Meillä menee nyt Suomessa samaan aikaan sekä hyvin että huonosti. Aika monella yrityksellä ja tekijällä on ollut vaikeaa jo kohta viisi vuotta. Syksyn 2008 äkkijarrutuksesta ei ole toivuttu, oikeastaan päinvastoin. Rakenteelliset muutokset ovat tekemättä. Monessa yrityksessä karsitaan ja on karsittu vähän kerrallaan vuodesta toiseen. Nokian jättäneillä on vaikeaa, metsästä ulos lentäneillä toimialan vaihto edessä, eikä monet tunne löytävänsä mielekästä tekemistä työmarkkinoilta.
Miten näinkin pitkä aika tekemättä, kehittämättä, rakentamatta tai innostumatta vaikuttaa ihmisen mieleen? Se lannistaa vaikka työpaikka säilyisikin. Tunnen useita ihmisiä jolla meni hyvin koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen. Nousujohteista aikaa, joka vaihtui jo tovi sitten henkiseksi käsien päällä istumiseksi. Monen katse haikailee mökkimaisemia, remonttia ei uskalla aloittaa eikä tulevaisuus näytä hyvältä. Samat ihmiset tiedostamattaan haikailevat vanhoihin hyviin aikoihin. Odottavat vanhan ajan paluuta. Vanha aika ei palaa. Kasvu ja hyvinvointi kylläkin, mutta eri tavalla mihin olemme tottuneet.
Pitkään itseään säästellyt ihminen pohtii elämänsä tarkoitusta, työnteon järkevyyttä ja omaa rooliaan siinä. Elää menneisyyden vankina. Miksipä ei kun menneisyys hohtaa kultaisen kiinnostavana. Nämä ihmiset puhuvat hidastamisesta, asioiden rauhoittumisesta ja tasaantumisesta. Uskovat Nokian nousevan ja internetin aiheuttaman muutoksen pysähtyvän. He odottavat kaiken hyvän palaavan ennalleen.
Toisaalla ovat yrityselämässä hetken viettäneet tai sinne säntäävät uuden rakentajat. Heillä on aina mennyt hyvin, heidän vanhemmillaankin on mennyt loistavasti. Ainakin tähän asti. He uskovat yrittäjyyteen, digitalisaatioon ja Suomen kansainväliseen menestymiseen. He ovat sukupolvi, jolle Suomi voittaa sekä Euroviisut, Jääkiekon maailmanmestaruuden ja maailman parhaan maan mitalin. He katsovat Facebook-elokuvia ja ovat kuolemattomia. Näitä ihmisiä tarvitsemme. Ihmisiä jotka tekevät riittävän hulluja ja rohkeita ideoita mutta aidolla ja tinkimättömällä tavalla. Ikään kuin Herlininen, Hartwallien ja muiden perintöä kunnioittaen. Arvoa ja työtä seuraavalle sadalle vuodelle. Tarvitaan sinivalkoisen pääoman paluuta. Tarvitaan työtä seuraavalle sadalle vuodelle.
Ajatteletko että maailma tästä kyllä rauhoittuu? Puhu teineille tai parikymppiselle. Luuletko ettei heidän menestyspolullaan ole nälkää valloittaa maailmaa? Suomeen kasvaa sukupolvi, joka lyö meidät kaikki vielä ällikällä.
Uuden rakentaminen on osa ihmisyyttä. Seikkailu ja kehittäminen evoluution elinehto. On siis syytä katsoa eteenpäin, uskoa ja yrittää tunnistaa mitä horisontissa siintää. Meille menestyneille sukupolville on vaikea hahmottaa, että edessä voisi olla vieläkin parempaa, menestyminen on uutta Suomessa.
Ei menestys ole kertakäyttötavaraa. Suomeenkin saadaan vielä sukupolvi, joka haluaa elämältään vielä nykyistäkin hyvinvointia enemmän.
Ps. Mitä ajattelen ajasta, ihmisistä ja juuri nyt kumpuavista uusista mahdollisuuksista? Katso vähän hätäinen video (youtube tuittuilee! Lisään videon iltapäivällä… Antoisaa päivää! #V)
KIRJOITA KOMMENTTI
Mikko Anttila
2013-05-08 06:25:38
Erinomainen artikkeli Ville, helmiä ilmauksia täynnä, joista sinut tunnetaan. "Ihmisiä jotka tekevät riittävän hulluja ja rohkeita ideoita mutta aidolla ja tinkimättömällä tavalla." Kiitos taas!
Lisää kommentti
1baltic1bullet
2013-05-08 06:39:35
"Ikään kuin Herlininen, Hartwallien ja muiden perintöä kunnioittaen."
He ovat tehneet 100 vuotta sitä yhtä ja samaa: hissejä ja kaljaa. Luovuutta vai monopoli-asemaa?
Joo, hehkutuspuhe ennen USA matsia... jotain pitää olla, mutta johtajuus on maassa hukassa: rikkaiden verotus kevenee ja työttömyys ja lama syvenee... Teot ovat tosia, puheet puheita.
Hallitus on "pakottanut" uusia "yrittäjiä" (lue: nokia-inssit perustaa kolmen hengen puljuja) pilvin pimein, mutta kantoa niillä ei ole.
Seuraava suur-työttömien ryhmä tulee kuljetus-alalta: EU vapauttaa kabotaatiota ja Baltit jyrää meidän baanoille:
http://kaijuhanihaavisto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115380-p%C3%A4%C3%A4ministeri-jyrki-katainen-kyykytt%C3%A4%C3%A4-kuljetusalaa
jne.
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-05-08 07:06:12
Minä todellakin odotan että tämä uusi sukupolvi ottaa niskalenkkiotteen maailmasta. Toivottavasti sukupolvenvaihdokselle ei käy kuten politiikassa, vanha tieto katoaa ja nuoret innoissaan toimivat ennenkuin ajattelevat. Luovaa ajattelemista ennen toimintaa olisi syytä opettaa koulussa jo aikaisessa vaiheessa.
Tunnistan itseni hyvin tuosta rennon elämän ajattelemisesta, minäkin tarvitsen jonkun nuoriso-boosterin, muuten olen hyvinkin pikaisesti Toscanassa vahaamassa Aston Martinia, eikä se vaihtoehto kuulosta ollenkaan huonolta.
Lisää kommentti
Janne Nyyssönen
2013-05-08 18:26:04
Itse edustan 80-luvun puolessa välissä syntyneitä, jotka ovat nyt tekemässä voimalla tuloa työmarkkinoille opiskeluputken jälkeen. En usko, että me kuvittelemme olevamme kuolemattomia. Meidän ikäluokka aloitti koulun syvimmän laman kourissa. Opettajien lamautukset, vanhat koulukirjat ja itsenäinen opiskelu on meille tuttua. Nyt, jälleen, kun on aika siirtyä työelämään on menossa samanlainen kurimus kuin jo olemme kokeneet ennen. Emme koskaan ole olleet samalla tavalla etuoikeutettuja kuin aikaisemmat sukupolvet, mutta toivon ja uskon, että me olemme sitkeä, kekseliäs ja oma-aloitteinen sukupolvi, joka ei nojaa valtion ja institutioiden tukeen, vaan rakentaa oman menestyksen omalla kekseliäisyydellä ja sisäisellä yrittäjyydellä, luodessaan paremman huomisen ja aivan uuden maailman.
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-05-09 11:15:07
Janne, minä todellakin uskonnettä teidän sukupolvi on paljon fiksumpaa kuin tähän asti. Maailma on aivan erilailla auki ja mahdollisuudet ovat rajattomat. Älkää uskoko ketään joka sanoo että se ei ole mahdollista, on se, kaikki on mahdollista.
Onnea ja voimia valitsemallasi tiellä.
Ps. Älkää unohtako että ei se maailma kuitenkaan niin paljon ole muuttunut etteikö vanhemmalla sukupolvella olisi teille valtavasti eväitä jaettavana!
Lisää kommentti
Janne Nyyssönen
2013-05-09 14:10:58
Kiitos! Uskon, että tässä sosiaalisessa maailmassa meidän isovanhemmilla on paljon annettavaa. He ovat eläneet, kun kauppias tunsi asiakkaansa etunimeltä. Toivon, että osaamme siirtyä taaksepäin, kohti sitä, että tunnemme oikeasti ne ihmiset, jotka maksavat palveluistamme.
Lisää kommentti
Lisää kommentti