Journalismin tulevaisuus #sharingiscaring

13.06.2013 | strategia | Ville Tolvanen

Journalismin tulevaisuus #sharingiscaring

Olen pohtinut mihin tämä median digitalisoituminen johtaa. Ehdottomasti aika medioille, viestinnälle, välittämiselle ja journalismille on kiinnostavampi kuin ehkä koskaan. Uskaltaakohan pyhää journalismia ja sen tulevaisuutta edes pikkasen raapaista? Tolvasen tyyliin pistetään kortit pöytään.

Mediat ovat kovaa vauhtia sukeltamassa samankaltaiseen pyöritykseen kuin musiikin jakelu jo viimeisen vuosikymmenen aikana. Valtasuhteet, toimintamallit, ansaintalogiikka ja kuluttaminen muuttuvat. Musiikissa tallenteista tuli nopeasti palveluita. Median puolella yritykset ja kuluttajat avaavat omia kanaviaan, kuluttajatkin muodostavat omia tietotoimistojaan, yritysten palvelut sähköistyvät ja uutisia syntyy niin kadulta, somesta, medioista kuin yrityksistäkin. Millainen on journalismin tulevaisuus metelin keskellä?

Uskon vahvasti avoimuuden, vuorovaikutuksen, yhteisöjen ja verkostojen voimaan. Vahvimmat brändit olivatpa ne ihmisiä, kanavia, sisältöjä tai ilmiöitä pärjäävät kyllä. Vahvoina pysyvät ne jotka muuttuvat ajan mukana tai itse asiassa muuttavat maailmaa. Mielestäni sähköinen toimintaympäristö kehittyy tällä hetkellä huomattavasti vaikkapa Helsingin Sanomien toimintaa nopeammin. Kirjoitin aiemmin Hesarin hyvä viikko –mielipiteen, joka kannattaa silmäillä tässä kohtaa. Hetken aikaa Hesari oli innostava, avoin, vuorovaikutteinen ja yhteinen. Sitten se katosi taas arjen harmaaksi jonnekin korporaatioiden syövereihin.

Millaista voisi olla tulevaisuuden journalismi? Uskon hyvän voittavan tässäkin asiassa. Journalismin tarjoilu, tuotantoprosessi ja toimintamallit vain muuttuvan ajan mukana. Tehdäänpä esimerkki Helsingin Sanomien tähtitoimittajan mahdollisesta toimintamallista lähitulevaisuudessa.

Jatkossakin ”Saska Saarikoski” kirjoittaa mitä haluaa. Hänelle avataan verkkoon oma palsta Saskan Parakki. Palsta ilmestyy paperilla, verkossa, omalla sivustollaan ja se kytketään näkyvästi sosiaalisiin medioihin. Palstalla voi seurata, kommentoida ja keskustella kirjoittajan kanssa. Maanantaina Saska kertoo saaneensa ajatuksen: ”Sunnuntaina julkaisen aiheesta Twitterin pahat kielet.” Tiistain ja torstain välissä saamme viestejä ketä juttuun on päätetty haastatella. ”Tapasin juuri Toni Wirtasen, joka kysyi mikä vittu on vitteri?” Saskan fanit kannustavat mukana ja Espoolainen äidinkielenopettaja varoittaa suomenkielen tuhoamisesta ja arvostuksen katoamisesta verkossa kiroilemisen takia. Keltainen kortti molemmille.

Perjantaina kuulemme kirjoittavan kärsivän migreenistä ja tautitilan uhkaavan jutun valmistumista. Pidätämme hengitystä kunnes sunnuntaina se vihdoin kolahtaa. Oivaltava sivallus sosiaalisen median tulevasta kaikissa eri kanavissa. Yön tunteina kirjoittaja vielä innostui tallentamaan lyhyen videon ajatuksistaan, jotka eivät palstamilleihin mahtuneet. Olemme keskellä upeaa journalistista kokemusta.

Peli ei suinkaan ole vielä ohi. Sunnuntai on Saskan ja lukijoiden yhteistä aikaa. Saska on varannut koko päivän palstalleen. Saska tulee mukaan keskustelemaan asiasta ja asian vierestä. Totta, tuonkin olisi voinut haastatella ja kiitos vaan kohteliaisuudesta, hyvä huomio se mitä Ranskassa tapahtuu ja tottahan tässä tapahtuu koko ajan. Asia kasvaa, jaetaan, välitetään ja siitä tulee yhteinen. Saamme elää Saskan mukana herran palstalla.

Uskon median sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden tulleen jäädäkseen. Ja nyt tärkein pointti. Yksittäinen artikkeli ei itsessään kanna eikä tavoita tarpeeksi vahvasti. Journalismin on avattava tuotantoprosessinsa, otettava vastaan muiden ajatuksia ja osallistuttava saadakseen huomiota ja silmäpareja verkostoihinsa. Yksittäinen viesti, päivä tai uutinen katoaa verkon saharaan sekunneissa. Toimiva vaihtoehto on verkostojen rakentaminen yksittäisten asioiden ja sisältöjen ympärille.

Mieti hetki miten urheilun ja kulttuurin supertähdet toimivat? He pitävät huolta faneistaan jatkuvasti. Kertovat mihin ovat matkalla, mihin tapahtuu ja miten konsertti sujui? Verkostoonsa he myyvät lippuja, fanituotteita ja mitä ihmeellisimpiä yhteistyömalleja. Ura jatkuu ja liiketoiminta toimii vain niin kauan kuin fanit ja yhteistyökumppanit sen sallivat. Kuinkahan kauan Helsingin Sanomilla on varaa tööttäillä yksittäisiä viestejä mihinkään osallistumatta?

Häivähdys tulevasta nähtiin myös @sarasvuojari toimesta kevään aikana. Kolumni vaikeasta aiheesta viikonloppuna verkossa, suora lähetys tiistaina ja keskustelu somessa, joka osittain jatkuu yhä edelleen. Toimintamallista ja hyvästä sisällöstä kasvoi hetkessä ilmiö ja yksi Yle Puheen suurimmista menestystarinoista. Tervetuloa tulevaisuus!

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Vesa Vilenius
2013-06-13 07:40:24

Hyvä kirjoitus jälleen. Kaupallisen median haasteena on otteen höllääminen vanhoista, tehokkuuden nimissä ylläpidettävistä toimintamalleista. On vaikea uudistua, jos ei uskalla astua ulos tutulta ja turvalliselta toiminta-alueelta tai ei luota uusiin mahdollisuuksiin.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

piirimyyja
2013-06-13 08:24:11

Jepulis, some ja digitaaliset mahdollisuudet ovat siunaus medialle. Ilman näitä uusia kanavia hesari ja kumppanit voisivat todellakin katsella duunia vaikka Suonenjoelta mansikkafarmilta. Nyt vaan lakki kauniiseen käteen ja henkisesti kansan pariin, taitaa olla kova paikka muutamalle journalistille joille herra on sivaltanut järkeä ja ymmärrystä niin paljon enemmän kuin taviksille, ettei laskeutuminen kansan pariin onnistu ilmakuopitta.
Mielenkiintoista seurata miten media muuttuu ja kuka kuolee ja etenkin kun joku yllättävä pelaaja saattaa vallata koko keskikentän. Nim. Syksyllä pesee tuutin täydeltä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-13 08:25:00

Pohdin kirjoittaessani että onkohan suurin kynnys laskeutua kansan pariin, ottaaa vastaan erilaisia mielipiteitä ja osallistua? Journalistit ovat pönkittäneet omaa itsetuntoaan käyttämällä paljon valtaa aiheiden valinnalla ja julkaisemalla "virallisissa äänenkannattajissa." Kiitos kommentista... V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

piirimyyja
2013-06-13 09:38:35

Suurin osa on mukana hengailemassa ja puffaamassa omia juttuja, mutta eivät koskaan vastaa. Tosin on positiivisia poikkeuksia jotka ovat aktiivisia

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:26:12

Näin se on. 9/10 kertaa on helpompi olla muttamatta tai todeta että katsotaan vielä. Se voi tulla hyvinkin kalliiksi.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-13 08:32:08

Eikös media ole enemmän seurailemassa Somea kuin hyödyntämässä sitä? milloin alkaa todellinen sisällöllinen vyörytys? V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Hannu Savela
2013-06-13 22:31:11

Kiitos Ville, mainio ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Mielestäni myös sitä "uutta" journalismia. Voisiko printtimedia rakentaa "cliffhangereita" eri medioiden avulla? Keskustelua käytäisiin jatkumona eri medioissa, hyödyntäen kunkin media-alustan vahvuuksia.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Päivi
2013-06-13 08:41:23

Hyvä kirjoitus! Mutta jos journalistin pitää olla koko ajan online, onko muulle elämälle enää ollenkaan aikaa? Pitääkö mökkilaiturillakin olla tehokas viestijä iPad koutassa vai saako tuijotella ulapalle? Luovat aivot tarvitsevat myös joutilaisuutta. Muuten ne lakkaavat olemasta luovia.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-13 08:54:15

Ei tarvitse... mutta eikö journalistikin voisi olla yleisönsä palveluksessa? vaikka tunnin tai kaksi viikossa? Pitäisiköhän tolvasenkin aloittaa twitter päivystys esim. su 18-20? hm... sekaan vaan. kiitos! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heidi Korva
2013-06-13 08:45:36

Hei! Kiitos hyvästä näkökulmasta. Monet toimittajat toimivat jo aktiivisesti somessa, ja myös esittämälläsi tavalla: etsivät haastateltavia, kertovat juttuprosessista jne. On totta, että monikanavaisuuden kehittämisessä on vielä työsarkaa.
Minä itse odotan medialta ja monikanavaisuudelta nykyistä enemmän isojen uutisten kohdalla: jatkuvaa uuden sisällön julkaisemista: videoita tapahtumapaikoilta, grafiikkaa, videohaastatteluja silminnäkijöiltä, toimittajia kertomassa omissa feedeissään havainnoistaan, fiiliksistään, lukijoita jakamassa omia kokemuksiaan jne. Näin lukijat koukutettaisiin. Ja omat uutisaiheet ja kunnon monikanavaisuuden rakentaminen niiden ympärille... Tervetuloa journalismi 2.0!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-13 09:06:44

Totta! Seuraan useitakin toimittajia. Odotan mediatalojen tuloa ryminällä! kun jotain tapahtuu, mediatalo voisi ottaa nopeasti asian #-haltuun ja myös brändätä omalle sivustolleen erikoissivuja jne. ja seuranta päälle. Odotan kokonaisvaltaisempaa tuotteistamista ja brändäystä monikanavaisesti ilmestyville asioille... Helpompi opettaa kuluttajaa?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Aki Vänni
2013-06-13 10:01:51

Villen maalaama vuorovaikutteinen, monikanavainen keskustelija on erinomainen ajatelma tulevaisuudeksi. Tuo sanomalehden muuttaminen journalistien blogien kuratoinniksi on erittäin mielenkiintoinen visio.
Kommenteissa on otettu ajatus hyvin haltuun ja luonnollisesti kysytään pitääkö journalistin sitten päivystää 24/7 linjoilla, mitä kansa sanoo. Ei tietenkään. Ensimäiset 3 tuntia artikelin julkaisun jälkeen ovat aktiivisimmat.

Perinteinen sanomalehti on mediana niin vaikeassa tilanteessa että on pakko muuttua radikaalisti, muutenkin kuin päätoimittajia erottamalla. Monikavaisuus on elinehto, paperi olkoon sitten se syväluotaava taustojen selventäjä ja tutkivan journalismin väline, jonka sisältö jatkaa sitten elämäänsä kansan kanssa keskustellen. Uutisvälineenä painettu lehti on aina vähintään puolivuorokautta vanhojen tapahtumien analoginen replay. Kuluttajien valtaosa on jo suunnannut katseesa uuteen, kun se eilinen on jo somessa käsitelty. Ja kun uutta infoa tihkuu, se leviää ja elää taas uutta elämää somessa ja blogeissa.

Sanomalehdethän käy kyllä keskustelua siellä omilla sivuillaan uutisten alla. Tai lukijat käy. Uusi Suomi on omalla tavallaan ollut uranuurtaja uutispalvelun ja blogien yhdistäjänä ja toimittajat keskustelevat siellä kommentoijien kanssa. Mutta se on siellä. Ei somessa. Puheenvuoroista löytyy hyviä ja laadukkaita mielipiteitä, mutta nyt sielläkin monet puheenvuorot alkavat edustaa myös vastakkaista tyyliä, joka kuuluisi sinne uutisten tai blogien kommenttikenttään. Ne eivät tuo kovinkaan kummoista lisäarvoa. Päinvastoin, latistavat puheenvuorojen yleistä laatumielikuvaa pahemman kerran.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:27:35

Hyvä pointti aki tuo 3 tunnin aktiivisuus. Kysymyshän on viestimistä missä, miten ja milloin viestitään... tuosta voisi raapasita blogaajalle pikaohjeet ajasta, määrästä ja jakamisesta..

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Katja Presnal
2013-06-13 10:21:34

Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

Amerikassa moni perinteinen journalisti on jo saanut potkut jos heidän lehden nettiversion kolumni ei ole saanut tarpeeksi klikkauksia (New York Times esimerkkinä, tunnettu printtikolumnisti ei enää kirjoita lehdelle koska hänen juttujaan ei lukenut tarpeeksi moni NYT:n nettisivuilla) - digitaalinen media toi aivan uudenlaisia mittareita joita perinteisessä mediassa ei ole ollut ja nämä mittarit vaikuttavat myös toimittajien tulevaisuuteen. Juuri hiljattain myös Chicago Sun-Times irtisanoi kaikki valokuvaajansa, ja tästä lähtien alkaa käyttää ainoastaan freelance-kuvaajien tuotantoa, lukuunottaen lukijoiden/yleisön tuottamaa materiaalia.

Tunnen montakin perinteistä toimittajaa, ja moni vastustaa uutta mediaa, ja ei halua lähteä vaikka twiittailemaan. Oma mielipiteeni on että joko pysyt ajan hermolla ja muutoksessa mukana tai tiput pois - ei Hesari tai mikään muukaan media pysty monta vuotta olla olematta kehityksessä mukana - tai heidän toimintansa on kokonaan vaarassa (pari vuotta sitten printtilehtien kuolema oli Amerikassa päivittäistä uutisointia, niin moni lehti kuihtui ja kuoli jo silloin). Ei toisaalta ihme että monet perinteiset toimittajat vastustavat sosiaalimediia aktivisuutta - he ovat saaneet palkan kirjoittamisesta, ja nyt yht'äkkiä työn määrä tuplaantuu kun pitäisi olla Twitterillä aktiivinen, kuka maksaa siitä ajasta lisää?

Valitettavasti uuden median suosiolla ei ole kyse paremmasta journalismista - tai huonommasta- vaan kyse on myös rahasta ja median toimintamallista. Perinteinen media rahastaa kuluttajaa myymällä tilauksia, ja tienaa myymällä mainostilaa.

Murros tapahtui kun kuluttaja tottui saamaan uutiset ilmaiseksi netin kautta - miksi maksaa enää sanomalehden tilauksesta kun samat uutiset saa netistä ilmaiseksi? Suomessa toki on vahva sanomalehti-kulttuuri, joten Suomessa voi olla että lehdet selviävät suhteellisesti kauemmin kuin esimerkiksi Amerikassa. (Itse tilaan kotiin International Herald Tribune:a jotta on joku jota "hypistellä" aamiaispöydässä, mutta senkin sisältö on usein sellaista jota olen jo lukenut netissä päivää aikaisemmin, ja lehti on ankean ohut).

Tärkeimpänä... Mainostajat tajuavat että mainos lehdessä ei toimi yhtä hyvin kuin esimerkiksi kampanja joka on tehty blogaajien kanssa tai Facebook tai Instagram-kampanja - ja saavat mainosrahoilleen paljon parempaa vastinetta digitaalisessa mediassa kun saavat paremmin mitattavaa dataa kuluttajista jotka klikkaavat, katsovat, tykkäävät ja lopulta ostavat. Digitaalisen journalismin murroksessa ei valitettavasti ole kyse siis vain journalismin muutoksesta, vaan sen rahastamisen mallista. Lehti on luettu usein päivässä tai viikossa ennen kuin se laitetaan kierrätykseen - digitaalinen sisältö löytyy netistä vielä vuosienkin jälkeen antaen paljon paremman ROI:n mainostajille. Ilman kunnollista digitaalisen median strategiaa perinteisillä printti-mediatalot eivät pysty tarjoamaan mainostajilleen sitä mitä mainostajat vaativat.

Anteeksi pitkä kommentti - sait minut oikein innostumaan hyvällä kirjoituksellasi ;)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Vesa Vilenius
2013-06-13 10:54:10

Katja on mielestäni totuuden äärellä. Uskon, että suurin este operoinnille uudessa mediassa on se, ettei mediayritys näe siinä suoraa tuottoa. Siksi lukkiudutaan vanhoihin toimintamalleihin. Tämä puolestaan antaa toiminnasta jämähtäneen vaikutelman.

Monella ammatistaan ylpeällä journalistilla olisi varmasti intoa toimia uusilla tavoilla digitaalisessa mediassa, jos yrityksen ilmapiiri suhtautuisi siihen kannustavasti ja arvostavasti. Toiminnalle voitaisiin myös luoda yhteiset periaatteet. Pakottaahaan ketään ei oikein voi. Oma innostus on ehdoton edellytys.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:29:00

Kiitos! asiallista ja osaavaa kommentointia. Ajattelin että saan haukkuja tästä artikkelista kun "diletantti" alkaa journalismia sohimaan.. Hyvä kuulla että ainakin joku on samoilla linjoilla. #V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heli Sirkiä
2013-06-13 10:38:18

Mielenkiintoinen kirjoitus Ville! Ymmärsinkö oikein, että nostaisit tähtitoimittajat mediabrändin edelle? Varmasti tähtitoimittajiakin tarvitaan, mutta mielenkiintoinen kysymys on myös, miten näkisit mediabrändin - joko kattobrändin tai yksittäiset mediat osana sosiaalisen median luomaa yhteisöllisyyttä?

Olen tätä sanomalehden uutta roolia paljon pohtinut viime aikoina. Eikö paikallislehti ole aina ollut hyvin olennainen osa yhteisöllisyyden ydintä: kirkko, koulu, kauppa, paikallislehti? Millaisen roolin media ja sen tekijät ottavat tässä uusyhteisöllisyyden ajassa? Palaammeko ehkä sittenkin mediakentässä pienempiin alueellisiin toimijoihin? Vai onko some valtakunnallista, tai peräti globaalia? Ja miten määritellään journalismi 2.0 ydintehtävä?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:31:55

En näe tälläistä media vs. kasvot vastakkainasettelua. Päinvastoin. Amerikkalaisilla tv-kanavilla kuten CNN on sekä kanavabrändi että korvaamattomat kasvot. Kasvot antavat kanavan linjalle inhimillisen profiilin. Ihmiset ovat yrityksiä kiinnostavampia. Tämä pätee mielestäni mediaankin?

Toinen kiinnostava asia on tuo median peitto. Näemme varmasti niin hyperlokaaleja kuin globaaleja yrityksiäkin? Seth Godin on hyvä esimerkki uuden ajan mediakasvosta? Samoin itse itsensä tuotteistaneet Gary Vaynerchuck ( mitenhän se kirjoitetaan) jne. Myös eri ammattiryhmistä kuten analyytikoista voi kasvaa brändejä... kuka tahansa voi olla media?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heli Sirkiä
2013-06-14 17:46:21

Se mikä toimii amerikkalaisessa journalismissa tai markkinoinnissa, ei välttämättä toimi Suomessa. En toki sitä sulje pois, oli vain yksi näkökulma brändihierarkiaan, myös HR:ää sivuten.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Eero Leppänen
2013-06-13 13:39:30

Tämä keskustelu on ihmeellisesti hesarikeskeistä. kiitos Heli paikallisuuden nostamisesta.
Ville visio villisti. Noinhan minäkin sen haluaisin ja jopa osaisin tehdä. (Ehkä välillä vähän teenkin) Katja analysoi hyvin, miksi niin ei (vielä) tapahdu. Jos mediataloissa ei ole oikeasti ollut töissä niin on varmasti vaikea hahmottaa sitä, että ne ovat lehtitehtaita. Sitä prosessia on kehitetty pitkään ja kun sellainen on, on siitä vaikea luopua. Sekä journalistisesti, että tietysti ansainnan kannalta.
Toivottavasti ehditään, sanomalehdet ovat silti vahvempia vielä kuin mitä ymmärretään. Voin olla oman lehteni (Lapin Kansa) klikkauskuningas kolumneillani, koska osaan ja kehtaan jakaa ja tyrkyttää niitä verkostolleni, mutta printissä kolumni tavoittaa silti kolmekymmentäkertaisen määrän lukijoita. Oikeasti.
Tällaisessa tilanteessa on vaikea perustella sitä, että esimerkiksi minun henkilöbrändiini (jos nyt sellaista on) satsattaisiin lehden taholta mitään. Sehän ei saa nousta lehden brändiä tärkeämmäksi. Koska silloin joku tulisi ja nappaisi minut lehdestä pois. Esimerkiksi.
Sori pieni sekavuuus keskeen lounasta kosketusnäppäimillä ja kerraankin kirkolla, Helsingissä!
Nähdäänkö Ville someawardsissa? @rautasilta

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:34:35

Olen käyttänyt hesaria esimerkkinä koska mielestäni se on mielestäni suurin uhoaja ja samoin suurin instituutio. Heillä on rahat ja mahdollisuus, levikki ja uskollinen lukijakunta. Enemmän pitäisi saada verkossa aikaiseksi...

Vastasin äsken etten näe ristiriitaa Rautasillan ja CNN;n välillä. Päinvastoin... onhan siellä se pierce morgan...

Tuskin nähtäisiin suomessa päivää että Kauppalehti kiinnittäisi tähtiblogaajan tai toimittajan näyttävästi toimitukseensa? Vai olisiko juuri se avain menestykseen. Itse en osaisi nähdä itseäni jonkun muun "tallissa." Never say never.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Susanne
2013-06-13 13:41:09

Uskon että journalismi muuttaa toimintatapojaan pakon edestä pian, kuten musiikkiteollisuus joutui muuttamaan. Jos levy-yhtiöiltä kysyttäisiin, uskoisin että he myisivät edelleen musiikin levyillä, konkreettisina tuotteina. Journalismissa koitetaan myös kovasti säilyttää portinvartijan roolia ja ymmärrettävää että siitä ei noin vain luovuta. Pakon edessä roolitkin jaetaan uudelleen.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:35:45

Tämä on totta! olen konsultoinut musiikkiteollisuutta ja he todellakin haluaisivat vain purkittaa musiiikkia. Ja sekin kyllä onnistuu kunhan ulkomusiikilliset asiat ovat kunnossa. Valitettavasti pakko on paras muusa ja usein se kallein ja vaikein tie uuteen maailmaan.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heli Sirkiä
2013-06-14 17:51:24

Eikö musiikkiteollisuudessa nyt kuitenkin ole jo menty 360-ajatteluun eikä vain purkiteta musiikkia?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Timo Erämetsä
2013-06-13 21:14:00

Samaa mieltä ilmiöstä Villen kanssa. Jotenkin pitää löytää niin journalismille / medialle, kirjoille, musiikille kuin elokuvillekin ansintalogiikka. Tästä maailmasta ei löydy tarpeeksi (muiden alojen) mainostajia tekemään kaikesta ilmaisjakelua.
Hurja muutos digitaalisuudessa onkin ollut etenkin median lähtö täyteen mainosrahoitteisuuteen. Onnistuneitakin esimerkkejä on, kuten Iltalehti, joka on muuntanut iltalehti.fi:ssä aiemmin kuluttajien ostamiseen perustuvan lehtensä mainosrahoitteiseksi. Kannattavasti.
Journalismissa - tai leffoissa tms. - ennustan polarisoitumista. Löytyy parhaat kirjoittajat, parhaat elokuvat, parhaat mitkä vain -mistä tietty joukko on valmis maksamaan. Ja sitten ilmaisjakelijat. Jotka ehkä hyötyvät muutoin. Kuten musabusineksen aika hieno esimerkki: kun netin mikromaksaminen on vähentänyt levytuloja, niin - saamme suosikkimme jatkuvalle kiertueelle ja livenä nauttimaan.
Siten digi paradoksaalisesti voi edistää todellisia kohtaamisia.
Kirjailijoilla tilanne on vaikeampi. Kaikista ei ole runonlausujiksi Engelin takahuoneeseen...
Noh, ei tässä ihmeemmin uutta, kunhan ajattelin "ääneen".
Timo

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Hannu Savela
2013-06-13 22:24:47

Timo, tuossa "Kuten musabusineksen aika hieno esimerkki: kun netin mikromaksaminen on vähentänyt levytuloja, niin – saamme suosikkimme jatkuvalle kiertueelle ja livenä nauttimaan." on ajatusta. Mediatalot ja osa journalisteistä väittävät, että journalismi heikkenee, kun "amatöörit" voivat julkaista ilmaiseksi mitä tahansa. Ennen journalismiin vaadittiin sentään miljoonien painokone, jotta voit saada yleisöä.
Mielestäni edulliset tuotantokustannukset mahdollistavat ja edesauttavat parempaa journalismia. Journalistin jutuissa tulee olla laatua, jotta ne saavuttavat kattavan lukijakunnan ja sitäkautta elintilaa. Huono journalismi hukkuu kohinaan.

ps. jokin suomen suurimmista lehtitaloista kertoi uudistaneensa strategiaa ja hankkineensa paremman painokoneen. Siinä on havaittavissa todellista strategista herkkyyttä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:39:09

Musiikin esittämisen, tallentamisen ja levittämisen markkinalla painopisteet ovat muuttuneet ainakin 2-400 vuotta. Ohessa aiheesta Jani Muhosen hyvä kirjoitus.. https://www.villetolvanen.com/2013/03/08/beethoven-ei-myynyt-yhtaan-levya/

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-06-14 17:37:46

Hyvä Timo! Hollywoodin hajautettu tapa tehdä leffoja varmasti viestii tulevasta. Joku pitsaa ideoita rahoittajille ja yrittää sitten kiinittää hankkeeseen mahdollisimman hyvin tuottavan tiimin... Myös menesty polarisoituu.

Onkohan suomen mediakenttä liian vaatimatonta ja yritys liian homogeenistä? Kiinnostavaa. Hyvä tuote tai palvelu kyllä kapitalioistuu? ja jos ei, liikeideassa on jotain vikaa. Tai tekemisessä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Larissa Rima
2013-06-14 18:30:55

Minusta, Ville, sinä olet erinomainen esimerkki median ja valtasuhteiden muutoksesta. Sinä olet luonut uuden median ja sinä olet saanut vaikutusvaltaa. Onnittelut!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville
2013-06-14 19:12:31

Kiitos! Pidetään tolvasta enemmänkin esimerkkinä toimintamallista... Reilu tuhat lukijaa päivässä on kuitenkin vielä aika vähän. En usko että tälläinen vielä vaikuttaa.... Ehkä jos meitä yhdessä olisi enemmän!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.