Seuratessani suomalaisen työelämän ympärillä tehtävää toimintaa ja keskustelua tulee väistämättä mieleeni ajatus nollasummapelistä. Näyttää siltä, että eri osapuolet haluavat aina ulosmitata heti kaiken arvon toisten osapuolien kustannuksella. Peliä ei pelata yhteisen intressin periaatteella, vaan mulle, mulle ajatuksella.

Nollasummapeli syntyy vääränlaisesta ajatuksesta arvosta, työstä, työn tekemisestä ja tekijöistä. Multa sulle ja toisinpäin –ajattelu ei pääse syntymään, mikäli omistajat, antajat ja tekijät ymmärtävät hyötyvänsä vain yhteisestä hyvästä yhdessä. Synnyttämällä arvokkaampia yrityksiä, syntyy jaettavaa arvoa niin asiakkaille, tekijöille kuin omistajille.  Moni tuntuu haluavan omaa etua, yhteisestä edusta riippumatta. Yhteinen hyöty ja edut uhrataan surutta oman politiikan tai profiloitumisen edistämiseksi.

Ehkä nollasummapelin henki heijastelee myös vanhentuneita arvoja työelämässä. Työtä tehdään yhä vähemmän ja vähemmän valitussa ajassa ja paikassa, johdon valvonnassa ja aina samalla tavalla. Yhä suurempi osa arvosta luodaan asiakkaille erilaisissa verkostoissa maksajan valitsemassa ajassa, paikassa ja kanavassa.

On erityisen huolestuttavaa nähdä, kuinka mm. Rakentamisen, autokaupan ja monen muun kuumana käyvät toimialan parhaat yhtiötä tekevät tappiota tälläisenä aikana. Sama huoli pätee Suomen pärjäämiseen. Jos nyt eivät tulot riitä kulujen kattamiseen, mitä sitten tapahtuu, kun ajat ympärillämme oikeasti huonontuvat? Ainoa tie on muuttaa olemassa olevaa ajattelua arvosta, työstä ja sen luomisesta. Menestystä syntyy vain jatkuvasti tekemisen höytysuhdetta parantamalla.

Aika moni ajattelee tulosten paranevan, kun tehdään vanhaa ja tuttua asiaa enemmän tai paremmalla hinnalla. Parempi tie ulos nollasummapelistä olisi kuitenkin luoda jatkuvasti enemmän ja parempaa arvoa kestävämmin. Se syntyy vain oivaltamalla työn kaikkien osapuolien olevan yhteisellä asialla.

V