Varainhoito kriisissä

30 maaliskuun, 2020 | Omistajuus | Ville Tolvanen

Varainhoito kriisissä

Eräs oivallus ryhtyä viljelemään omistajuuden ymmärrystä, osaamista ja johtamista oli hajatus siitä, että viime kädessä omistaja on usein yksin. Konsultit, pankkiirit, tilkkarit ja muut asiantuntijat myyvät osaamistaan omistajille, jotka maksavat ”kaiken.” Ihmettelin kuinka monella omistajalla voi olla osaamista löytää aidosti itselleen parhaat avut.

Olen pohdiskellut pankkien ja pankkiirien roolia yrityksen rahoitukseen ja varainhoitoon kriisissä. En ole oikein päässyt kärryille, miten homma hoituu turbulenssin aikana. Ymmärrän, että ajattelu perustuu palkkioihin, joita ei synny, jos positio on käännetty käteisen tai reaaliomaisuuden puolelle.

Jotenkin omistajia tulisi kyetä auttamaan kuitenkin kaikkina aikoina.

Koska omistajan tehtävä on luoda mahdollisuuksia, tarkoittaa se myös tarvittavia säästöjä, lomautuksia ja leikkauksia toiminnan jatkumiseksi. On myös vastuullista omistajuutta huolehtia yhtiöiden kyvystä rahoittaa toimintaansa eri tilanteissa.

Olemme tottuneet näkemään, kuinka sijoittajat säntäilevät markkinatilanteiden turbulenssissa. Pitkäjänteisen omistajan näkökulmasta tilanne on haastavampi. Sotakassa voi olla vähäinen tai sijoitettuna liiketoimintaan ja muuhun reaaliomaisuuteen.

Millaista voisi olla omistajan varainhoito kriisiaikana?

  1. Nopeat päätökset, jotka turvaavat toiminnan jatkuvuuden.
  2. Turhasta luopuminen, säästöt ja sotakassan luominen uusia mahdollisuuksia varten.
  3. Kaikki ulkopuolinen tuki, joustot ja lisärahoitus käyttöön ja saataville.
  4. Tarkka investointien ajoitus ja terästetty asiakaskunnan tilanteen ymmärrys.
  5. Uusien liiketoimintojen ja kehityshankkeiden nopea käynnistys hyödyntämään uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia – täydellistä myrskyä ei pidä hukata.
Omistajan portfolio, omistaja-arvon ja yritysarvo.

Miten hyödyntää syntyviä mahdollisuuksia?

Kukaan ei vielä tiedä miten tuleva vuosikymmen tulee menemään. Helpointa on sanoa, että odotetaan ja katsotaan, mutta kädet taskussa tanssien ei myöskään saavuteta mitään. Reaaliomaisuuden arvo voi tilapäisesti laskea, mutta yhtä varmaa on myös inflaation jyllääminen. Omistajan on tunnistettava oma tasapainonsa. Kiinteistö ei katoa, vaikka arvot laskisivat ja tilillä makaavalla rahalla saa ehkä huomenna vähemmän kuin koskaan tänään.

Uskon kriisissä uusia hankkeita käynnistävien ja varovasti sijoittavien pärjäävän parhaiten pitkällä aikavälillä. Siksi sotakassa on arvokas ja myös aktiivinen sijoitussuunnittelu kriisin edetessä. Kuka auttaisi omistajia hahmottamaan varallisuuden 360 ja ideoimaan omistajasta hyvältä tuntuvan kokonaisuuden? Toiselle riittää pankki ja yhdelle vain omat ajatukset. Itse tykkään suunnitella, mallintaa, jauhaa ja yrittää oppia matkan varrella.

Kriisissä aika on rahaa, nopeat liikkeet arvokkaita ja vara veneen pinnalla pysymisen ehto. Koska markkinat muuttuvat myyjän markkinoista ostajan markkinoiksi, on hyvien mahdollisuuksien määrä nousukauteen nähden moninkertainen. Siksi myös työtä paremman huomisen puolesta on tehtävä enemmän. Kriisien jälkeiset taantumat ovat omistajan varainhoidon kulta-aikaa. Paras aika luoda uutta arvoa on silloin kuin markkinoilla on ostajia tavallista vähemmän.

Paras aika luoda arvoa on tänään ja toiseksi paras heti huomenna aamusta. 

Lue myös:

KIRJOITA KOMMENTTI

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.