Pelko

30 kesäkuun, 2016 | Kasvu | Ville Tolvanen

Pelko

Olen haastanut itseäni viime aikoina kohtaamalla yleisöjä ilman esityksiä, puhumalla ilman nuotteja, esiintymällä videolla improvisoiden ja pyytämällä yleisöltä ideoita kirjoituksiin.

No nyt heitettiin sitten paha. Kai se mitä syntinen ansaitsee. Oma totuuteni pelosta.

Pelko

Ihminen pelkää varmasti lähes yhtä paljon kuin uskoo asioihin elämänsä aikana. Olemme riittävän älykkäitä ymmärtämään meitä vaanivat uhat ympäristössä, elinpiirissä ja sisällämme. Jokainen ihminen luo itse pelkoja hallitakseen tunne-elämäänsä ja tunteitaan.

Nuoruuden jälkeen olen oikeastaan katkera aikuisille vain yhdestä asiasta. Mediassa nuorille maalataan kuvaa aikuisten yhteiskunnasta, jossa eletään onnen, kuluttamisen, matkailun ja elämysten keskellä. Ikään kuin nuoruuden huolet jäävät taakse ja pääset elämään tasapainoista elämää Osuuspankin tahtiin. Minusta nuorille pitäisi kertoa aikuisten maailman olevan paljon nuoruutta vaikeampaa. Aika harva aikuinen tohtisi sitä nuorelle tehdä. Antaa viettää elämässään viattomuuden aikaa. Ymmärrän valinnan.

Totuus on täysin toisenlainen. Aika karistaa ihmisestä iättömyyden. Kokemus tekee meistä jokaisesta kuolevaisen. Vain nuorena on riittävän tietämätön elääkseen turvallisesti ilman itsen tai ympäristön tuottamia pelkoja. Ja enemmistö meistä oppii pelkäämään maailmaa ja muita ihmisiä jo lapsena. Valitettavasti.

Jokainen julkisesti tuntemasi ihminen on jollain tavalla rikki. Vain jollain tavalla jossain vaiheessa särkyneet ihmiset alkavat suorittamaan asioita tavallista enemmän ja tulevat siitä kuuluisiksi. Miksi terapeutti on niin aktiivinen, että tulee ajatuksineen julkisuuteen? Miksi valmentajan on saatava äänensä kuuluviin? Miksi kirjailija tai laulaja haluaa tulla asialleen kuuluksi? Vastaus ei ole rohkeus tulla esille vaan pelko jäädä tavalliseksi, pelko olla tavallinen ja tasapainoinen ihminen. Huomiota muilta ei aidosti tasapainoinen ihminen tarvitse.

Saku Tuominen kertoi jossain radiossa pelkäävänsä tulevansa nauretuksi. Saku on riittävän älykäs ymmärtääkseen, että joku voi idealistille, joka latelee ohjeita elämästä vähän naurahtaakin. Silti pelko tai huoli naurusta ei Sakua pysäytä. Epäilen Italiassa työstettävän tälläkin hetkellä uutta opusta meitä kaikkia kiinnostavasta ja koskettavasta aiheesta.

Pelko on parhaimmillaan uudistavaa ja rakentavaa energiaa synnyttävä voimavara. Pahimmillaan se on elämää ja toimintaa estävä ja ihmistä jäykistävä voima. Aika moni uhraa elämänsä ja onnensa pelon torjumiseen tai sen kanssa elämiseen. Pelko on meihin kaikkiin sisään rakennettu aisti, josta ei pääse eroon ennen hautajaisia.

Vahvat ihmiset käyttävät pelkojaan voimavarana. Tavalliset tyytyvät elämään niiden kanssa ja hakemaan elämäänsä tasapainoa. Suurin osa tavallisista antaa peloille periksi jossain kohtaa elämänsä vaiheissa. Pelko on vastavoima, joka pitää ihmisen elossa. Pelko pitää aistit kirkkaina ja lihan reaktiokykyisenä kohti elämän uusia haasteita.

Pelko on elämää. Se mikä ei tapa aidosti vahvistaa. Pelkojen kanssa on opittava elämään. On hyvä kertoa tieto peloista itselle tärkeille ihmisille ja antaa heikkouksien vahvistaa meitä ihmisinä.

Ole pelokas. Elä pelossa. Tuoksuta elämän makua iloissa ja pelossa. Ilo on se pelon tärkein kaveri. Iloitset elämästä ymmärtäessäsi kaiken hienon mitä pelko ei elämästäsi saa vietyä. Loput jäävätkin sitten omiin käsiisi. Se mitä et anna elämässäsi peloille periksi jää itsellesi elettäväksi. Saat itse päättää miten paljon elämäsi vie onni, ilot ja elämä. Pidä huolta, että pelkojen tehtävä on ainoastaan haastaa iloasi.

KIRJOITA KOMMENTTI

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.