Joku kysyi taannoin digitalistissa, mikä on työelämäsi idea tai ajatus. En arjen murheissa ehtinyt asiaa pohtimaan. Annetaanpa ajatukselle nyt ainakin hetki.

Minulle työelämän ideaksi on kasvanut uuden rakentaminen. Olen töissä rakennusliikkeessä, jossa taistellaan uuden ja vanhan kohtaamisissa kulttuureissa, ajattelussa, osaamisessa ja teknologiassa. Asiakkaamme tulevat meille tai palkkaavat meidät rakentamaan tai ainakin yrittämään jotain uutta. Aina välillä se onnistuukin.

Minusta on tärkeää katsoa eteenpäin ja pohtia mitä kaikkea vielä ehtisi rakentaa. Samalla tavalla on arvokasta katsoa taakse ja pohtia mitä muuta kuin hiilijalanjälki jäi työelämän taakse. Aika menee nopeasti ja varsinkin töissä. Siksi on hyvä, että voi tunnistaa jonkinlaisia etappeja elämässä.

Rakentajille vastataan helposti, että miksi aina pitää olla jotain uutta, ja eikö välillä voisi elää vain puita ja hyvinvointia halaten. Varmasti voi, mutta pelkästä valmiista maailmasta nauttiminen ei riitä kaikille. Jollain tavoin ajattelenkin tyytymättömyyden olevan maailman perimmäinen idea.

Ihminen on tyytymätön oloonsa yksin. Siksi toivotaan ja halutaan hyvä kumppani rinnalle. Osa pariskunnista haluaa synnyttää uutta tekemällä lapsia. Sitten halutaan hyvä koti pesueelle. Pian on harrastettava ja lopulta jännittää miten ylioppilaskirjoitukset etenevät. Kaikissa kohtaa ollaan tyytymättömiä vaikka lukemattomista juhlista, jouluista ja arjesta nautitaankin.

Hyväksymällä tyytymättömyytesi voit ehkä olla tyytyväinen myös kaiken keskeneräisen ja itsesi keskellä.

Ihminen hamuaa uutta itselleen, läheisilleen ja ympäristölleen. Toiset hakevat valmista Woltista ja toinen haluaa tulla tunnetuksi seuraavasta pastareseptista. Erilaisten tarpeiden tyydyttämistä kaikki. Samalla tavalla toimii työelämä. Etsitään ryhmä ihmisiä, jotka ovat tyytymättömiä vallitsevaan tai jakavat tyytymättömyyden nykyiseen tekemiseen. Siitä syntyy tarkoitus ja mahdollisesti visio vieläkin paremmasta versiosta vaikkapa keittiöstä, asiakaskokemuksesta tai kohtaamisesta asiakkaiden kanssa. Tyytymättömyys synnyttää rohkeutta ja tahtoa rikkoa vanhaa ja uskaltautua umpihangille.

Jokainen löytäköön oman ideansa työhön ja elämään. Meille rakentajille se on selvitytymistä keskeneräisessä maailmassa ja loputonta tyytymättömyyttä vallitsevaan olotilaan. Silti juuri työmaalla koetut hetket, yhdessä vedetyt sumpit ja porukalla ratkaistut haasteet tekevät päivistä, viikosta ja vuosista (työ)elämän parhaita hetkiä.