Siilojen Suomi

30 tammikuun, 2014 | Kasvu | Ville Tolvanen

Siilojen Suomi

Hyvää syntyy lähes ainoastaan kehittämällä yli rajojen.

Uusi syntyy usein yhdistelemällä entistä, vanhaa, lainattua ja uutta ennennäkemättömällä tavalla. Suuruus syntyy kyvystä hahmottaa olevaa erilaisin silmin. Alvar Aalto vaikutti Yhdysvalloissa ja suunnitteli kirkon Italiassa. Nykymuotoilun ikoni Harri Koskinen matkustaa dokumentin mukaan 150 päivää vuodessa. Hän sanoo turhuuden välttämisen olevan ajattelunsa keskiössä. Saku Tuominen sanoi Kotiliedessä kirjansa omintakeisuuden syntyvän vanhojen ajatusten yhdistämisestä yksinkertaiseen muotoon. Yhdyn ajatukseen. Ideoita synnytetään vertaamalla ja yhdistelemällä yli rajojen.

Tietoverkot ja –verkostot mahdollistavat vertailun yli toimialojen, maarajojen, aikakausien ja parhaimmillaan miljoonien ihmisten välillä. Välillämme kulkee toistaiseksi ehtymätön uusi luonnonvara internet, joka yhdistelee asioita aivan uudella tavalla. Mistä löytyvät ne taiteen, tieteen, kulttuurin tai liiketoiminnan edelläkävijät, jotka yhdistelevät verkostojen voimaa aivan uudenalaiseksi ajatteluksi? Mistä löytyvät ne toisinajattelijat, jotka eivät lannistu kehittämään siilojen täyttämässä Suomessa? Olemme elinaikanani tehneet niin käsittämättömän elintasoloikan, että uskon tämänkin olevan omissa käsissämme ja täysin toteuttavissa.

Pohdin eilen miten niin omassa mielessään pragmaattinen ja suoraviivainen maa kuin Suomi on onnistunut luomaan niin siiloutuneen yhteiskunnan? Istuin edellisellä hallituskaudella viestintäministeriön valtuuskunnassa. Sähköisen Suomen kehittäminen tuntui mielipuoliselta kun www.suomi.fi kehittämiseenkin tarvittiin seitsemän eri ministeriön osallistumista ja panostusta. Aika vähän on syntynyt kuten sivustolta voi käydä lukemassa.

Suomalainen yritysten kehitysverkosto on mittava, mutta sitäkin siiloutuneempi. Kuka helvetti ymmärtää mitä Tekes, Sitra, EK, TE, Kaupungit, Aluekeskukset ja järjestöt saavat yhdessä aikaiseksi? Matkailun markkinointi on EU;sta alaspäin niin solmussa ettei asiaan tee mieli edes ajatuksissani koskea. Suomalaisen teollisuusyrityksen tekeminen ja organisaatio on niin siiloutunut, ettei ajatus avoimuudesta, avokeittiökulttuurista tai yhdessä altistumisesta ja kehittämisestä tunnu edes teoriassa järkevältä idealta. Olemme rakentaneet Suomen, joka on turhien ja tuottamattomien väliseinien valtakunta. Siiloutuminen vaivaa ja tuntuu rakentuvan aivan kaikkialle yhteiskunnassamme.

Verkossa tieto kulkee vapaasti. Sosiaalisessa mediassa osallistut parhaimmillasi keskusteluun täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Ideoita voi vapaasti jakaa ja yhdistellä yli rajojen. Verkko antaa tilaa viestinnän ohella älykkäille prosesseille, automaatiolle, uudenlaisille kauppapaikoille, yritysten välisille verkostoille ja uusille innovaatioille. Kuinka monen suomalaisen kuulet hihkuvan mahdollisuudesta muuttaa toimialansa pelisääntöjä? Kuinka monen keksit myyvän nyt ympäri maailman kun se kustannustehokkaasti ja järkevästi on mahdollista lähes käden käänteessä? Suomalainen vastaus on aivan liian usein ei. Ei kehitetä, kun toi edellisen vuosikymmenen malli toimi niin hyvin.

Suomalainen kahtiajakautuminen ei tapahdu rikkaan ja köyhän välillä. Se tapahtuu aktiivisten ja passiivisten yritysten, ihmisten ja yhteisöjen välillä. Supercellit ajattelevat oman toimialansa asiat uudella tavalla, normisuomalaiset nököttävät itseään tai ajatuksiaan liikuttamatta. Elämme uuden maailman etsikkoaikaa, jota siilotuminen ei ollenkaan edistä. Olisikohan hyvä ajatus etsiä, tunnistaa ja hyödyntää kaikkea mahdollista, joka poistaa siilot viestinnän, ideoiden, ihmisten ja yritysten väliltä? Olkoon uuden ajan rauhaa ja rakkautta vahvaa jakamista ja välittämistä. Sharing is caring.

Ps. Aivan kuin vahvistuksena tälle ajatukselle radiossa todettiin juuri että suomalaiset kyläilevätkin vähemmän kuin koskaan aikaisemmin…

KIRJOITA KOMMENTTI

Pekka Tuominen
2014-01-30 06:18:49

Hyvä teksti. Silloin kun sekoitetaan kahta samantyyppistä ainetta keskenään, ei juurikaan synny mitään uutta: punainen maito ja kurri, lähes samaa maitoa. Kun taas otetaan kaupan maitohyllystä jotain ja virvokkeista sekaan, niin syntyy ainakin erilaista: uutta, ristiriitaa, uutta makua. Ei ehkä hyvää, mutta jotain uutta, jotain jota pystytään modifioimalla ja palautteita keräämällä kehittämään parempaan muotoon ja uudelle tasolle.

Uuden kokeilu pelottaa liikaa. Eikä ihme jos pelottaa kun uuden kokeilua ei tueta tai rohkaista mitenkään. Siiloissa on turvallista ja suojaisaa, ei edes tarvitse miettiä uutta. Mitä jos yrityksissä olisi teemana yhden kuukauden aikana jokaisen työntekijän pitäisi tehdä jokin uusi asia? Se voisi olla mitä vain. Kuukausi on riittävän pitkä aika juurruttaa jokin uusi asia kunnolla, saada jengissä aikaan uutta ja ehkä pysyvää. Porukka pöhisisi koko ajan jonkun uuden TEKEMISEN parissa jo pelkästään keskusteluissa. Kahvitauolla valituksen sijaan puhuttaisiin uudesta, uusista konkreettisista kokemuksista. Miettikää mikä uuden virran dynamo voitaisiin saada aikaiseksi.

Tarvitaan tietenkin rohkeutta yritysten johdolta tehdä uusia kokeiluja ja näyttää keskaria haukkujille ja skeptikoille, turhille viisastelijoille. Sama jengi, joka kommentoi tekstejä nimimerkkien takaa. Siinäkin olisi uusi asia: kommentoitaisiin omilla nimillä ja laitettaisiin itsemme likoon. Se kehittää ja vie asioita eteenpäin.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

piirimyyja
2014-01-30 07:47:07

Good point, meidän pitäisi poistaa samanlainen kuilu valtion ja ihmisten, poliitikkojen ja ihmisten (hups. olipa pahasti sanottu) toimitusten ja kansalaisten väliltä. Tuntuu siltä että kansalla ja etenkin nuorisolla olisi kyllä ajatuksia ja ideoita, mutta jotenkin yhteinen areena johon mahdollisimman moni osallistuisi olisi tarpeen.
Twitter on sen tyyppinen, muttei kuitenkaan ihan täytä tällaista paikkaa, ennemminkin digitalist networkin tapainen foorumi, jossa kansalainen, politiikka ja byrokratia kävisivät tasavertaista kehityskeskustelua.
Yrityksissä on paljon helpompi toteuttaa ihmisten ideoita, tarvitaan vain tahtoa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Matti Lintulahti (@mediablogi)
2014-01-30 10:13:19

Maailma muuttuu nyt sellaisella vauhdilla, että siiloissa eläminen on varmin tapa tehdä vanhoja oikeita asioita liian kauan. Paremman Suomen luominen tarvitsee siilojen räjäyttämisiä, raja-aitojen ylittämisiä ja erilaisten yllättävien asioiden törmäyttämistä toisiinsa. Vain siten syntyy uusia innovaatioita, yrityksiä ja bruttokansantuotetta. Jokainen meistä voisi ottaa tämän vuoden tavoitteeksi edes muutaman siiloissa elävän ihmisen nykäisemisen pois siilonsa ulkopuolelle näkemään asioita toisin, ja nykäisemään vuorostaan jonkun toisen pois omasta siilostaan. Siitä voisi syntyä yllättävä ketjureaktio.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2014-01-31 02:52:20

Matti tuo oli hyvä ajatus. Olen pohtinut kuinka yksinkertaista kaksinkertaistaminen on teoriassa. Jokainen lisää yhden. Jos jokainen lisäisi yhden meillä olisi kaksi. Usein laajentuminen johtaa synergiaan tai kokoetuun eli osat synnyttävän enemmän kuin summan. Missä kaikessa voisimmekaan asiaa hyödyntää? OTA KAVERI MUKAAN.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

pekkakanerva
2014-01-31 14:51:40

Hyvä ulostulo! Tässä on tuore näkökulma aiheeseen Italiasta, miten firmojen aivoriihet synnyttää parempia ideoita kun niihin tuodaan porukkaa toisilta toimialoilta…ja myös taiteilijoita http://blog.panorama.it/ornitorinco/2014/01/31/innovare-con-artisti-e-manager-di-altri-settori/ . Heistä on hyötyä, koska eivät tiedä että ”noin ei voi tehdä meidän bisneksessä”. Sorry teksti on italiaksi, mutta ehkä juuri siksi sopii päivän teemaan ☺ googlella kääntyy jos tarvis.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.