Kasvuhakkeri

16.04.2019 | Johtaminen | Ville Tolvanen

Kasvuhakkeri

Minulta on kysytty viime aikoina paljon puheenvuoroja ja kirjoituksia kasvusta. Nousukaudesta huolimatta Suomessa tuntuu olevan ikuinen pula kasvuhalukkaista ja osaavista yrityksistä ja yhteisöistä. Taaksepäin uraani katsomalla, joku voisi kutsua minua sanalla kasvuhakkeri.

Kasvu ei koskaan tarkoita pelkästään taloudellista kasvua. Itse ymmärrän kasvun aina henkilökohtaisena, yhteisöllisenä ja toiminnallisena muutoksena.

Kasvu on muutos, joka ponnistaa aina ihmisistä

Ilman halua muuttua ja tehdä eri tavalla kasvua ei tapahdu. On turha ajatella markkinoita tai asiakkaita kasvun moottorina, vaikka sitä tapahtuu. Kasvu on aina muutosta, jossa entisen työn ja tuloksen sijaan tehdään enemmän asioita ja parempia tuloksia. Siksi enemmän ja parempaa vähemmällä tulisikin olla aina ainakin yritystoiminnan tavoite. Vähemmällä vaivalla, kululla, kulutuksella ja aina vain paremmin.

Olen aina tehnyt työtä kasvun puolesta ja kasvua hakevissa ympäristöissä. Aina se ei ole onnistunut. Joskus kasvu on tapahtunut myös luomalla uutta vanhan tilalle ja jarruttanut yrityksen pienentymistä.

Suurin syyllinen Kasvun epäonnistumiselle on kulttuuri, joka ei lopulta sittenkään tue ajatusta kasvusta eli jatkuvasta muutoksesta. Asiat tehdään kuten ainakin ja ihmiset toimivat kuten ennenkin. Olen alkanut enemmän uskomaan ajatukseen:

”To change people you have to change people”

Aina se ei kuitenkaan ole tavoitteiden mukaista eikä edes mahdollista. Jos ihmiset jatkavat, on syytä miettiä kaikki mahdollinen tekemisessä uudestaan muutoksen, eli kasvun synnyttämiseksi. Luennoilla olenkin alkanut puhumaan kasvun kymmenestä käskystä. Ehkäpä kirjaan ajatukseni joskus tännekin.

Olen kasvattanut omaa vaikutuspiiriäni, itseäni johtajana ja ihmisenä, useita eri yrityksiä ja lopulta vaurastunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Suurin syy siihen lienee se, että 1) olen aina janonnut uutta ja kasvua, 2) ollut pelkäämätön muutosten edessä, 3) vaihtanut tapaani tehdä riittävän usein, 4) ottanut riskejä ja lopulta 5) oppinut tekemään joitakin asioita oikein.

Olen myös tehnyt lukemattoman määrän virheitä, epäonnistunut, pettynyt ja yrittänyt uudestaan.

Asiat eivät ole menneet aina kuten olen suunnitellut, mutta ne ovat lopulta onnistuneet riittävän hyvin.

Olen kärsinyt ja menestynyt ja ainakin toistaiseksi säilyttänyt terveyteni, motivaationi rakentaa uutta ja työkykyni.

Kasvu lähtee aina omistajista.

Siksi perustinkin uuden ryhmän pohtimaan hyvää omistajuutta. Omistajat.org on ehkä tulevaisuudessa jotain, tai sitten vain silta seuraaviin seikkailuihin. En tiedä vielä, mutta yritän yhdessä 1) jakaa ja synnyttää tietoa, 2) tunnistaa tarpeita ja ratkaisuja 3) pohtia mitä maailmasta puuttuu ja minkälaiselle tekemiselle syntyisi arvoa.

Ehkä kasvu syntyykin arvon jahtaamisesta. Ja halusta tehdä jatkuvasti asioita paremmin. Rohkeudesta kohdata itsensä ja ympäristön tuulet. Intohimoa luoda ja rakentaa uutta. Ja halua elää seikkailua, jonka lopputuloksesta ei kukaan voi olla varma.

Kasvu syntyy yhteisestä päätöksestä ja aidosta halusta tehdä asioita entistäkin paremmin.

Päätöksen jälkeen on vain pidettävä huolta, että muutos lähtee aidosti käyntiin eikä siitä luovuta ennen taas entistäkin parempaa suunnitelmaa kasvuksi.

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Tage Johansson
2019-04-18 22:35:51

Johtamismallit ja insentiivit eivät välttämättä ohjaa kasvun suuntaan. Kasvu vanhalla tuotteella on aina työlästä ja vaatii markkinaosuuden viemistä joltakin toiselta. Uuden tuotteen kanssa kasvu on taas erittäin epävarmaa ja epäonnistuessaan johtaa aina potkuihin. Kasvun tarkoituksena joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin täytyy olla nimenomaan tuloksen kasvu.
Tulospainotteinen insentiivi kuitenkin ohjaa mieluummin riskittömämpään ratkaisuun kuin kasvun tavoitteluun ja sitä kautta tuloksen kasvun tavoitteluun. On paljon helpompaa leikata kustannuksia ja sitä kautta parantaa tulosta - se on jopa melkein automaatio lyhyellä aikavälillä.
Riskien välttely onkin avainkysymys. Suurissa yhtiöissä vältetään riskejä mieluummin kuin otetaan niitä. Kasvussa ja uuden luomisessa riskin ottaminen taas on välttämätöntä.
Jos epäonnistumisesta riskinotossa rankaistaan aina pahimmalla tavalla, mutta onnistumisesta ei palkita juurikaan on lopputulos se mitä nähdään: Suuryhtiöissä ei oteta riskejä. Silloin ne siis iänikuisia vanhoja tuotteita ja palveluita tekemällä ennenpitkää ajavat itsensä nurkkaan disruptio-uhan voimistuessa, mutta se on silti niin kaukana, että työntekijä on ehtinyt siirtyä muualle. Yhtiö kuolee,kun kukaan ei aja sen etua. Mutta työntekijä pelastuu toiseen tuhottavaan yhtiöön.
Koska ohjaus- ja insentivointijärjestelmä on varsinkin tällaisten teollisuuden vallankumous-vaiheiden aikana täysin vääriä. Mutta sen verifiointi tapahtuu aina vasta kun johto on jo ehtinyt uransa tehdä.

Selvästi nähtävissä oleva ilmiö, mutta jää korjaamatta nykymallissa. Sitä kai kutsutaan nimellä Luova Tuho, jota toisaalta kukaan ei halua sinänsä kokea. Mutta mitä tuhoa kohti liki kaikki esimerkiksi suomalaiset yhtiöt vakaasti marssivat 1-1,5%:n T&K-kustannusosuuksillaan liikevaihdosta - se uudistumispanostus on nimittäin itsestäänselvyytenä liian vähän.

Kaikki tietävät että nykytuotteilla ei pärjää loputtomiin, mutta kukaan ei tee sitä muutosta. Se muutos jätetään seuraavalle sukupolvelle ja se voi silloin olla jo myöhäistä.

Kiitos

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.