Miksi omistamme?

Minua fiksummat osaavat kuvata vapaan omistamisen roolia ja merkitystä hyvinvointiyhteiskunnan yhtenä kulmakivenä. Minusta vähemmän omistavat pitävät omistamista ja omistajan roolia turhan helppona. Kiinnostavaa on porautua syvemmälle yksilön, perheiden ja sijoittajien motiiveihin – Miksi omistamme?

Arvoista, missiosta ja tehtävistä puhutaan paljon yritysten sisällä. Asia on tärkeä, koska haluamme motivoida työntekijöitä, kumppaneita ja asiakkaita valitsemaan juuri meidän yrityksen. Vähemmän asioista puhutaan hallitustasolla, jossa ollaan vähemmän tekemisissä ihmisiin liittyvien haasteiden kanssa. Ehkä vähiten omistajuuden merkityksestä ja missiosta puhutaan omistajien kesken. Omistajuus on peritty, ostettu, rakennettu yrittämällä tai sijoitettu. 

Kuka sitä arjessa joutaa pohtimaan muutenkin vaativaan arkeen elämää suurempia missioita tai tarkoitusta?

On vähän outoa ajatella arvojen luomista alhaalta ylöspäin. Ikäänkuin ryhmä päättää mihin uskotaan, mitä painotetaan ja mihin taivutaan. Siis ainakin ilman omistajien osallistumista. Viime kädessä omistajat päättävät yrityksen jatkosta, investoinneista, riskeistä ja myynnistä. Tärkeintä olisi saada omistajat, hallitus, johto, työntekijät ja asiakkaat yhteiselle asialle. Tarkoitus löytynee parhaiten, kun omistaja pystyy määrittelemään osana omistajastrategiaa, mikä on omistajuuden tarkoitus. Jos omistajalle löytyy kirkas tehtävä, on asianmukaisen hallituksen, johdon ja osaamisen täydentäminen paljon helpompaa.

Pitääkö omistajuudella olla selkeä ja kirkas missio?

Ei välttämättä, mutta hyödyt ovat selkeästi nähtävissä. Tarkoitus synnyttää tavoitteet, strategian eli suunnan, tarpeet osaamiselle ja eri osapuolien tehtävät. Hyvästä tehtävästä syntyy tekemistä jokaiselle ja helppo tehtävä ihmisille valita ovatko jossakin roolissa hankkeessa mukana. Asiakas haluaa tulevaisuudessa ehkä tietää miten valmistettu, johdettu ja omistettu yritys on. Silloin selkeimmillä on valmis kilpailuetu käytettävissä. Ajatus siitä, että ei tunnusteta väriä ja saavutetaan kaikki on absurdi. Vähiten kansainvälistyvä kilpailu kaipaa hajuttomia, mauttomia ja häilyviä yrityksiä läpinäkyviksi muuttuville markkinoille.

Miksi omistamme on vaikea kysymys. Silti jokainen omistaja voi autettuna löytää tehtävän ja mission, johon itse uskoo, jota haluaa edistää ja jonka yrittämisestä voi tehdä elämäntehtävän. Ja sitten jos mieli muuttuu on aika ja hyvä syy uskoa johonkin muuhun. Hyvin omistettu yritys on aina myytävissä, koska hyvin omistetun yrityksen omistajakin on vaihdettavissa. 

V