Elämä hyppysissä

7 elokuun, 2016 | Johtaminen | Ville Tolvanen

Elämä hyppysissä

Sosiaalinen media on ensimmäisen vuosikymmenensä jälkeen erikoisessa tilanteessa. Käyttäjiä ja meteliä on paljon, alkuvaiheen innostus on kadonnut ja somen arki soljuu harmaana arjen tahtiin. Ymmärrän hyvin kriitikoita. Itse seuraan Twitterissä lähes kymmentätuhatta tiliä ja silti tuntuu, ettei siellä mitään tapahdu. Alkuvaiheen keskustelusta ja innostuksesta on vain hienoja muistoja jäljellä. Moni ”edelläkävijä” on jo ryhtynyt äänekkäästi dissaamaan vaikkapa twiittaamista. Aivan kuin avoin yhteisö olisi arvoton hypen rauhoittuessa.

Oikeasti someen kuuluu parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Käyttö paranee ja esimerkiksi asiakaspalvelun tarjoaminen kanavissa alkaa olemaan jo arkipäiväistä. Liekehtivät yritysjohtajat kuten Reijo Karhinen käyttävät somea taitavasti paitsi omien joukkojensa, myös strategiansa ja tavoitteidensa kommunikoimiseen. Fiksut ymmärtävät somen kerävään median, valtion ja yritysten edustajia yhteisiin kanaviin.

Some ottaa muista medioista yli aina kun jotain merkittävää tapahtuu. Tänä kesänä maailman palot on kuratoitu ja raportoitu nopeimmin, selkeimmin ja parhaiten juuri somen kautta. On eri seurata Turkin katastrofia suoraan lähteistä Istanbulin sillalta tai Brexitiä Lontoon kaduilta kuin odotella suomalaisten toimitusten heräämistä toistelemaan aikoja sitten tapahtuneita asioita.

Media on innostunut etsimään uusia asiakkaita juuri somen kautta. Maailman tapahtumiin kommentoivat niin amerikkalaiset tv-kanavat, englantilaiset sanomalehdet kuin parhaat tarkkailijat ja kirjoittajat omissa ja muiden tarjoamissa solmukohdissa. Olisi absurdia ajatella hyvän mediakokemuksen koostuvan pelkän kotimaisen median seuraamisesta. Julkaisijoita ja näkemyksiä on niin paljon, että paras mediakokemus syntyy eri lähteitä somen kautta seuraamalla. Some nostaa ja suodattaa päivän parhaat näkemykset massasta. Opi löytämään ja seuraamaan itsellesi sopivimmat mediapolut.

Tärkeän lisän tapahtumiin ja median kirjoituksiin tuovat niitä jatkuvasti enemmän kommentoivat asiantuntijat. On aina kiinnostavaa nähdä, mitä poliitikot tai tutkijat ja taloustieteilijät sanovat esitetyistä asioista. Tänä kesänä löysin Brexitin kautta suomalaiset ekonomistit. On mahtavaa löytää osaavia asiantuntijoita lähteistä, joita ei edes tunnistanut olevan olemassa. Suomessa on fiksua porukkaa töissä paikoissa, joista et ole edes kuullutkaan.

Elämä hyppysissä – ihmisten internet

Aivan uskomattoman rikkauden maailmaan tuovat erityisesti Instagramissa omaa elämäänsä ja osaamistaan kuratoivat yrittäjät ja ammatinharjoittajat. Luontokuvaajat, muotoilijat, taiteilijat ja yrittäjät löytävät toisensa ja omat yhteisönsä kuvaraportteja jakamalla. Itse inspiroidun valtavasti erilaisista elämäntavoista matkailuautoista asuvista intiaaneista, pyöräilyä rakastavien kaupunkilaisten kautta omaa taidetta ja tarinaansa kirjoittaviin tavallisiin kaupunkilaisiin. Helsinkikin saa uskomattoman henkevän muodon kuvavirtaa siitä seuraamalla juuri Instagramissa.

Miksi tästä kaikesta pitäisi olla kiinnostunut? Kysymyksessä ei ole pelkästä uudesta mediamuodosta vaan ”ihmisten internetistä,” siitä että elämä, ihmiset ja elämän eri muodot löytävät toisensa verkossa. Siksi sinne syntyy kuluttajien välisiä kauppapaikkoja, harrasteryhmiä aiheittain, asiakaspalvelua ja uusia liiketoimintamalleja. Some ei ole kiva lisä muuhun tekemiseen vaan maailmaa mullistavat tapa verkottaa ihmisiä ja toimintoja ennennäkemättömällä tavalla.

Vuosikymmenessä some on mullistanut työelämäni täysin. Se on antanut minulle uusia tehtäviä puhujana ja kouluttajana, muotoillut arkeani yritysmuotoilijaksi ja yhdistänyt minut muihin Digitalisteihin. Työelämä on rikkaampaa, parempaa ja tehokkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Luomme tuotteita ja ideoita yhdessä eri porukoilla, jaamme tietoa ja kohtaamme eri areenoilla ja jaamme myös toisten ideoita ja ajatuksia #sharingiscaring- hengessä.

Some arkipäiväistyy ja arki siellä sumenee, mutta ilmiö on voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin. Somessa kohtaavat niin poliitikot, media kuin pankkiiritkin. On absurdia ajatella jonkun vielä vähättelevän tai väistävän somea. Ihmettelen millaisella vaikuttajalla on varaa olla pihalla kun ihmisten internet muuttaa maailmaa.

KIRJOITA KOMMENTTI

Timo Ruohomäki
2016-08-07 20:42:17

Some ja erityisesti twitter on siitä jänniä paikkoja, ettei niihin oikein voi olla manuaalia. twitter rakentuu omannäköiseksi follaus kerrallaan ja siitä ketä siellä seuraa syntyy sen funktio ja sisältö. Se on myös dynaaminen minkä huomaa hyvin erityisesti mediaa seuratessa: ensin seuraa tuttuja TV-kanavia, sitten uutistoimistoja ja kohta listoilla on aktiivisia toimittajia, jotka tarjoavat joko linkkinä tai muuna vinkkinä tiedon siitä mitä on tapahtumassa. Nopeasti erottaa jyvät akanoista myös toimittajien suhteen: ne jotka vaan puffaavat valmiita juttuja eivät enää tuo lisäarvoa, sen sijaan ne jotka kertovat minkä aiheen parissa parhaillaan tekevät töitä vievät sinut mukanaan tiedon alkulähteille. Tässä konkretisoituu median kriisi: mikä funktio sillä digimultipleksin kanavapaikkaa vuokraavalla TV-yhtiöllä taas olikaan?

Firmojen tileissä konkretisoituu puolestaan se, miten hyvin on saatu oma tuotantokoneisto kuntoon. Linkkien jakaminen webbisivujen uusimpiin päivityksiin kertoo lähinnä siitä miten pihalla ollaan. twitterissä mikä tahansa toimiala voi olla mielenkiintoinen. Jos kuvittelee että savupiipputeollisuus on tylsää kannattaa laittaa seurantaan @konecranes. Kun twitteristä ottaa otetta ensimmäisenä tietysti pitää olla työkalut kunnossa. Sen analyyttisempi hyödyntäminen vaati käytännössä tweetdeckin, joka tuo sisällöt näkyviin uutisjärjestelmän kaltaisessa käyttöliittymässä. Sillä on helppo tehdä tilapäisiä #-seurantoja jos esimerkiksi haluaa osallistua jonkin tapahtuman keskusteluun. Selain- tai kännykkäkäyttöliittymällä tuo on aika tuskaa.

Entäs ne muut? Jokin vuosi sitten pyöri meeminä Janne Gallen-Kalela-Sirénin haastattelu Guggenheimiin liittyen. Internet nauroi koska hän käytti niin hassuja sanoja. Näin hän sanoi: "Takanamme on 500 vuotta Gutenbergin galaksia, jossa painettu sana on ollut hegemoninen vallan väline. Nyt seisomme visuaalisen vuosisadan kynnykselllä ja vanha Gutenbergin galaksi horjuu jalkojemme alla. Visuaalisen lukutaidon kentillä tarvitaan huipputoimijoita."

Tuo näkyy tietysti somessakin. Some ruokkii visuaalista lukutaitoa eikä qwerty-sisältö oikein enää riitä. Jos haluaa twiittiensä erottuvan, sen voi tehdä kuvalla tai videolla. Sanomattakin on selvää, että kuvapankkikuvat ei riitä. Konecranes on hyvä esimerkki tästäkin. Instagramia suomalaiset yritykset eivät oikein ole löytäneet, Snapchatista puhumattakaan. Itselläni on nyt pre-pre-seed -vaiheessa projekti, jossa kaikki viestintä ulospäin tapahtuu Instagramin kautta. Tyhjästä on hidas lähteä liikkelle, mutta 20 vuoden sarjayrittäjäkokemus on kyllä luonut aika realistisen kuvan millaisella tahdilla kunnollisia liidejä tai kumppaneita voi odottaa. Jos somessa vaihtoehtona on 10.000 ostettua intialaista tykkääjää tai kaksi italialaista alansa huippua, valinta on aika selvä. Joillekin firmoille kaksi kunnon liidiä kymppitonnien messusatsauksesta on ok tulos.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-08-10 18:24:51

Kiitos! Mahtava analyysi!V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.