Luopumisen taito

Uusi neuvotteluvalta: ”Kun neuvottelijan tavoitteet eivät toteudu, on sanottava EI.”

Helpommin sanottu kuin tehty. Asioista, vastuusta ja lopullisesta vallasta luopuminen näyttää olevan yksi vaikeimmista asioista työelämässä.

Luopumisesta voi yrittämällä löytää positiivisia asioita. Fokusointi tehtäviin, joilla on tulevaisuudessa parempi arvo, riskien välttäminen tai myynti parempien sijoitusten tieltä.

Ehkä jokaisen pitää kysyä itseltään, olenko minä tulevaisuuden kannalta asialle uhka vai mahdollisuus. Vastauksen jälkeen asiasta voisi pohtia useita eri vaihtoehtoja. Miten muut reagoivat valintaani, muuttaako se asioita ja miten eri loppuatulosten todennäköisyydet muuttuvat eri skenaarioissa.

Sanotaan, että paras aika istuttaa puu oli eilen. Toiseksi paras aika on tänään. Olen viime aikoina eri omistajien kanssa heidän suunnitelmiaan ja omistuksiaan. Aika harva käyttää aktiivisesti vesuria, pohtii tuottamattomien omaisuuserien tulevaisuutta tai vakavasti pohtii vaikkapa kassan hyödyntämistä sijoituksissa.

Ehkä yksi omistajuuden iso arvo on myös luopumisen taito. Tuskaa se tuntuu synnyttävän sijoittajillakin.

Jos ”salkussa” on vain huomisen kannalta hyvää ja tuoretta, mitä tehdä turhalle tai sille millä ei vielä ole suunnitelmaa? Turhan tai tuottamattoman viemä aika on syytä vapauttaa ja sijoittaa se sinne, mihin aika, energia ja osaaminen voi synnyttää uutta arvoa.

Olen huono luovuttaja. Huomaan tunteiden ottavan vallan ajatuksistani. ”Näkyy naamasta, kun lakkaa saamasta.” Yritän jäsenellä asioita systemaattisesti, mutta en täysin pysty olemaa kuulematta tuntojeni riehuntaa. Ehkäpä luovuttamisen taito on asia, jota jokaisen tulisi harjoitella.