Ikä

28 tammikuun, 2016 | Blogi | Sami

Ikä

Vuosien vieriessä kuva peilissä syvenee.

Valmentaja Karri Kivi sanoi, ettei hän nähnyt itsessään mitään parannettavaa ennen kuin hän täytti neljäkymmentä vuotta. Sen jälkeen siinä sitten alkoikin näkyä kaikenlaista.

Havahtuminen itsestä johti koko johtamisfilosofian uudistamiseen.

Mietin jouluna missä kaikessa olen väärässä. Löysin useitakin asioita joissa saatan, todennäköisesti olen ja olenkin erehtynyt. Se teki hyvää. Oli puhdistavaa huomata jälleen, ettei tulevista eikä muistakaan asioista yksinkertaisesti voi tietää. Silti on enemmän kuin suotavaa ajatella ja jatkaa erilaisia arvauksia arjessa.

Edes he, jotka väittävät tietävänsä, eivät voi olla varmoja totuutensa jatkumisesta.

Olen miettinyt asenteiden merkitystä omien totuuksien syntymiseen. Mitä asenteita omaamme huomaamattamme ja kuinka vaikeaa omia asenteita on kehittää.

On helppo sanoa asenteen ratkaisevan ja asennevamman olevan se vaivoista vaikein, mutta mistä löytää se oikea asenne oikeaan aikaan kun asia olisi punnerrettava voiton puolelle hinnalla millä hyvänsä?

Yritän olla armeliaampi itseäni kohtaan. Yritän viihtyä mielessäni ja lihassani ikävyyksistä huolimatta. Yritän ajatella yksittäisen päivän ratkaisevan. Yritän tyytyä päivän antimiin hämärän laskeutuessa. Yritän olla itselleni se, joka sanoo, että hyvä yritys riittää kyllä.

Jollain tavalla vanheneminen on matka oman mielen uurteisiin. Polku kohti hyväksyntää, armeliaisuutta ja kiitollisuutta.

Yksisuuntainen tie elämän arvostukseen.

KIRJOITA KOMMENTTI

Juha Eteläniemi
2016-03-04 15:38:26

Eli voin edelleen olla ainoastaan tyytyväinen että sä olit ensimmäinen joka tituleerasi mua keski-ikäiseksi? Ja tämä tietysti n. 500 digitalistin edessä - samantien alastomaksi.

:)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.