Kuolema

Mitä tekisit, jos tietäisit, että tämä on viimeinen elinvuotesi? Takertuisitko läheisiisi, tekisitkö pitkän listan tehtäviä asioita vai jatkaisitko kuten tähänkin asti. Mitä sinä aivan aikuisten oikeasti haluat elämälläsi tehdä?

Heräsin pohtimaan ajatusta luettuani artikkelin, jossa asiantuntija kiitti siitä, että oli elossa ja toivoi vielä ainakin toista samankaltaista vuotta. Asia pysäytti minut pohtimaan aitoja tarpeita ja haluja elämässä.

Taidamme elää vähäisestä ajasta piittaamatta. Odottaa viikonloppua, joulua, huomista ja tulevaa ilman aitoa arvostusta käsillä olevaan päivään. Annamme ajan valua ja yritämme epätoivoisesti viihdyttää ja nauttia läpi elämän.

Mitä jos kääntäisimme ajanlaskun aivan ylösalaisin. Kalentereiden, tehtävien, viikkojen ja päivien sijaan toteuttaisimme suurta visiotamme jokaisena vuoden päivänä? Mitä jos visio kantaisi läpi arjen, viikonlopun, juhlien ja lomien. Mitä jos antaisimme itsellemme väkevän syyn nauttia elämästä jokaisena jäljellä olevana päivänä.

Jos haluaisimme elää visiosta ja nauttia arjesta, tarvitsemme tietenkin väkevän syyn olla olemassa ja olla ajattelematta vääjäämätöntä kuolemaa. Sellainen syy olla olemassa voi syntyä ainoastaan ihmisestä itsestään. Väkevät kokemukset kumpuavat aina ihmisestä itsestään. Niitä on aivan ajanhukkaa muualta metsästää.

Älä mieti kuolemaa, vaan mitä eniten elämältäsi tänään ja huomenna haluat. Tee elämästäsi unelmiesi totta.