Kaupunkimarkkinointi

10 joulukuun, 2015 | Blogi | Ville Tolvanen

Kaupunkimarkkinointi

Olen saanut kunnian puhua kuluneen vuoden aikana digitalisaation mahdollisuuksista useissa kunnissa ja kaupungeissa.

Olen vakuuttunut verkon mahdollisuuksista 1) tehostaa nykyistä toimintaa ja toimintamalleja 2) uudistaa ja luoda uutta toimintaa 3) mahdollisuuksia luoda täysin uusia ajatuksia kaupungin rakentamiseen ja kehittämiseen.

Olen puhkunut kuinka siirrymme jatkuvien yhteyksien kautta janatodellisuudesta ja arvoketjuista ympyrätalouteen ja arvoverkostoihin. Digiespootakin tukeva Espoon kaupunginjohtaja totesi ”Espoon onnistuvan hankkeissa, joissa kuntalaiset ovat mukana.” Kaupungissa, jos jossakin toteutuvat kaikki digitalisaation profetiat. Kaupunki on tutkimusten mukaan verkostojen verkosto, joka kehittyy ja ammentaa uutta osallistamalla ja luomalla yhdessä kuntalaisten kanssa.

Kaupunki on mielessäni heimo, joka aina kilpailee parhaista veronmaksajista. Lisäämällä avoimuutta, saadaan parviälyä toiminnan kehittämiseen ja vuoropuhelulla enemmän kehitettyä yhdessä veronmaksajien kanssa. Asiakaslähtöinen kunta ja ajatus yhdessäkehittämisestä on loistava idea. Kunta kuntalaisille ja virkamiehet tiskijukkina kehittämään tunnelmaa ja toimivuutta. Jälleen Jukan sanoin kunnan tehtävä ei ole tuottaa palveluita, vaan fasilitoida niiden syntymistä ja saatavuutta. Joustavuutta ja yhdessä tekemistä lisäämällä kuntatalous saa käyttöönsä uusia voimavaroja. Työttömät, eläkeläiset ja muut sivusta seuraavat voivat osallistua ja rakentaa entistäkin parempia olosuhteita työhön ja tekemiseen.

Kuntamarkkinointi on hämmentävä jatkotarina kunnan ilmoitustauluille, tiedottamiselle ja yksisuuntaiselle viestinnälle. En edes muista milloin kunnat keksivät tarvitsevansa itselleen brändit. Joku ainakin sai myytyä kymmenille jos ei sadoille ajatuksen ”mukava paikka elää ja yrittää.” Kuntamarkkinointi on jonkulainen irvokas jatkumo elinkeinopolitiikan kaarihalli-kehittämiselle ja tasapäistäville viesteille ihanista mansikkapaikoista.

Oikeasti jokainen kunta on aivan omanlaisensa heimo ja kaikki yhdessä ja erikseen kilpailevat parhaista veronmaksajista ja yrityksistä. Siksi kannattaa tulevaisuuden hankkeiden ja yrityselämän sijaan vaikuttaa ihmiseen. Myydä parempia oloja ja tulevaisuutta perheille, joissa yritetään ja nautitaan elämästä. Ihminen valitsee itselleen kodin, ympäristön eikä vuotavaa hallintorakennetta. Ajatus ideasta markkinoida kuntaa sen tulevaisuustrategialla on absurdi. Miten ihmeessä yliopistot, teknologiat tai sairaalat kiinnostaisivat ihmistä joka haluaa seuraa, aurinkoa, elämyksiä ja sujuvuutta?

Parhaiten Suomen kuntamarkkinoinnissa on onnistunut Kouvola, joka laittoi #munbetonihelvetti –kampanjalla Kouvolan fanit kertomaan ja jakamaan oman versionsa asuinympäristöstään. Näin tulisi toimia jokaisen kunnan, kaupungin ja oppilaitoksenkin. Laittaa sitä jo valmiiksi käyttävät todistamaan järjestelmän puolesta. Myydään niillä, jotka ovat jo ostaneet eikä arvailla mikä saattaisi rakenteena osua tulevaisuuden yrittäjään.

Elämme aikaa, joka mullistaa ajatuksen kunnasta, kuntataloudesta, ja lopulta kuntamarkkinoinnistakin. Olisi hienoa tehdä analyyttistä ja oivaltavaa markkinointia kaupungista, jossa tavoiteltaisiin ja mitattaisiin uusia asukkaita ja yrityksiä avoimesti ja yksilö kerrallaan. Olisi hienoa luoda viestintäympäristöjä, joihin osallistuisivat niin kaupunkien käyttäjät kuin vastustajatkin. Olisi hienoa antaa kuntalaisten itse muotoilla omat kaupunkinsa ja niiden viestinnät. Vain aito ja oivaltava asia myy. Kaupunkimarkkinoinnin päälle liimatut innovaatiot voi puolestani työntää tiedätte kyllä minne.

Rakkaudella tulevaisuuden kaupunkiin.

V

KIRJOITA KOMMENTTI

kirsiS
2015-12-10 21:31:48

Juuri näin Ville. Loppujen lopuksi merkitsee vain se mikä on hyvää kuntalaisille, on hyväksi myös muille. Alueet, jotka houkuttelevat lapsiperheitä, houkuttelevat viime kädessä myös investoreita. Kun heimon sisällä on hyvä pöhinä, haluaa mukaan myös muut. Kuntamarkkinointi ja -viestintä on yllättävän hankala laji huolimatta yksinkertaisista totuuksista. Kisan kovetessa todellisuus hämärtyy. Onnellisuutta me tavoitellaan loppuviimeksi. Avoin heimon keskinäinen yhdessätekeminen, viestintä ja hauskanpito on hyvästä!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-12-11 08:10:17

Kiitos Kirsi! Ja avoin keskustelu on kaiken kehittämisen eliksiiriä. Vaikka asiat ovat hyvin, voi niitä aina parantaa, eikö vain! Yhdessä tekeminen vaatii tunnetta ja lihaa peliin. Go Kuopio! #V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

KirsiS
2015-12-11 14:17:51

;) olisiko yksi ongelmista se, että markkinointi on usein edelleen erillinen saareke omine markkinointilupauksineen, vaikka sen pitäisi olla tapa olla ja kommunikoida ihan peruspalveluissa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Juha Makkonen
2015-12-13 03:17:50

Kyllä. Kuopion paras markkinoija on mielestäni Atso Almila, joka ei edes tee sitä päätoimenaan. Peruspalvelujen toimeliaat kädet kaipaisivat valmennusta ja inspiraatiota lähteä samoille laduille.

Markkinointiponnistelujen sijaan pitäisi rakentaa yhteisöä ja auttaa sen jäseniä toteuttamaan omia tavoitteitaan. Ei ajaa ihmisiä edes hyväntahtoisesti "yhteisen vision" taakse. Markkinoinnin pitäisi valmentaa muuta organisaatiota heidän viestintätarpeissaan, ei yrittää arvailla millaisesta sisällöstä yleisö on kiinnostunut (tosin yksisuuntainen tiedotus ei ainakaan käy viihteestä). Tekijät itse ovat media, ei se. mille kulloinenkin viesti painetaan.
Lisää yhdessä tekemistä, enemmän mahdollisuuksien kuin vastuiden ja velvotteiden ohjaamana. Itse olen niin höperö, että näen jopa kriiseissä mahdollisuuden.

Hajanaisten resurssien paremmalla organisoinnilla pääsisi jo pitkälle. Joidenkin asioiden tekemisestä luopuminen on suorastaan vapauttavaa. Siihen tilaan voi syntyä kokeilujen kautta parempaa. Julkisten toimijoiden haaste on se, että ne osaavat rahoittaa/arvostaa lähinnä sellaista toimintaa, jonka tulokset osataan arvata ennalta. Sillä syntyy sitä samaa, joka on lyhyellä tähtäimellä turvallista, mutta ennen pitkää kalkkeuttaa ja vie elinvoiman.

Esim. sellainen ajatus on mielenkiintoinen, että entä jos kaikki näkyvyys pitäisi ansaita? Kunnilla on liikaa resursseja (itsepetokseen asti), mutta todellisuus on ettei omien julkaisujenkaan sisältöjä pitäisi valita muuten kuin ansiokkuuden perusteella. Ehkäpä kuntalaisten tulisi kertoa omat tarinansa sen sijaan, että kunta yrittää kertoa heille heidän arjestaan?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.