Kaikista maailman asioista on olemassa parempi versio. Ei ehkä heti ja tässä, mutta varmasti ajan kanssa. Siksi kaikessa toiminnassa pitäisi pohtia jatkuvaa parantamista ja alati parempaa hyötysuhdetta.

Mietitään vaikkapa lapsiperheen elämää. Kuinka paljon paremman hyötysuhteen käytettyyn aikaan, energiaan, kulutukseen ja kuluihin saa asumalla sopivasti ja järkevästi, lisäämällä etätyötä, ostamalla verkosta ja vähentämällä kulutusta ja liikkumista?

Kuinka paljon tärkeisiin asioihin jää aikaa ja kuinka paljon hiilijalanjälkeä ja kulutusta voi vähentää samanaikaisesti?

Elämme yhä kulutusyhteiskunnassa. Hukkaamme surutta energiaa, ravintoa, aikaa ja mahdollisuuksia. Tyydymme nykyiseen, vaikka tarjolla olisi aina enemmän ja parempaa vähemmällä. Olemme niin muutosvastaisia, että tyydymme huonompaan hyötysuhteeseen, vaikka asioita muuttamalla saisimme parempaa aikaiseksi.

Sama näkökulma pätee työelämään. Jokaisesta toiminnasta on aina olemassa parempi versio. Isompi tai pienempi, tehokkaampi ja kestävämpi. Silti puolet porukasta roikkuu kaksin käsin ajassa ilman minkäänlaista kiinnostusta parempaan. Uusi on aina pelottavaa, kun ei siitä ei ole varmaa tietoa. Silti rikkomalla vanhalla ja luomalla uutta opitaan ja viedään asioita eteenpäin.

Ekoiluun ja tehoiluun voi lisätä myös luksusta. Nauttia aidoista asioista luopumalla turhasta ja sijoittamalla aidosti tärkeisiin asioihin. Luksusta voi olla oma pienviljely tai elämä vesistön tuntumassa. Vähentämällä kulutusta vapautuu resursseja kalliilta näyttävien asioiden saavuttamiseen.

Tykkään asioiden parantamisesta. Tykkään suunnitella parempia asioita ja elämää eteenpäin. Siksi myös koko elämän marittaminen, säätäminen ja suunnittelu on kiinnostavaa. Kokonaisvaltainen muuttaminen on aina mahdollisuus. Siksi omaa hyötysuhdetta ja varaa parempaa kannattaa pohtia ihan kaverin kanssa. Aina ei itse näe miten omia unelmia voisi muuttaa sadusta todeksi.