Mitä työ on?

7 tammikuun, 2015 | Kasvu | Ville Tolvanen

Mitä työ on?

Vuoden ensimmäinen ajatukseni sisältää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Ehkä kirjoitusteni idea onkin tarjota yhden mielen maisema ja antaa lukijan löytää itse omat vastauksensa. Osa välittää samoista asioista ja jakaa niitä eteenpäin, toiset ohittavat ilman vaurioita. Maailma paranee asia ja ajatus kerrallaan.

Aloin pohtimaan vuodenvaihteessa jälleen työtä, sen sisältöä ja itse käsitettä. Mikä minulle on työtä, mitä se merkitsee ja miten työtä voisi jatkossa kehittää. Aloin pohtimaan muiden tuntemieni ihmisten suhdetta työhönsä. Tiedän kyllä kuulumiset, mutta en taida täysin ymmärtää mitä työ heidän maailmassaan oikeasti merkitsee.

Onko työ sen antajan kokonaispaketti, joka vie kolmanneksen vuorokaudesta ja yli puolet vapaista päivistämme vuoden aikana? Onko työ ne asiat, kohtaamiset ja konkreettiset toimenpiteet, jotka saamme päivässä suoritettua? Vai onko työ sen hedelmät ja lopputulokset, jotka vievät maailmaamme eteenpäin? Luvatusti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Ihminen on erinomaisen hyvä selittämään tekonsa tarpeellisiksi. Ajattelemmeko kaikkien palaverien, sähköpostien, kohtaamisten ja odottelun olevan osa työtämme? Pitäisikö työ nähdä sittenkin metsänä, josta käyttökelpoisten puiden jalostaminen vie koko arvoketjua eteenpäin? Pitäisikö työpäivää metsän tavoin harventaa, hoitaa ja kehittää jatkuvasti sen ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Arvaan käsityksen työstä, sen tekemisestä ja arvosta olevan murroksessa. Työn teettäminen on niin kallista, että sen sisältöön ja tuottavuuteen on pakko löytää nykyistä parempia ajatuksia.

Oma käsitykseni työstä liittyy selvästi ponnisteluihin. Perinteisesti olen ajattelut työn sisältävän haasteita, yrittämistä ja mitattavia saavutuksia ja tavoitteita. Nuorempana mittasin tunteja, tapaamisia, myyntejä ja yrityksen tuloksia. Sittemmin olen siirtynyt hakemaan työlle enemmän henkistä tyydytystä tuottavia sisältöjä.

En ole koskaan ajatellut, että työn tulisi olla helppoa. En pidä helppoutta minkäänlaisena tavoitteena elämässä. Väitän pitäväni uusista ja vaikeista asioista sekä muutoksesta, vaikka toisaalta taidankin aina pysyä itsekin usein uuden tekemisen mukavuusalueella. Harvoin taidan ryhtyä tai suostua itselleni aidosti epämukavaan tai täysin uuteen ja erilaiseen tekemiseen. Uudesta kieltäytymistä perustellaan ja perustelen kokemukseen ja osaamiseen perustuvaan syyhyn tehdä tai olla tekemättä.

Mihin tämä kirjoitus on matkalla? Ajatus arkailee ja hamuaa ideaa työstä, joka voisikin olla aidosti intohimo ja elämän suola. Vuodenvaihteessa joku kirjoitti mielessäni täyttä puppua ettei intohimoja muka kannata elämässä seurata, koska ne voivat epäonnistua. Olen asiasta täysin eri mieltä. Jokaiselle tulisi olla rohkeutta ja intohimoa löytää oma polkunsa. Suomi pelastuu kun yhä useampi jättää varman eilisen ja synnyttää jotain uutta. Tarvitsemme sielunpaloa, joka tekee arvoa yli 80 tuntia viikossa itselle, jotta ei tarvitsisi tehdä 37,5 tuntia jollekin toiselle.

Työ ei saisi olla selityksiä kiireestä, paljoudesta, viikkopalavereista ja mahdottomuuksista. Työn soisi olla enemmän. Annetaan työlle mahdollisuus olla merkittävä osa elämämme tarinaa. Tehdään työtä jolla on muutakin merkitystä kuin asuntolaina ja jokapäiväinen leipämme. Ei mitata työtä rahassa vaan rakkaudessa. Nostetaan työ kissan tavoin pöydälle ja avataan sielumme pohtimaan parempia ratkaisuja. Otetaan koko ihminen mukaan työn rakentamiseen ja kehittämiseen.

Tehdään työtä paremman ihmisen eikä yhteisön takia.

 

 

Päivän Tolvasenakin kerran tunnettu blogini on matka mieleni maisemiin. Se on musta laatikko keski-ikäisen miehen tunteista, ajatuksista, elämästä, kasvusta ja kehittämisestä. Päiväkirjani tarjoaa näkemyksiä ja ajatuksia pyytämättä useistakin eri aiheista ja niiden ympäriltä. Avokeittiöni tavoitteena on jakaa kokemuksia arjesta sekä juhlasta ja välittää niitä muille itsensä kehittämisestä kiinnostuneille.

KIRJOITA KOMMENTTI

Paavo Kosonen
2015-01-07 06:00:37

Työn vertaaminen metsään on varsin mielenkiintoinen ja houkuttaa kehittelemään ajatusta eteenpäin. Metsän tuotohan maksimoidaan jättämällä harvennushakkuissa nopeiten kehittyvät ja laadukkaimmat puut jäljelle. Tämä toimii myös työpaikalla vaikka onkin suoraan toteutettuna julmaa harventaa hitaammin kehittyvät yksilöt pois. Toisaalta työpaikalla kannattaa ohjata työntekijöitä uusiin tehtäviin jotka sopivat heille paremmin ja tälle on vaikea keksiä vastinetta metsässä. Metsänhoidossa tuottavin menetelmä on avohakkuulla uudistaminen. Yritysmaailman puolella varmaankin parasta on aina kasvattaa uusia eksperttejä koko ajan eikä vaihtaa kaikkia kertarysäyksellä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-01-07 12:23:43

Hyvä evoluutio tämäkin! Metsä puilta ja puut metsässä... metsän jalostaminenkin voi olla monipolvinen ja -puolinen prosessi. myös rauhoittaminen on vaihtoehto ;) Optimoinnin parissa viihdyn minäkin! Kiitos. #V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Harriet Urponen
2015-01-07 06:48:18

Kiitos, Ville vuoden avauksesta!

Pohdit ensin sitä, miten lukijat mahtavat suhtautua kirjoituksiisi ja sitä, miten kirjoituksesi heihin vaikuttaa. Olen seurannut sinua pitkään. Itse asiassa olet minun sparraajani, valmentajani. Minun innostajani ja esikuvani. Olet tietämättäsi ohjannut minua jo vaikka kuinka kauan kohti oman unelmani täyttämistä. Olen minäkin omat oppirahani maksanut, joten siksi olen ollut niin pitkään varovainen. Sinä olet silti jaksanut kannustaa minua! Silloin, kun olen epäillyt osaamistani tai voimavarojani, sinä olet saanut minut uskomaan unelmiini.
Tulet käsitteeseen työ. Työ on ollut aina tärkeä osa minua. Olen aina ajatellut, että jokainen meistä voi itse vaikuttaa siihen, miten viihdymme työssämme - ja miten muut viihtyvät siellä. Olen työurallani tehnyt asioita, joiden merkitys on ollut minulle suuri ja työ on opettanut minulle paljon! Sen kautta olen päässyt kehittämään osaamistani. Se on ollut minulle myös yhteisö ja verkosto ja sen kautta olen saanut toteuttaa itseäni, käyttää lahjojani ja osaamistani muiden hyödyksi: Palvella. Siitä sinäkin olet paljon puhunut.
Sinä olet, Ville sparrannut minua nyt siihen pisteeseen, että olen kanssasi tehnyt liiketoimintasuunnitelman uudelle yritykselleni. Perustan ihan näinä päivinä Saivon, luovien tilaisuuksien suunnittelutoimiston. Tiedäthän, mikä saivo on? Pohjoisessa sijaitseva ihmeellinen erämaajärvi, johon ei tule - eikä siitä liioin lähde yhtään jokea, vaan sen pohjassa on lähde. Olen niin innoissani, että saan pian olla yrittäjä! Minun ei tarvitse muuttaa suhtautumistani työhön, nyt saan ihan omalla luvalla tehdä juuri sitä, minkä kulloinkin näen tärkeäksi. Olen siinä pisteessä, että täytyy tehdä päätöksiä enemminkin harvennushakkuiden suhteen, että osaisin keskittyä niihin hyväkuntoisiin, mahdollisesti myöhemmin hyvin tuottaviin puihin.
Toden totta minä ainakin aion toteuttaa unelmani ja kulkea juuri sitä polkua, minkä valitsen jonkun toisen mielestä kyseenalaisilla perusteilla. Haluan kulkea sellaista polkua, jossa on vähän mutkia ja mäkiä, ettei ihan koko ajan näe perille. Välillä on hauska pysähtyä laavupaikalle tulistelemaan, tirpaista nokipannukaffit ja jatkaa taas matkaa. Toisinaan polku voi johtaa muiden polkujen risteyskohtaan ja taas pohditaan, mihin suuntaan mennään. Tärkeintä ei ole se, mihin olen menossa, vaan se, miten hauskaa on matkalla. Erittäin jännittävää on nähdä, ketä kaikkia kohtaan polullani!

Sinä olet siis auttanut minua uuden yrityksen perustamisessa. Olen avullasi synnyttämässä Saivoa.
Kiitos, Ville Tolvanen!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-01-07 12:25:27

Vau! Mahtava viesti ja suurkiitokset. Melkein tuli kyyneleet silmiin. Aina pohdin lukeeko näitä kukaan ja onko niillä väliä. Kiitos kun olen saanut olla mukana.

Toivottavasti kohtaamme Saiviossa! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ari Mäkinen
2015-01-07 06:51:04

Intohimoaan seuraamalla voi löytää ainakin henkistä tyydytystä työstään. Toisille se voi tuottaa myös vaurautta. Jokaisen pitää itse hahmottaa oma roolinsa suhteessa rahaan. Väärä suhde tuhoaa elämänilon, ei rahan määrä. Raha voi olla toiselle turvallisuutta, toiselle näkyvää statusta. Minulle se on keino elää ja oppia uutta. Raha-asioiden tulisi mahdollistaa uusien asioiden tekeminen, jotka eivät heti taloudellisesti kannata. Jos en pääse oppimaan uutta, tuntuu se tappavan motivaationi täysin. Ehkä tässä on oma oppimisen paikkani. Osata olla yrittämättä ja oppimatta hetki?

Olen jälleen huomannut jo aiemmin oppimani asian: Työssä tulee olla opitun toistoa (rutiini) sekä oppimista (itsensä likoon laittaminen) oikeassa suhteessa. Kun hyväksyy rutiinityöt hyväksyy myös sen tosiasian, ettei kykene oppimaan ja soveltamaan kaiken aikaa työssään. Väitän, että antautuminen myös rutiinille tehostaa lopulta oppimista.

Oppiminen on työkalu kohdata kriisejä. Olen myös huomannut että yritykselle vastaantuleva kriisi on aina aluksi shokki ja lopuksi voitto. Lähes aina tuleva onkin ollut parempaa kuin mitä luuli. Uudet mahdollisuudet ovat lopulta olleen menetettyjä tyydyttävämpiä. Tämä voi tapahtua niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

Lopuksi: jokaisen tulisi pohtia omaa suhdettaan työhön paljon syvemmin kun vain urakehityksen ja asuntolainan maksamisen kannalta.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-01-07 12:27:59

Kiitos Ari! Terävää kynää heti vuoden alkuun. Tasapainoahan hapuilen minäkin... etsikelen ja pohdiskelen. Mukava jakaa matkaa yhdessä. Kumarrus, V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Maria Haverinen
2015-01-07 09:02:43

Olet unelmoija ja ilmesesti aina ollut etuoikeutettu...Työ on valtaosalle ihmisistä kuitenkin yksinkertaisesti toimeentulon lähde. Kaikilla ei ole intohimon kohdetta tai kutsumusta tai yrittäjähenkisyyttä on vain hankittua tietoa ja taitoja ja henkilökohtaisia ominaisuuksia joita joku toivottavasti tarvitsee ja on valmis niistä myös maksamaan ja osallistumaan osaamisen kehittämiseen.
Se, että etuoiketut (ajattelen nyt lähinnä liike-elämän päällikkötasoa) ovat antaneet pilata oman ja kanssakulkijoiden elämän, rahanhimon (bonukset, palkankorotukset, ylennykset) sokaisemina suostuneet ylipitkiin päiviin, järjettömään työmäärään, aina tavoitettavissa olemiseen ja totaaliseen työhönsitoutumiseen henkisen ja ruumillisen terveytensä kustannuksella on minulle mysteeri, varsinkin kun tekemisistä suurin osa on niinkuin olet huomannut, turhaa. Ja jos tähän leikkiin ei suostu menemään katsotaan, ettei ole motivoitunut!! (Mikäköhän on muna ja mikä kana) Milloin tämä hulluus loppuu?? Esi-isämme taistelivat barrikaadeilla 8 tunnin työpäivän puolesta, syystä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-01-07 12:29:48

Kiitos tästäkin viestistä! en koe olevani etuoikeutettu... oman onneni seppä enemmänkin. En osaa erotella työtä ja elämää, ehkä hyvässä ja pahassa. Intohimoinen olen, enkä ilman sitä osa eläkään.

Rock! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

jari ketola
2015-01-07 20:05:00

Hei Ville,

Nappaan kiinni tuosta "Oman onneni seppä ilmaisusta" jonka sisällön ymmärrän, vain osittain. En usko, että kukaan on onnellinen takoessaan omassa pajassa loputtomiin "tuotteitaan". Pahin rangaistus ihmiselle on kautta historian ollut eristäminen, eristäminen ryhmän, kaveripiirin ulkopuolelle. Ääripäässä vankilaan. Kyllä takomisiaan täytyy saada esitellä. Saada palautetta tai tehdä kauppoja niillä. Jotakin ne hyödyttävät itseni ulkopuolella. Näin ollen voisi ajatella, että aina tarvitaan muita työn merkityksen todistamiseksi ja tärkeänä olemisen mahdollistamiseksi. Työn merkitystä ei voi antaa(tässä pätee oman onnensa seppä ilmaisu) eikä normittaa. Myöskään hyvinvointia ei rakenneta parhaita käytäntöjä siirtämällä. Ne kasvavat ihminen, perhe ja yhteisö kerrallaan. Rakennusaineenaan luottamus, mikä mahdollistaa ainutkertaisessa ihmisten vällisessä vuorovaikutuksessa, edellä mainitut kokemukset. Työn tekemisen meininki ja hinku tulee innostuksesta tekemiseen. Sitä on vaikea skaalata ja siksi on hyvä tunnistaa mainitsemiasi asioita työn tekemisessä. Kiitos merkityksekkäästä vuoden alun fundeerauksestasi.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-01-08 02:37:33

Kiitos Jari,

Itse en ajattele oman onnen seppää itsenäisenä vaan vastuukysymyksenä. Yksin tai yhdessä olemme jokainen vastuussa itsestämme. Itsestään vastaava ihmiset voivat olla yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Olen samaa mieltä innostuksent tarpeista ja haasteista. Mukava kun kommentoit! Yhteisöä kaipaan minäkin kovasti.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ia Adlercreutz
2015-01-07 20:25:00

Hyvää uutta vuotta Ville! Ja kiitos vuoden avauksesta.

Jopa Warren Buffet on todennut, ettei häntä kiinnosta raha, vaan rahan tekeminen.

Me ihmiset olemme luotuja leikkimään. Homo Sapiens on vuosisatojen saatossa erilaisten valistuksen aatteiden kannustamana jättänyt varjoonsa Homo Ludens'in, mutta koska kaikki olevainen ja eläväinen matkaa aalto-liikkeessä näiden kahden voimasuhteet voivat olla heilahtamassa toisin päin.

"Teen, siis olen."

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2015-01-08 02:39:32

Kiitos IA!

Osuit asiaan, jota itsellenikin yritän kovasti toitottaa - pitäisi uskaltaa tehdä entistäkin rohkeammin juuri sitä mitä itse haluaa! Leikkiä, kokeilla ja viihtyä. Inspiroiduin tästä kirjottamaan uuden kappaleen "tulevaisuutesi tekeminen. Siitä tulee 3/52. Kumarrus! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Jari Sutinen
2015-01-09 05:29:15

Yksinkertaista. Työ koostuu niistä velvoitteista jotka sisältyvät vapaa-ajan sponsorointisopimuksiin.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Pasi Viinamäki
2015-01-09 17:18:46

Hieno aloitus vuodelle. Luin tämän jo aikaisemmin ja jäin miettimään, mitä työ minulle on ja mitä se merkitsee. Harva nykyisestä verkostostani tietää, että käytin 10 vuotta elämästäni uran rakentamiseen, kehitin itsestäni ammattilaisen ja pääsin tilanteeseen, missä sain valita mitä teen. Ehdin nähdä paljon, kokea vielä enemmän ja lapsille riittää kerrottavaa kiikkustuoliajoiksi.

Hyppäsin kuitenkin pois mukavuusalueelta, lopetin ja päädyin autojen pesemisen kautta rivimyyjäksi osuuskauppaan.

Muutamaa vuotta myöhemmin huomaan olevani samassa yrityksessä vastaamassa ehkä suurimmasta murroksesta sukupolveni aikana, digitalisoitumisesta. Tällä hetkellä teen sitä, mikä on intohimoni. Elän ja hengitän tätä maailmaa ja saan työstää tulevista vuosistani juuri sellaisia kuin haluan. En silti väheksy mitään, mitä olen aikaisemmin tehnyt, kaikesta olen saanut jotain matkaani. Ilman autojen pesua tuskin istuisin tässä kirjoittamassa tätä. Ja vaikka raha on pakollinen pahe yhteiskunnassa ja sen puute suurin este eteenpäin menemiselle, en ole sen koskaan antanut estää mitään, enkä anna vastaisuudessakaan.

Eli tiivistettynä haluan sanoa: Mitä ikinä teetkin, tee se täysillä. Mikään mitä teet ei ole turhaa, se vain muovaa sitä tietä mihin olet menossa. Minäkin olen someistaja, joka ajelee keskimääräistä puhtaammalla autolla ja pystyy tarvittaessa ohjelmoimaan stadionkeikan valaistuksen.

Ville, tärkein mitä sinulta olen työhöni ottanut mukaan, on yksi neuvo: Luovu häpeästä. Suosittelen muillekin.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Tanja
2015-01-09 20:24:52

Samaa mieltä siitä, että on tärkeää tehdä työtä, josta saa tyydytystä. Mutta tyydytyksen voi mielestäni saada oikein hyvin myös toiselle tehdystä työstä. Itse teen mielelläni työtä toiselle 40 tuntia viikossa, mukana sielunpalo ja tyytyväisyys. Toiset 40 tuntia voin sitten käyttää vapaavalintaisella tavalla, mukana siinäkin sielunpalo ja tyytyväisyys :)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.