Miehet pettävät

01.02.2018 | Kasvu | Ville Tolvanen

Miehet pettävät

Olen poika, jonka elämässä tärkeät miehet ovat pettäneet odotukseni usein. Asia ei ehkä ole aivan yhtä dramaattinen kuin kuulostaa, mutta ainakin jollakin tunnetasolla asia on totta.

Oma isäni petti odotukseni ja tarpeeni vahvasta isyydestä usein ja monella eri tavalla. Hän oli mieleltään sairas, jota minun oli vaikea hyväksyä. Hän käytännössä joi itsensä hengiltä ollessani teini-ikäinen. Hän lupasi parannusta kerta toisensa jälkeen, mutta repsahti psykooseihin ja itsetuhoon kerta toisensa jälkeen. Kirjoitin aiemmin isäni jättämästä varjosta.

Seuraavaksi petyin elämäni miehiin jäädessäni yksin vanhempieni avioeron jälkeen hoitamaan sairasta isääni ja hänen asioitaan. Jouduin kantamaan huolta ja vastuuta, johon minulla ei ollut mitään työkaluja. Jälkeenpäin olen huomannut olevani katkera isäni ystäville ja perheemme kavereille. Tuntuu epäreilulta jättää lapsi yksin mahdottoman tehtävän eteen. En tosin kertonut kenellekään asiasta, joten sekin näkökulma on huomioitava.

Kolmannen kerran minut petti lapsuuteni idoli, entinen valmentajani, jonka yritykseen lähdin mukaan osakkaaksi ja rakentamaan terveydenhuollon murrosta. Hän ”teloitti” ajatuksiani julkisesti muiden osakkaiden kesken, rakensi optiojärjestelmän, josta koitui minulle satojen tuhansien verovelat ja lopulta järjesti minulle potkut perustamastani yrityksestä. Vielä työsuhteeni jälkeen hän haastoi minut oikeuteen ja vaatii miljoonien korvauksia siitä, ettei ole saanut itselleen omistuksiani alihintaan, vaikka olen avoimesti ilmaissut haluni luopua omistuksestani.

Miten pettymykset ovat vaikuttaneet elämääni? Olen pelännyt elämää ja asioita läpi elämäni, kärsinyt ahdistuksesta ja aggressioista. Kokenut masennusoireita. On kestänyt lähes viisi vuosikymmentä jäsennellä asioita ja päästä asioissa eteenpäin. Sekin on tietysti tapahtunut vasta pakon edessä. Ilman ahdistusta en näitä kokemuksia olisi jäsennellyt ja käsitellyt.

En suostu vaipumaan katkeruuteen, enkä elämän pelkäämiseen. Vaikeudet ja niiden aiheuttamat tunteet ovat läsnä arjessa jokaisena päivänä. Osa asioista on vielä kesken ja käsitellään aikanaan viranomaisten toimesta.

Lapsena mietin miksi minulle kävi näin. Nuorena yritin olla vahva ja ajattelin sen mikä ei tapa kasvattavan. Viime vaikeina olen opetellut olemaan heikko ja käsittelemään kokemuksiani ja tunteitani. Se on ainoa oikea tie vaikeuksissa ja niiden voittamisessa.

Vaikeuksien rinnalla olen saanut myös paljon hyvää ja onnea, saanut lähes kaiken mitä olen itse halunnut. Olen yrittänyt nojata itseeni ympäristöni pettäessä. Kirjoituksen otsikko on epäreilu. Ei pettymyksiä voi henkilöidä tai kategorisoida, ei vaikka siltä tuntuisi. Silti vääriäkin tunteita ja tuntemuksia on hyvä käsitellä. Ne kaikki auttanevat matkalla aikuisuuteen.

V

 

 

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.