Palvonta

Meistä jokainen varmasti palvoo jotakin.

Määrittelisin tässä palvomisen asiaksi, johon kiinnitämme tavallista asiaa enemmän aikaa ja huomiota. Jos arvioisit omaa käytöstäsi, mitä sanoisit käsi sydämellä palvovasi?

Monelle vastaus olisi lapset, terveys, ulkonäkö, puutarha tai työ. Harvemmalle Jumala, pelastus tai seuraavat elämät. Pohdin kuinka monella ajateltu arvomaailma ja arvojen toteutuminen arjessa poikkeavat kovasti toisistaan.

Olemmeko lopulta arjessa omasta selviytymisestämme eniten kiinnostuneita? Vai onko se niin, että jokaisen on ensin oma happensa hoidettava, että jää toisellekin jotain annettavaa? Onkohan ihminen parantumattomasti itseään palvova otus vai luomakunnan älykkö joka hoitaa itsensä ohella, perheensä, taiteensa, tulonsa ja tulevaisuutensa.

Oma palvontaansa ja arvomaailmaa on mukava pohtia. Se tekee hyvää itsetuntemukselle. On myös hyvä huomata mitä hyviä ajatuksia omassa päässä on, jotka eivät kuitenkaan koskaan pääse toteutumaan. Jokaisella on varmasti nippu toteutumattomia asioita, joita haluaisi mielessään päästä palvomaan.

Omien tulosten, tekemisen ja arvojen analysointi on rankkaa puuhaa

Ei puhuta ympäristöstä eikä selityksistä vaan tuijotetaan tiukasti suoraan peiliin. Ei ole muita syitä kuin sinä itse. Olet itse elämäsi suurin mahdollisuus. Älä vilkuile sivulle vaan katso suoraan peiliin. Onni on sitä mitä elämästäsi rakennat. Elät joko omaa tai muiden määrittelemää elämää. Ota viikko ja analysoi kenen elämää elät.

Asioiden kuvaaminen, avaaminen, analysointi ja mittaaminen on mukavaa hommaa.

Pidä päiväkirjaa tästä ja tulevasta ajasta. Tee hyvä päiväkirja tulevalle viikolle. Aseta tavoitteita kuukausien, vuoden ja vuosikymmenen taakse. Uskalla haaveilla. Tee haaveista totta.

Voit tyytyä vähempäänkin, mutta tee se tietoisena siitä mikä juuri sinulle on tärkeää ja palvo sitä surutta. Arvaan onnellisimpien ihmisten olevan heitä, jotka osaavat palvoa itselleen oikeita asioita. Ihmisiä, jotka pelotta uskaltavat johtaa joskus kummalistakin elämäänsä.