Mykkä kansa

25 syyskuun, 2014 | Blogi | Ville Tolvanen

Mykkä kansa

Tietoa syntyy ja leviää nopeammin kuin käsitämme. Meistä jokaisesta on tullut pieni julkaisija tai pieni mediakanava informaation levittämiseen. Tieto on irti ja leviää kulovalkean tavoin.

Kulttuurit ja prosessit laahaavat perässä. Istumme työmatkan toimivassa digitaalisessa mediaympäristössä ilman rajoja, mutta siirrämme itsemme 80-luvulle siiloihin, analogisiin prosesseihin fakseineen työpisteelle päästessämme. Työntekijät ovat paljon valmiimpia muuttamaan työkulttuuria ja toimintamalleja kuin omistajat ja johtajat edes kuvittelevat. Jokainen ymmärtää ettei nykyinen ole tulevaisuuden tapa tehdä työtä. Siirrymme työn tekemisestä arvon tuottamiseen.

Miten reagoimme avoimeen ja yksilöä voimaannuttavaan mediaympäristöön?

Johtajat vetoavat työrauhaan saadakseen olla kommunikoimatta ihmisilleen. Viimeiset tuotantojohtajat pyytävät katsomaan tuloksia eikä tekoja tai ihmisten osuutta työn tekemiseen. Johtajuuden määritelmien muuttuessa lennossa todetaan ettei minun johtajana tarvitse somessa viestiä vaikka Paavi, Obama ja Gates siellä ovatkin. Minähän olen johtaja.

Konsernit ja osa medioista kuvittelee vielä kontrolloivansa viestintää. Päättävänsä totuuden itsestään ja hallitsevansa viestintäkanavia. Digiajassa jokainen viestii ja päättää totuutensa itse. Fiksuimmat valjastavat asiakkaansa ja omat työntekijänsä sanansaattajiksi. Jos jokainen Elisan työntekijä myisi yhden liittymän naapurilleen, mikä olisi vaikutus yrityksen tulokseen?

Digiaika vaatii uusia eväitä viestintäosastoille, jotka perustuvat kieltoihin, hallintaan ja tiedon osittaiseen panttaamiseen. Vanhassa ajassa museoissa tai konserteissa ei saanut kuvata tai levittää tietoa, jo nyt näemme euroopassa ”Please tweet” tai Please Ingstagram” kylttejä. Taistelemme näkyvyydestä emmekä näkymättömyydestä. Poissaolollaan loistava yritys tai sen johtaja ei voi olla porukkansa vetäjä.

Meillä on avoimesti ja suoraan kommunikoiva Pääministeri ja Puolustusvoimien komentaja. Totuus vallanpitäjien viestinnästä on se että, parempi että kertovat kuin että piilottelevat. Millä pörssiyrityksen johtaja perustelee vaikenemisensa? Onko yrityksen osaaminen todella salaisuus näinä talouden murroksen aikoina? Mitä on johtajuus ilman kasvoja ja ääntä? Edellisen vuosituhannen orjuttamista.

Elämme kiinnostavaa aikaa mediassa ja viestinissä jossa vastaanottajien ajatukset muuttuvat lähettäjien ideoita nopeammin. Tämä näkyy myös markkinoinnissa. Kuluttajat kaipaavat myyntiä, kasvollisia myyjiä ja asiakaspalvelua niin myymälässä, somessa kuin kotisivuillakin. Aika moni vielä häiritsee viestivirtoja palvelemisen sijaan häiritsemisellä.

Aika kohtuutonta toteaisi moni kuluttajina.

Valtaa mediassa ja markkinoinnissa pitävät vihdoinkin asiakkaat. He päättävät mikä leviää, mitä levitetään, mika on peukun arvoista ja mikä kannattaa jättää jakamatta. On itsekästä ja epäreilua olla jakamatta hyvää tietoa. Kukaan ei voi arvata mikä toiselle on arvokasta. Siksi kaikki kiinnostava on syytä jakaa eteenpäin – Se saattaa vielä olla toiselle ihmiselle arvaamatonta arvoa. Digiaika on ihmisten verkoston aikaa.

Viesti siis kuten toivoisit itsellesi viestittävän.

KIRJOITA KOMMENTTI

Kirsi ekberg
2014-09-25 09:45:14

Mykkä tai vähäsanainen. Ehkä myös arka tai vähävarainen. Kuka ties. Voi siis olla että osalla kansasta olisi paljonkin sanottavaa, mutta Heillä ei ole joko uskallusta, mahdollisuutta tai teknologiaa saadakseen ajatuksensa julki, esim. digitaalisessa mediassa. Onko digitalisaatiolla mahdollisuuksia olla lapsia, nuoria ja vanhuksia kuunteleva korva ja huomioon ottava mieli?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2014-09-26 08:30:39

Väitän että suurin osa viesteistä jää lähettämättä, koska kulttuurissa ei olla varmoja onko se sallittua, hyvä vai huono asia. Kun ei ole tietoa ja esimerkkejä, teotkin jäävät tekemättä! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Kirsi ekberg
2014-09-28 06:29:40

Jovisst. Arka kansa tarvitsee esimerkkejä! Uskallus taitaa olla sellainen piirre, joka ei periydy geeneistä. Voisi siis ajatella, että jokin kulttuurissamme tukahduttaa rohkeuden ja tahdon lausua mielipiteensä julki. Voisiko aakkosten ja matematiikan alkeiden "oikein ja väärin
"-ajattelu olla syy, jonka seuraksena nöyrä kansamme jää tosipaikan tullen epäonnistumisen pelossa mykäksi?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lasse Ylinen
2014-09-26 19:39:09

Hyvä kirjoitus. Kiitos. Eletään kiinnostavia aikoja, kun yritykset kovasti tasapainoilevat vapauksien kanssa. Valtamediat ja some, ainakin vielä toistaiseksi, poimii toki some-lapsukset helposti (ja osin perusteettomiksikin) julkisiksi ajojahdeiksi. Tämä lienee iso mörkö monen avointa linjaa pohtivan viestijän mielessä.

Työntekijöiden osallistuttaminen uusin tavoin koko yrityksen menestykseen - oli se sitten vaikkapa myyntiä ja markkinointia - on onnistuessaan valtava voimavara. Nyt nousee rahalliseenkin arvoon työ niiden organisaatioiden osalta, joissa strategian jalkautus ja tekemisen taso on saatu sille tasolle, jolla ei tarvitse murehtia avointa osallistuttamisen linjaa.

Kun oma pää on kunnossa, voidaan myös luottaa "any publicity..."-linjaan. Sitähän tämä aika joka tapauksessa yhä enemmän on. Mokat nousevat helposti otsikoihin - joko omasta tai jonkun toisen toimesta. Olennaista lienee, miten julkitulot käsitellään.

Aika vähän taitaa olla tunnustuksellisia, julkisia kokemuksia valituista linjoista, mutta osallistuttamisen hyödyt lienevät jo nyt "suljettujen kanavien" politiikkaa suuremmat. Oletko nähnyt tähän liittyen jo pätevää tutkimustietoa ja/tai onko sinulla hyviä benchmark-esimerkkejä avoimen linjan valinneista yrityksistä?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2014-09-28 08:02:04

Suomessa aina lähdetään siitä ettei voida luottaa. Aidosti, jätetään tekemättä kun ei voida olla varmoja. Miksi ei tavoitella maksimia vaikka vähän rapatessa roiskuisikin?

Tuo oma pää kuntoon on ylivoimaisesti viestintäjohdon merkittävin tehtävä tulevaisuudessa. Nyt asioita hoidetaan ylimmän johdon tuella ja konsulttien avulla... miten luodaan aidosti leviävää sisältöä ja tarinaa joka sytyttää niin organisaation sisällä kuin ulkopuolellakin? V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.