Työelämääni leimaa 23 vuotta raivokasta yrittämistä. Olen aina yrittänyt asiasta ja tilanteesta riippumatta. Jo trumpetin soitonopettaja sanoi aikanaan, että yrität liikaa. Kuuntelen, mutta en ole aina varma kuulenko.

Minulle yrittäminen on mielentila. Ei se ole asema, suhde omistukseen tai riskiin. Ei se ole asenne. Yrittäjyys on elämäntapa. Joko yrität tai jätät yrittämättä. Aivan sama mikä asia tai tilanne elämässä. Ehkä Suomen yrittäjien nimi pitäisi muuttaa Suomen omistajiksi. Yrittäminen on eri asia kuin yrityksen omistaminen.

Yrittämistäni on leimannut lukuisat virheet, epäonnistumiset ja onnistumiset. Virheitä on niin paljon, etten edes erota niitä yrittämisen joukosta. Yrittäminen on epäonnistumista. Yrittäminen on harjoittelua. Yrittäminen on raivoa saada jotain aikaiseksi. Ja aina ei onnistu.

Minulta puuttuu vaihde, joka miettisi yritänkö vai jätänkö yrittämättä. Jos innostun, niin yritän. Jos uskon, niin kokeilen. Jos epäonnistun, yritän enemmän.

Kanssani yrittäneet tuntevat sekä onnistumiset että epäonnistumiset. Olen vaillinainen kaikilla elämän osa-alueilla. Yritän silti niillä eväillä, joita minulle on annettu ja yritän eväistä myös ateriaa leipoa.

Yrittäjän nahkaan jäävät niin menestykset kuin menetyksetkin. Ehkä siksi yrittävä ymmärtää tuskan, pettymysten ja menetysten olevan osa menestystä. Menestyksen hinta nostaa tuloksen arvoa ja arvostusta. Ehkä yrittäjä onkin menestyjä, joka ymmärtää onnistumisen hinnan ja on valmis maksamaan sen matkallaan.

Pitäisikö yrittää? Väärä kysymys. Oikea kysymys on mitä haluat ja kuinka paljon. Paljonko olet valmis sijoittamaan ja mitä oikeasti tavoittelet. Kaikkea yritystä leimaa aina sama lainalaisuus. Vaikka maali kiinnostaa, niin matka on se aito ja ainoa määränpää.