Rikos nimeltä yritys

22 syyskuun, 2013 | Yrittäminen | Ville Tolvanen

Rikos nimeltä yritys

Meillä on yhdessä vielä pitkä matka yrittäjien, yrittämisen, yritysten ja onnistumisten ymmärtämiseen. Opin jo Helsingin Kauppakorkeakoulussa lauseen ”mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän yrität.” Silti tuntuu siltä, että juuri nyt Suomi tarvitsee paljon enemmän niin yritystä, yrityksiä kuin yrittäjiäkin.

Yrittäminen on niin vaikeaa, että sitä kannattaa ehdottomasti markkinoida. Yrittäjänä toimiminen ei missään tapauksessa sovi kaikille, ja siksi siihen ryhtyviä on syytä arvostaa isolla kädellä. Yrittämisellä saattaa olla raskaita vaikutuksia terveyteen, talouteen ja ihmissuhteisiin. Tilastojen mukaan moni epäonnistuu yrityksen omistajana. Sitäkin tulisi arvostaa entistäkin enemmän. Olli Muurainen tai Mika Mäkeläinen edustavat menestyvien yrittäjien heimoa, jotka ovat valmiita venymään lähes mahdottomiin suorituksiin yritystensä puolesta. Kohtalo tottelee komentamista, koska asiat hoidetaan niin hyvin, ettei epäonnistumiselle jää mahdollisuuksia. Luonnollisesti nopeat epäonnistumiset, jatkuva säätäminen ja puutarhurin varmat otteet pitävät yritykset vuodesta toiseen menestyvinä.

Yrittäminen on asenne. Se toimiiko yrittäjänä vai yrittääkö yrityksen tai yhteisön sisällä on toisarvoista. Keskeisintä on hahmottaa miksi kannattaa yrittää ja mitä kaikkea hyvää yrittäminen voi luoda. Olemme siirtymässä aikaan, jossa lakikirjan teksti yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajille on yhtä ajankohtainen kuin pähkinäsaaren rauha. Tarvitsemme yrittäjiä, yrityksiä ja yhteisöjä työllistämiseen, uuden kehittämiseen, uusiin notkeisiin rakenteisiin ja tuottavuuden parantamiseen. Yrityksestä on tehtävä verbi substantiivin sijaan. Yrittämisestä on vihdoinkin tehtävä arvokasta. Yrittämisestä on palkittava paremmin kuin yrittämättä jättämisestä.

Sain raikasta palautetta. Joku kirjoitti ihan hienosti nimellään Tolvasen olevan sellainen minä-minä-minä mies, joka kyllä vetoaa konsulttina keski-ikäisiin miehiin. Arvostin palautetta ja pohdin hiukan että mitenkähän se nyt niin itserakkaana välittyy. Ehtivät todeta, että onhan sen konsultin jotain pauhattava leipänsä eteen. Aivan niin, minäkin yritän tehdä leipäni ja ajatuksistani vouhkaaminen on ihan keskeinen osa yrittäjän arkea. On helpompi antaa kiinnostuneiden asiakkaiden löytää allekirjoittanut kuin etsiä neulaa heinäsuovasta.

Miksi pohdimme usein, että jonkun yrityksen onnistumisessa on jotain väärää. ”Se sai sen niin helposti.” Helppohan sen on sanoa kun on niin suosittu.  Helppo sanoa kun on rahansa tehnyt. Jne. Suomalainen rankaisee yrittämisen onnistumisesta. Muutamia huomioita matkan varrelta.

Kysyn usein työpajoissa, kuinka moni olisi valmis nousemaan ylös ja esittämään oman kappaleensa? Harvoin löytyy vapaaehtoisia. No kuinkahan helppo se on olla jare henrik tiihonen ja esiintyä Cheek:inä tuhansille joista ainakin puolet pitävät muka ihan paskana?

Miksi laulaja, esiintyjä, kirjailija tai konsultti ei saisi etsiä itselleen yleisöjä levittämällä osaamistaan? Onhan absurdia vaatia ettei kukaan saa kuulla laulua, lukea kirjoitettuja tarinoita tai nähdä hyvää esitystä? Miksi tuomitsemme usein jonkun liian tyrkkynä, kaupallisena tai aktiivisena? Onko jokaisen tienaavan pakko esittää alkoholisoitunutta köyhää kansan arvostuksen saavuttaakseen? ”Maakuntien” menestyvimmistä bändeistä suuri osa asustaa pääkaupunkiseudulla. Imagoon on vain hyvä kuulua maakuntien mies.

Sain palautetta myös tuntemaltani pankkiirilta. Kertoi pitävänsä ajattelustani, muttei ymmärrä miksi jakelen ajatuksiani ilmaiseksi verkossa. Laitoin isolla savitauluuni muistutuksen, etten koskaan kysy neuvoa yrittämiseen rahamieheltä. Rahamiehet laskevat tehtaiden, koneiden ja yritysten sivutuotetta tulosta jotka syntyvät hyvästä yrittämisestä. He osaavat laskea paljonko joku tuottaa, mutteivät osaa arvostaa kaikkea muuta mitä yrittäminen synnyttää. Hyvä yrittäjä pohtii vaikutuksia päivän, vuoden, viiden ja kymmen vuoden päähän. Pitää pohtia tuloksen ohella mitä yrittäminen synnyttää ja mihin yrittäminen vie yrittäjän elämän. On paljon muutakin kuin tulos tai tasearvo.

Arvostan kaikkea yrittämistä rakenteesta, statuksesta tai sisällöstä riippumatta. Erityisesti arvostan heitä, jotka omistavat elämänsä taiteen, kulttuurin, tekemisen tai talouden yrittämiselle. Annetaan erityinen arvo kaikille heille, jotka yrittävät jotain meidän kaikkien puolesta ja muiden mutinoista huolimatta. Ave yritys!

 

KIRJOITA KOMMENTTI

piirimyyja
2013-09-22 19:47:19

Näin yrittäjänä on helppo kompata sanojasi... ei helvetti, enhän minä yritä yhtään mitään, minä teen.

Yrittäjä sanana on aika kökkö, yrittää, yrittää, mutta ei koskaan onnistu.

Niin mielelläni näkisin että kaikki suomalaiset voisivat olla yrittäjinä, edes hetken. Antaisi perspektiiviä kateuteen, ei se aina ole ansaittua.
Nostan hattua erityisesti yhden/kahden hengen yrittäjille, joiden leipä on syvällä turpeessa, josta se on joka päivä kaivettava.

On etuoikeus olla yrittäjänä rakentamassa Suomea paremmaksi paikaksi. Ei ole muuten dynamic Duo Jyrki ja Jutta vielä keksinyt tuosta yrittäjää verottaa...vielä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Miisa Mink
2013-09-22 21:12:12

Kiitos Ville tämä oli todella hyvä! Ja hyvä että jaksat näistä asioista jauhaa ja jankuttaa, sanoivat mitä sanovat. Kestää pitkään purkaa suomalaisten negatiivista asennetta yrittäjyyteen. Ja Piirimyyjä, olen aina ollut samaa mieltä tuosta sanasta 'yrittäjä', onneksi englanninkielisillä on 'entrepreneur'!

Liekkö tuo 'raha on paha' ajattelu tulee jostakin ruotsinvallan ajalta? Tiukassa on. Sinänsä erikoista että suomalaiset on niin yrittäjyysvastaisia sillä 'sisu' on kuitenkin kovasti arvostettu ominaisuus. Yrittäjillähän sitä on enemmän kuin muilla keskimäärin.

Lukekaapa tämä. Hyvä perspektiivi vaikkakin agressiivisesti kirjoitettu:
http://www.forbes.com/sites/harrybinswanger/2013/09/17/give-back-yes-its-time-for-the-99-to-give-back-to-the-1/

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Pia Kenttä (@PiaKentta)
2013-09-22 22:36:36

Mielenkiintoinen näkemys pankkiirilta. Jos on konsultti, ei saisi mainostaa sitä antamalla ilmaisia näytepaloja siitä mitä tekee työkseen? Samalla metodilla ajateltuna kauppojen pitäisi luopua makkaramaistatuksista ja kampaajan ilmaisista shampoonäytteiden jakamisesta? Nojoo, allekirjoittanut on markkinointipuolen ihmisiä, huomaan törmääväni talouspuolen ihmisten kanssa silloin tällöin erilaisen ajattelutavan muuriin muutoinkin. Hienoahan se on toisaalta, että joku miettii sitä rahapuoltakin, ei mene touhu ihan holtittomaksi luovalla puolella, tasapaino kun taitaa olla se paras ratkaisu. Mutta ei kai se rahan välitön tuotto voi olla ainoa mittari millä yrityksen tuottavuutta mitataan. Joskus pitää investoida, vaikka niillä ilmaisilla näytepaloilla. Saattaa asiakas tulla toistekin kuuntelemaan "pauhaamista". ;)

Mutta mielestäni tässä ollaan nyt taas tämän suomalaisen kulttuurin erityispiirteen äärellä, kateudeksi sitä kai usein kutsutaan monine eri variaatioineen. Itse en henkilökohtaisesti voi ymmärtää näitä vanhoja hokemia "ken katajaan kurkottaa, se kuuseen kapsahtaa" ynnä muita "viisauksia". Mistä ihmeestä nämä sikiävät? Miten suomalainen kulttuuri voikin olla toisinaan niin masentavan dissaava, parjaava ja vähättelevä? Silläkö ajatellaan saavutettavan hyviä tuloksia yhteiskunnallisestikin?

Vai onko kyse epävarmuudesta, jota toisen onnistumiset itsessä aiheuttavat. Heikko itsetunto pistää ihmisen nostamaan suojamuurit ylös, väheksymään muita, ettei oma epävarmuus tai epätäydellisyys näkyisi muille? Varmuuden vuoksi pistetään kädet vielä korville ja laput silmille, ettei vahingossa havainnoisi mitään uutta itselleen vaikeaa asiaa, johon pitäisi ottaa jotain kantaakin. Miten epäonnistumisille saataisiin luotua positiivisempi ympäristö, jotta niistäkin voitaisiin keskustella, oppimistarkoituksena, ei lisää lannnistamalla?

Kuuntelin muutamia viikkoja sitten paria ulkomailla asuvaa tuttavaani. Miten vahvoja mielipiteitä jakoivat keskenään siitä, mikseivät ikinä muuta takaisin Suomeen. Se oli hieman häkellyttävää kuunneltavaa. Suomalaiset olivat niin ahdistuneita suomalaisesta kulttuurista, etteivät halunneet enää takaisin kotimaahansa. Vähemmästäkin alkaa miettimään mikä on pielessä. Mutta oli siellä keskustelussa havaittavissa pieni valon pilkahduskin. Toinen tuttavista näki nimittäin kulttuurissamme pientä muutosta ja oli aidon ilahtunut siitä avoimemmasta ympäristöstä jota oli todistamassa Suomivisiitillään. Että olisiko sitä muutosta kuitenkin tapahtumassa? Ainakin sitä kannattaa edelleen ajaa eteenpäin. Positiivisella höyryllä, pöhinällä ja innostumisella. Ehkä Suomi tulee pikkuhiljaa pois metsästään. "Pojasta polvi paranee". Sentään jotain hyviäkin sanontoja meillä suomalaisilla.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Santtu Vehosalmi (@SanttuPV)
2013-09-23 00:18:51

Näin muutaman kuukauden vasta yrittäjänä toimineena, en voi kuin vahvistaa Ville näkemystäsi omasta vinkkelistäni. Yrittäjyys ei sovi kaikille. Siinä missä, ainakin näin kahden hengen putiikissa, yrittäjällä on suuri vapaus ja samalla velvollisuus ottaa kaikesta mahdollisesta itse selvää, kaikkinaisen turvaverkon puuttuminen mahdollisten vastoinkäymisten suhteen on välillä kuin sumuisen vuoren gorilla olkapäillä.

Kilpailua on ja tuleekin olla, eikä tuleen pidä jäädä makaamaan ison eikä pienen. Mutta etenkin pienyritysten näkisin hyötyvän merkittävästi yhteistyöstä ja toinen toisensa tukemisesta enemmän kuin hampaat irvessä keskenään kilpailemisesta. Suosituksia, liidejä ja vinkkejä jakoon, laitetaan hyvä kiertämään. Ne kierrepallot palaavat aikanaan heittäjälleen.

Kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

JiiKoo
2013-09-23 07:52:28

Valitettavasti vaikuttaa olevan niin, että jos yritys tuottaa paljon rahaa, niin syntyy "jakovaraa" joka pitäisi jakaa työntekijöille. JOs tulee tappiota, niin se on sitten sitä yrittäjänriskiä. Jos joku silti vielä saa hankittua autot, veneet ja komeat asunnot, niin on tämä veronkiertäjä ja huijari.

Jos taas tulee takkiin, ja ne veneet,autot ja komeat asunnot lähtee alta, on luuseri joka kuvitteli itsestään liikoja.

Suomalainen taitaa olla maailman katellisin. Se jolla menee paremmin kuin itsellä, ei ole sitä ansainnut. Se jolla taas menee huonommin kuin itsellä on laiska.

Me kaikki tiedetään että Cheek on oman lajinsa superyrittäjä Suomessa. Arhinmäen kommentit saivat todella häpeämään. Ministeri totesi tuotosten olevan paskaa, koska siinä on blingblingiä. Ministeriä ärsytti raha.

No miten yrittäjyyden arvostus nousisi? Ajan kanssa, kun vanhat AY-jäärät ja EK-jäärät saadaan mäkeen..

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.