Tuottava ihminen

19 toukokuun, 2014 | Johtaminen | Ville Tolvanen

Tuottava ihminen

Kuinka paljon arvoa tuottaa työtä tekevä ihminen? Tiedämme paljon ihmisen kulutuksesta, energian, jätteiden tai luonnonvarojen hukkaamisesta. Miten paljon merkityksellistä sisältöä saadaan aikaiseksi yhdessä työpäivässä?

Mittaamme työaikaa, suoritteita, myyntiä, laskutusta ja onnistumisia. Silti tuntuu siltä että monissa ammattiryhmissä työn todellisen tuottamisen mittaaminen on vielä suomalaisessa yhteiskunnassa tabu. Paraneeko potilas? Kuinka paljon koodia tai kuinka hyvän mainosidean suunnittelija tuottaa määritellyn panostuksen aikana?

Tuntuu että käytämme paljon enemmän aikaa työn suorittamisen määrittelyyn kuin sen tuottavuuden kehittämiseen.

Eräs digitalisoitumisen riemuja tulisi olla ainakin tietotyön ajan, paikan ja tuottavuuden erkaantuminen toisistaan. Tulevaisuuden asiantuntija tekee oman palansa kakusta missä, miten ja milloin haluaa. Työtehtävät ja tuottavuuden tavoitteet on määritelty siten ettei työn tekemistä tarvitse suoranaisesti valvoa. Apu, yhteys ja arkinen yhteydenpito onnistuu järjestelmien avulla.

Mitä nopeammin lihallinen tuotantotekijä vapautetaan yhteisistä tuotannon toimintaympäristöistä, sitä luovemmaksi ja tuottavammaksi muuttuu ihminen. Näin ainakin toivon ja väitän.

Puhuttaessa työn ja työntekijän vapauttamisesta tuottamaan iskee mieliimme ensimmäisenä erilaiset uhkakuvat. Mitä jos joku ei teekään mitään? Entä jos joku onkin tosi nopea ja nukkuu lopunpäivää? Onko se tasavertaista jos kaikki eivät kulje kellokortin mukaisesti? Huomaamme koko henkilöstökulttuurin pohjautuvan tehdastyölle. Arvoa tuotetaan toimistotehtaissa organisaatioissa, työaikoina ja paikoissa todellisesta tuottavuudesta piittaamatta. Keskeistä ei ole työn tuottavuus vaan työpaikalla viihtyminen. Silti ihmisellä pitäisi olla kirkkaana mielessää oma tehtävänsä, tavoitteet ja toimintamallit joka päivä.

Nykyinen työjärjestelmä on absurdi. Ihmiset jonottavat ruuhkissa tai julkisissa liikennevälineissä pääsyä työpaikalle. Sitä ennen perheellisillä voi olla pesässään oma aamunäytelmänsä jälkikasvun kaitsemisessa kohti koulutietä. Tuntien urakoinnin ja hermojaraastavien ponnistelujen jälkeen päästään kahvikoneelle ja omalle työpisteelle. Kaikkensa antaneena ihmisten pitäisi yhtäkkiä muuttua luovaksi ja tuottavaksi.

Miten ihmeessä on mahdollista virittää aivosolut parhaimmilleen tällaisen höykkyytyksen runtelemana?

Jokaisella ihmisellä on omat rytminsä ja vahvuutensa. Toinen on parhaimmillaan aamulla ja toinen illalla. Toiset meistä ovat tarkempia kuin toiset. Harvoille nopeus on heidän suurin valttinsa. Miksi työolosuhteet ja tuottavuuden mittarit ovat kaikille samanalaisia? Olemmeko sittenkin järjestelmän orjia vaikka kauniisti puhummekin työkulttuureista ja niissä viihtymisestä. Olemmeko rakentaneet aikuisten lastentarhoja päivittäiseen viihdyttämiseen?

Fiksuimmat ja vaativimmat omistajat ja organisaatiot vapauttavat työn tuottavuuden sen kahlehtimisesta.

Älykkäimmät ymmärtävät antaa ja vaatia samalla enemmän.

Kun annat ihmiselle tilaa määritellä itse, motivoitua ja kertoa työnsä tuottavuudesta, avaat oven myös suuremmille haasteille. Tuottavuuspohjaisella mittaamisella ja palkitsemisella annat ihmiselle luvan määritellä itse ansiotasonsa. Poistamalla olemassaolevan tiedon jakaamiseen tähtäävät turhat yhteispalaveri organisaation arjesta poistat aikavarkaita ja turhaa organisaatiohuttua. Arvokkaita ja kalliita kohtaamisia on syytä käyttää johonkin parempaan, toiminnan tehostamiseen tai uuden luomiseen. Olemassoleva tieto onnistumisista ja suorituksista voidaan jakaa suoraan ihmisille ilman kohtaamisia. Hyvin valmistellut palaverit ja suunnitelmallisuus tekevät kohtaamisistakin haluttavampia ja tuottavampia.

Arvoverkostot, yhteisöt ja ekosysteemit ovat työn tuottavuuden tulevaisuutta. Mielenkiintoista nähdä mitkä toimialat pystyvät ensimmäisenä siirtymään työn tekemisestä työn tuottavuuden mittaamiseen. Toivoisin sen olevan luovan luokan tai juuri IT-järjestelmien rakentamisen. Juuri niissä työolosuhteilla on eniten väliä.

KIRJOITA KOMMENTTI

Timo Nisula
2014-05-19 04:40:11

Ongelmien ytimessä olet Ville. Toimintamallit perustuvat sotien jälkeiseen teollisuuteen joita mm. AY-liike jääräpäisesti yrittää ylläpitää. Enenevälle joukolle ei ole juurikaan merkitystä missä työnsä tekee ja miten.
Millainen yhteiskunnallinen säästö saataisiinkaan, kun puolet jengistä jättäisi tunkematta aamuruuhkaan joka aamu suuntana ydinkeskusta ja sama show klo 4. Sitäpaitsi parin tunnin ruuhkassa istumisen sijaan jokainen löytää tähdellisempääkin tekemistä

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Susanna Rissanen
2014-05-19 06:12:51

Hei Ville! Olipa upea ja herättelevä kirjoitus, kiitos. Paljon on tällä saralla vielä tekemistä, niin työnantajille kuin yksittäisten ihmisten asenteissakin. Jäin miettimään sitä, että laiva kääntyy hitaasti jos mietitään kokonaisen toimialan tai edes yksittäisen työnantajan siirtyminen uudenlaiseen tuottavuuden mittaamiseen.

Sen sijaan jokainen ihminen voi ottaa vastuun omalta osaltaan ja muokata arjen työolosuhteita sopimaan paremmin omaan rytmiin, jotta työn tekemisestä tulee mielekkäämpää ja tehokkaampaa. Pitäisi siis rohkeammin tehdä työstä oman näköisempää eikä jäädä odottelemaan, että joku tulee tarjoamaan sen valmiina.

Luulen, että moni työnantaja suhtautuu myönteisesti pieniin muutoksiin jos ihminen vaan niitä osaa pyytää. Tätä kautta pienistä puroista voi ajan myötä kasvaa isompi virta, jossa tehdäänkin sitten jo töitä uudenlaisissa olosuhteissa ja ehkä myös mitataan työn tuottavuutta uudella tavalla.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heikki K
2014-05-19 07:59:47

Eikös organisaation keskeinen funktio tulisi olla ryhmäindentiteetin kautta luoda yhteenkuluvaisuuden tunnetta eli voimaannuttaa nykyaikaisia, individualistisia yksilöitä toimimaan yhteisen menestyksen eikä itsekkään, yksilöllisen menestyksen eteen. Lisäksi kritiikki, kannustus ja apu ovat nopeasti saatavilla hyvin organisoidussa (toive)työpaikassa. Ainakin se, joka tässä kaikessa onnistuu, voittaa kisan organisaatioiden (yritysten) kesken.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Petri Heiramo
2014-05-19 08:06:45

Hyvä kirjoitus, kiitos Ville. Paljon miettimistä vielä tarvitaan, että osataan siirtyä toivomaasi tulevaisuuteen. Parhaissakin työpaikoissa, joissa asia jo ymmärretään.

Yksi asia näissä keskusteluissa kuultaa läpi - tuottavuus nähdään edelleen vahvasti yhden ihmisen tuotoksena (joka sitten liitetään toisten työhön). On toki työtehtäviä, joissa näin on. Kuitenkin esimerkiksi tuotekehityksessä oikea arvolähtöinen tuottavuus on tiivistä yhteistyötä, jossa fyysisellä läsnäololla on huomattava vaikutus.

Kommunikaatio ei ole vain tiedon välitystä aika ajoin, vaan se on jatkuvaa vuoropuhelua ja parityöskentelyä, tiimin sisällä ja sidosryhmien kanssa. Innovaatiot - siis se haluttu arvo - syntyy ihmisten välillä, näissä joskus spontaaneissakin kohtaamisissa. Puhutaan siis oikeasti tiimityöstä ryhmätyön sijaan. Tällaista toimintaa on vaikea siirtää virtuaaliverkkoihin.

Muutamassa lauseessa tuohon viittaatkin, mutta itse korostaisin sitä enemmän.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2014-05-19 11:08:11

Hyvin pistetty! Erinomaista. Tälläistä minä kirjoituksillani kaipailen... synergiaa! sitä on kyllä helpompi tehdä sekä yhdessä että tappituntumalla... yes! jatketaan, lisää?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

TK
2014-05-19 13:26:29

Nykymaailmassa missä työtoverit voivat olla hyvinkin hajallaan eri puolella maapalloa ei välttämättä ole edes mahdollista toimia tiiviissä fyysisessä ryhmässä. Uskon että tämä kehitys tulee vielä lisääntymään ja siinä ovat voittajia ne ketkä pystyvät toimimaan itsenäisesti ja verkostoitumaan tehokkaasti.

Itse ainakin näin yksittäisen ihmisen työpanoksen usein korvaamattomana ja ryhmätöiden tuloksena on mautonta mössöä jossa ei ole munaa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Esko Rissanen (@EseRiss)
2014-05-19 19:24:12

Täällä maatalouden parissa paikasta erkaantuminen ei onnistu, ja ajastakin joutuu ainakin vuodenajan verran kiinni pitämään. Mutta. Työn tuottavuudessa ja tiiminä toimimisessa on kehittämistä yltäkyllin tälläkin alalla.

Minulle tavoite on tiimityöskentelyn ykköstyökalu. Kun suunta on kaikilla sama, tyylin voi pitää vapaana. Mitä väliä sillä on, kummalla kädellä lapioi, kunhan homma tulee hoidettua?

Itselleni paras päätös oli päivittää taloudellinen tavoite mahdollisimman paljosta riittävään. Nyt, kun riittävä on saavutettu, jää aikaa kehittää uutta tai parantaa vanhaa. Syntyy positiivinen kierre, ja riittävä onkin paljon enemmän.

Jos näin voi käydä alkutuotannossa, miksei luovilla aloilla? Onko muuten luovuuden määrä riippuvainen toimialasta vai tekijästä?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Jari Sutinen
2014-05-20 04:10:27

Itse asiassa asiantuntija tekee oman palansa kakusta aikataulussa ja toimittaa tuloksen ennalta sovitulla tavalla ja muodossa. Jos näin ei tapahdu, niin hän on ryhmästä ulkona.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.