Ja aivan sikana. Näin voi sanoa. Näin päivinä kohdallani täyttyy kaksi vuosikymmentä työelämässä. Aikaa, jolloin työlle on surutta annettu niin aikaa, energiaa kuin vaivaakin.
Hyvä hetki pysähtyä pohtimaan jälleen kerran kulutettuja vuosia, oppia, kiitoksia ja tulevaa. Hyvä hetki pohtia antaako mennyt eväitä tulevaisuuden haasteisiin. Missä itse olit viisi, kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten?
Olen saanut enemmän kuin olen osannut kuvitellakaan. Tosin elämäni ei varsinaisesti poikkea tavallisen palkansaajan elintasosta, mutta silti seikkailu on ollut itselleni arvokas. Tuskaa, turhautumista ja pettymyksiäkin elämän kasvattavalla polulla.
Olen elänyt kaksi tai kolme taantumaa ja ainakin yhden satumaisen pitkän nousukauden. Olen ollut valmis ottamaan riskejä, saanut kiitoksia, kuraa ja palautetta niin hyvässä kuin pahassakin. Tähän mennessä olen aina tullut takaisin.
Kysyin Sarasvuolta miten keski-ikäiset motivoituvat jatkamaan työelämässä ja mistä motivoitumista pohtivat ammentavat itseensä hyviä syitä selviytyä arjessa. Vaikka kuva on vähän kirkastanutkin matkan varrella täytyy uudistaa kysymys edellä ja esimerkillä käyvälle veljelle.
Olen kiitollinen. Ajoittain turhautunutkin. Yhä aina valmis yrittämään ja haaveilemaan tulevasta. Pohtimaan pysähtyminen tuottaa yhä edelleen saman lopputuloksen. Olen kiitollinen ja valmis antamaan ja jakamaan jatkossakin. Toivottavasti vähän toisin ja uudistuvalla tavalla. Silti aikalaisten ja omaa aikaani mahdollisimman hyvin palvellen.
Olkoon voima kanssasi ja usko saavasi sitä mitä tilaat.
Olet itse aikasi ruhtinas. Ole siis myös itsellesi armelias hallitsija ja pyri olemaan kaiken käytetyn ajan ja vaivan arvoinen johtaja.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti