettu.

Siksi sinäkin voit olla itse totuutesi takana. Ja varmasti olet, vaikka joku muu mitä yrittäisi. Olemme oman ajattelumme vankeja ja varsin taipuvaisia toimimaan luontaisten taipumustemme mukaan. Siksi erilaisia ihmisiä tarvitaan eri tilanteisiin ja tehtäviin.

Moni meistä pettyy, jos omat odotukset maailmasta eivät toteudu. Itse olen turhautumisen suurmestari. Vaikka poljen kuinka jalkaa, maailma vain pyörii omaan tahtiinsa. Välillä ottaa pikkukenkäiselle koville. Turhautuminen on sukulainen vitutukselle, jota on syytä kanavoida hyvän tekemiseen ja uuden luomiseen.

Itse ainakin yritän pitää huolta, että jaksan yrittää ja tehdä tuiskuista huolimatta.