Ummetus

28 lokakuun, 2014 | Johtaminen | Ville Tolvanen

Ummetus

Kuinka monessa suomalaisessa yhteisössä ollaan valtavan sitoutuneita, kiireisiä, osaavia ja tärkeitä, mutta saadaan hetkessä, päivässä viikossa tai vuodessa vähän tai ei juurikaan mitään aikaiseksi? Onko hyvinvointimme pöhöttänyt menestyvän tulevaisuuden kannalta kaikkein olennaisen eli työn tuottavuuden arjessa? Istummeko itsemme tärkeiksi ymmärtämättä mikä pala pelistä meidän tulisi itse suorittaa kokonaisuuden onnistumiseksi?

Tilanne on omistajan tai yhteisöä johtavan kannalta hankala. Maksamalle työntekijälle kiinteää korvausta tekemisestä välität viestin ettei työllä voi rikastua. Työntekijä joutuu siis pohtimaan onko työstä annettu korvaus riittävä vai onko työnantaja maksavinaan ja tekijä tekevinään töitä. Toki motivoitumiseen tarvitaan paljon muutakin kuin rahallinen korvaus. Kiinteää korvausta nauttiva työntekijä ikään kuin luovuttaa vastuun omasta tuottavuudestaan esimiehillään. Työssä käydään sääntöjen ja kulttuurin mukaan. Se saadaanko mitään aikaiseksi jää yrityksen johtamisen harteille.

Suomessa on työkulttuureja, joita vaivaa jopa 5% päivittäiset poissaolot. Sitten on työpaikkoja, jossa valot palavat pitkään, eikä kaikkia lomiakaan tahdota kuluttaa työtä tekemättä. Meillä on yrityksiä, joissa tuottavuutta mitataan päivittäin jokaisella suoritteella. Ja sitten on niitä, joissa ollaan hiton kovia, mutta tuntuu että pienimpienkin asioiden onnistuminen on äärimmäisen vaikeaa. Miten tehdä parempaa arkea ja johtaa muutosta sanoista tekoihin?

Tuloksellinen tekeminen vaatii toiminnan konkreettista suunnittelua. Tarvitaan mitattavat tavoitteet, jaettu näkemys laadusta ja mittareita onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Yrityksen omistajan on tiedettävä halutaanko taloudellista tulosta, yritysarvoa vai molempia. On usein eri asia tehdä tulosta kuin rakentaa arvokasta yritystä. Elcoteqistä ei jäänyt mitään arvoa omistajille vaikka läpi virtasi miljardien liikevaihto. On myös vaikeaa siirtää tuotantotekijöitä toisille ilman asiakkuuksia, markkinaosuutta ja toimialan parasta osaamista. Vuosi ja tulos voivat olla hyviä vaikka yrityksen arvo on heikkenemässä.

Työn tuottavuus tuntuu olevan tabu Suomessa. Puhumme työpaikoilla vähän siitä mitä päivässä tai vuodessa on saatava aikaiseksi. Vaikenemme tuottavuuden ongelmista organisaatiorauhan säilyttämiseksi.

Teemme niin paljon kivaa, että vaikeat ja muutoksia vaativat tehtävät jäävät tekemättä.

Kansainvälinen kilpailu tai murrokset yllättävät yritysjohdon talven tavoin kerta toisensa jälkeen. Näin kävi metsäteollisuudelle, medialle, tavarataloille, matkapuhelimille ja vaateteollisuudelle. Vieläkin aiemmin merenkulun- ja logistiikan toimijoille. Oma kilpailukyky syötiin hyvinvoinnissa piehtaroiden.

Hyvinvointi antaa itsellemme luvan olla ylpeä tekemisestä ja lopettaa toiminnan kehittäminen. Kun alat olemaan mielessäsi alan huippuosaaja, alkavat arki ja todellisuus erkanemaan toisistaan. Joku tekee työsi todennäköisesti nälkäisenä sinua paremmin. Joku haluaa haastaa sinut ja hyvinvointisi.

Yritystä on paras muuttaa ja uudistaa silloin kun asiat ovat hyvin. Älä epäröi ajaa organisaatiotasi epämukavuusalueelle juuri silloin kun asiat tuntuvat toimivan. Tilanteen riistäytyessä käsistäsi vaihtoehdot vähenevät olemattomiin. Juuri ylpeytesi käy lankeamuksesi edellä.

KIRJOITA KOMMENTTI

Risto Luttinen
2014-10-28 13:03:42

Osuitpa Ville monissa kohdin naulan kantaan. Olen samaa mieltä, että monissa yrityksissä ollaan tekevinään kovasti töitä. Joko asiat perustuvat mielikuviin tai luotettavat mittarit puuttuvat. Esimerkkinä voitaisiin kai mainita turhat kokoukset ja palaverit. Niitä pidetään vain, koska niin on aina tehty. Sensijaan, että keskityttäisiin sen oikean tehtävän tekemiseen.
Useasti käy niin, että hyvin menevällä yrityksellä ei edes huomata muutosta. Meidän täytyy olla koko ajan varuillamme ja kehittää toimintaa. Vain muutos on pysyvää.
Itse voin yrityskummina kertoa, että silloin tällöin meitä pyydetään mukaan, kun yritys on reippaassa alamäessä. Useasti se on silloin myöhäistä. Parempi tapa olisi kysyä silloin kun menee hyvin tai on vain yksi ongelma. Minusta tuo lauseesi ; yritystä on paras muuttaa ja uudistaa silloin kun asiat ovat hyvin, on juuri oikeanlaista ajattelua.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

thomas schleutker
2014-10-28 13:23:25

Jälleen asiaa Ville! Erityisesti pidin kohdasta "Kiinteää korvausta nauttiva työntekijä ikään kuin luovuttaa vastuun omasta tuottavuudestaan esimiehillään."

Kasvuyhtiötä kannattaa siis johtaa siten, ettei kyseinen asia muodostu ongelmaksi. Siten, että yrittäjyys on läsnä kaikessa tekemisessä ja tietää paikkansa arvoketjuissa.

Tällöin keskitytään siihen, mitä parhaiten osataan ja kyetään antamaan eväät hyvälle businekselle myös arvoketju- ja verkostokumppaneille. Ja vips, HR-ongelmat ovat minimissään

Toinen kohta, josta erityisesti pidin oli "Yritystä on paras muuttaa ja uudistaa silloin kun asiat ovat hyvin. Älä epäröi ajaa organisaatiotasi epämukavuusalueelle juuri silloin kun asiat tuntuvat toimivan. Tilanteen riistäytyessä käsistäsi vaihtoehdot vähenevät olemattomiin. Juuri ylpeytesi käy lankeamuksesi edellä."

Epämukavuusaluella toimimisen voi vakioida siten, että on vuorovaikutteisesti läsnä asiakkaidensa kanssa pelkäämättä, pysyväisesti ja järjestelmällisesti - siis julkaisemalla omaa itseään mediana, jossa asiakkaat ovat mukana. Tähän me uskomme ja tätä me kauppaamme. Asiakaslojaalisuus on kaikki kaikkessa, mutta se pitää ansaita.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2014-10-28 13:43:16

Kiitos molemmille! Yksi suurimpia virheitä yrittäjänä on ollut antaa myynnille kiinteitä palkkioita... sitten motivoinnista puuttuu yksi ase... pitäisi enemmän ajattellan tulojen jakoa kuin kulujen jakoa... Päästään yhdessä parempiin lopputuloksiin ja kukin saa osansa.

V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Janne neuvonen
2014-11-20 06:12:27

Hieno kirjoitus, kiitos.
Kirjoitat kiinteäpalkkaisista, mutta entä kun tuo kaikki pätee myös puhtaasti provisiopalkkaisilla ihmisillä?
Hartioina on tunnettu brändi ja paras mahdollinen mittari: raha. Jokainen saa ansaita rajattomasti. On myös hyvät it-työkalut ja asiakasrekisteri; silti... niitä ei käytetä ja koetaan ettei osata tai ettei kannata.
Ei auta keppi eikä porkkana. Palavereita ja tavoitteita on, niitä myös seurataan.
Organisaatio? Luottamus itseen, yritykseen?

Pelissä on kuitenkin jokaisella all in-tilanne, perhe ja tulevaisuus.

Organisaation kaikki käyrät ovat myös etelään tai ainakin kaakkoon.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.