Elämän urapolku

huhtikuu 13, 2013 | Kasvu | Ville Tolvanen

Elämän urapolku

Mitä tekee keski-ikää lähestyvä asiantuntija työurallaan? Opettaja, lääkäri, farmaseutti, konsultti tai arkkitehti? Mitä jos arki puuduttaa tai työt eivät enää maistu? Yritän pohtia, mitä muut ikäiseni työelämästä ajattelevat.

Moni alkaa koteloitumaan työelämässä kokemuksen karttuessa. Ottaa rennommin, tienaa ja osaa asiansa. Pohtii kaikkea mukavaa työelämän ohessa. Nauttii elämästä. Se taitaa olla aivan oikea ja paras tapa elää. Valitettavasti sovinnaisuus ei vain sovi kaikille.

Koen itse olevani yhä edelleen työurani alkutaipaleella. Uteliaisuuteni, innokkuuteni ja intohimoni ovat pelkästään kasvussa. Silti ruutiininomaiset ja helpot asiat tuntuvat vastenmielisiltä. Ei täyttymystä ilman kunnon haastetta. Olen pohtinut mitä asialle pitäisi tehdä.

Tunnistan itsestäni kasvavan tarpeen itseilmaisuun liiketoiminnassa. Inspiroidun taiteilijoiden, muusikoiden ja kulttuuriväen tavasta tehdä asioita. Tekisi mieleni lisätä kanavia ja keinovalikkoa erilaisten asioiden rakentamiseen. Tuntuu että on helpompi elää vuosisuunnitelman, pidempien tavoitteiden ja vuosikymmenen mission kanssa. Jotakin on saatava aikaiseksi, pelkkä elämästä nautiskelu ei riitä. Aivoni janoavat kokemuksia.

Aktiivisuus on myös levottomuutta. Tunnistan sen itsestäni ja jokainen seuraaja toiminnastani. Saan silti aika paljon ja useimmiten asiat tehtyä. Valmiiksi. Joskus vähän turhankin nopeasti.

Tunnen tarvetta myös rikkoa rajoja perinteisten laatikoiden ympäriltä. Miksi strategisesti pätevä ei voi olla myös luova? Miksi luovuutta ei voi tuoda yrityksen strategiaan? Miksi yritysjohtajan esiintyminen ei voi olla yhtä viihdyttävää kuin Veeti Kallion. Eikö karismaa voi olla niin papin kuin lukkarinkin touhuissa? Häpeästä luopumalla avatuu uusi maailma. Ehkäpä pidän joskus taidenäyttelyn. Taiteilua en tosin vielä ole aloittanut.

Digiaika tarjoaa mahdollisuuden renessanssi-henkiseen elämään. Voit olla kotona tai maailmalla, tehdä työtä elääksesi tai elää työllesi. Voit myös aloittaa lähes mitä tahansa. Tai tehdä intohimostasi ammatin. Uusia ammatteja tulee roppakaupalla. Voit kehittää taidon ja myydä sitä. Piirtää, kirjoittaa, lukea tai auttaa. Mieti mitä sinä haluaisit tehdä. Tee se sitten liikoja ajattelematta. Saatat vaikka onnistua.

Kiitos Jari Sarasvuolle joka radiossa hienosti totesti ”mahdottomuuden varmuuden luulon estävän onnistumisemme.” Se oli kovin inspiroivaa. Mistä sinä inspiroidut juuri tänään?

KIRJOITA KOMMENTTI

Tero
2013-04-13 07:37:15

Sanoin joskus eräässä tilaisuudessa että meidän pitäisi uskaltaa ottaa riski näyttää naurettavilta. Moni hämmästeli kommenttiani ja piti ehkä sitä nautettavana kunnes myöhemmin osa tuli minulle sanomaan että he ovat miettineet sitä mitä sanoin ja ovat löytäneet ajatuksesta vapauden. "Luova ihminen on lapsi joka selviytyi" siihen minä uskon ja siitä ajatuksesta minä inspiroidun, uskalluksesta olla se mitä on.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-13 08:13:34

Juuri näin! Työsi ja #happimaa loistavia esimerkkejä! En jaksa odottaa #naku a! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Sakari Heiskanen
2013-04-13 08:05:44

Hyvin kiteytetty. Tunnistan itseni tästä. Taroeeksi on saavutettu mutta luovuus puskee uniin ja lopulta valveilla alkaa miettiä että jotain puuttuu.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-13 08:14:12

Näin se on. Yö on ihmeellistä aikaa. Ja alitajunta todellinen työkalu.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Minna Karhu
2013-04-13 08:23:24

Hyvää pohdiskelua! Tunnistan tuosta paljon samaa itsessäni, olen myös hakenut muutosta. Yksi asiaa nousee mieleen: kun tekee oman elämänsä renessassia, lähiympäristö ei sitä välttämättä tue, vaan vetää helposti "takaisin vanhaan". Siinä lähellä lymyää - oman ajattelun rajojen lisäksi - ehkä suuremmat esteet kuin tuolla "suuressa mahdollisuuksien (digi)maailmassa". Sen lähimaaston yli täytyy kiivetä päästäkseen alkuun - ellei sitten ole siunattu ihan poikkeuksellisen avarakatseisilla työ- ja muilla kavereilla.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-13 12:08:02

Totta! Täytyy löytää ne ihmiset jotka tukevat!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Jukka Niemelä
2013-04-13 08:28:24

Minä teen yrittäjänä niitä asioita, joista pidän, sellaisten ihmisten kanssa, joista pidän. Jos on pakko tehdä jotain muuta, teen sen asiallisesti, asenteella ja nopeasti. Nelikymppisenä on sopivasti energiaa ja kokemusta. Joku viisas väitti, ettei kannata ottaa neuvoja alle nelikymppiseltä, koska sillä ei ole riittävästi kokemusta siitä, mitä koulussa opittu teoria tarkoittaa käytännössä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Pasi
2013-04-13 10:19:24

Ville! Sinusta ja sateesta:)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-13 12:08:33

Kiitos! Juuri tulinkin sieltä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ulla Näpänkangas
2013-04-13 10:49:09

Hyvä kirjoitus taas, Ville! Aiemmin kiinnostavan työn muuttuminen rutiiniksi jo alle nelikymppisenä ja siitä aiheutunut levottomuus sai minut jo epäilemään ammatinvalintaani. Siirryttyäni pois entisestä huomasin että lääkäri-identiteettini luovat ulottuvuudet varsinaisen lääketieteen ulkopuolella (oman työn ja työympäristön kehittäminen, uusien ideoiden testaus, sopeutuminen ympäristössä tapahtuviin muutoksiin) olivat jääneet täysin käyttämättä. Nyt uusien ajatusten kirjaamiseen, saati toteuttamiseen, eivät tahdo vuorokauden tunnit riittää. Uuden, inspiroivan elämän voi rakentaa myös vanhan päälle. Aina ei tarvitse hypätä kauas, voi hypätä korkeammalle!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-13 12:06:52

Kiitos Ulla! toivottavasti muutkin rohkaistuvat. ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Outi
2013-04-13 15:59:05

Törmäsin tähän Facebookissa ja tunnustan aluksi ärsyyntyneeni. Sait kaiken kuulostamaan niin yksinkertaiselta ja itse olen kokenut ettei se ole. Tulin tänne kommentoidakseni ja kommentti levisi niin, että siitä tuli kirjoitus omaan blogiin: http://www.outilammi.com/2013/04/pallo-jalassa-poltinmerkki-otsassa.html Kun pääsin oman kirjoitukseni loppuun, löysin myös jonkinnäköisen rauhan omien ajatusteni kanssa. Teit siis hyvän työn, kiitos tästä :)

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-13 17:23:15

Hei Outi! Kiitos inspiroivasta kirjoituksestasi... ja mukavaa että kerroit avoimesti ärsytyksestä.

Voin vakuuttaa että rajat ovat paljon enemmän omassa päässäsi kuin ympäröivässä maailmassa. minulla on tästä paljon kokemusta.

Olen aika-ajoin tarkoituksella vaihtanut "ympyröitä." Teleoperaattorilta, mediaan, mediasta mainostoimistoon ja yrittäjäksi, konsultiksi ja lopulta "kaikkeen mikä kiinnostaa."

Lopetin pelkän markkinoinnin konsultoinnin 2010. Vuosi sen jälkeen asiakkaani kysyivät minulta "tuntisinko hyvää brändikonsulttia?" kysyin sopisinko minä? vastaus oli että sinähän olet strategiakonsultti...

Ympäristö kyllä tottuu kun kerrot mitä haluat. Tunnistan itsekin ajattelevan että "minna varmaan menee...." vaikka itse kannusta ihmisiä ajattelemaan perinteisten laatikoiden ulkopuolelta. Olen usein nähnyt ihmisten, jotka yrittävät rajoja onnistuvan entistäkin paremmin vieraalla maalla.

"Älä ajattele mitä edustat, vaan tee mitä rakastat! https://www.villetolvanen.com/2013/01/20/vastustan-henkilobrandaysta/ "

Terkut, www.villetolvanen.com

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Tiina Vainio
2013-04-13 20:47:30

Ville - tämä on levottomuudestasi huolimatta pitkästä aikaa Sinulta hyvin rauhallinen kirjoitus. Pohtiminen vaatii aina aikaa ja rauhaa, oikeata hetkeä ja ajoitusta. Moni miettii kanssasi samanlaisia asioita. Tulin siihen tulokseen että kyse on neljänkympin (+jotain) heräämisestä. Ei siis kriisistä, vaan heräämisestä. Olemme sitä sukupolvea, joka on kokenut maailman muutoksen hyvin voimakkaasti oman ns. "aikuisuutensa" aikana (valotan omaa ajatustani kirjoituksessa http://tiinavainio.wordpress.com/2012/11/07/puolivalin-krouvissa/ ).

Aikuisuudella tarkoitan tässä ikävuosia 20-40 (+jotain). Nyt olisi toinen mokoma edessä (elämää ja erityisesti työelämää), mutta maailma on hyvin erinäköinen kuin vuonna -95. Keskustelimme Twitterissä blogistasi inspiroituneena mm. nuoruudenystäväni Petra Sievisen kanssa (@petrasi). Kahden nelikymppisen (+jotain) naisen kesken tulimme siihen tulokseen että levottomuus johtuu merkityksellisyyden puutteesta. Lopputyöuraksi pitää siis löytää joitain, jolla on oikeasti jotain merkitystä. Pitää löytää jokin itselle aito visio ja missio, jotain josta seuraa jotain hyvää ja ns. "suurempaa". Haluamme jättää jäljkemme historiaan. Rakentaa oman Rooman!

Ei mulla muuta tämän suurempaa juuri nyt ;). Keep up the good work.
Terkut, T

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-14 04:32:37

Upeaa! Luet mua kuin avointa kirjaa ;) Tässä jutussa näkyy lomaviikon vaikutus... Asiat siirtyvät suurempaan kontekstiin kun arjen kiireet eivät ahdista. Olen avoimesti ja aktiivisesti kertonut tarkoituksen etsinnästä, merkityksellisyyden ja mission hakemisesta. Tästä saa voimaa. On hienoa kun kaltaisesti ihmiset osallistuvat. Tuntuu että emme ole yksin. Mukavaa sunnuntaita! Jatketaan hyvää keskustelua.

Terkut! Ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Katri Manninen
2013-04-13 21:25:40

Hyvä kirjoitus! Mistä minä inspiroidun? Ihmisten auttamisesta. Maailman muuttamisesta. Uudesta teknologiasta. Vuorovaikutuksesta. Hyvistä tietokirjoista. Ihmisistä ja ihmisyydestä.

Tästä tuli mieleen Seth Godinin erottelu turvallisuusrajoihin ja mukavuusrajoihin ja kuinka helposti sekoitamme ne keskenään. Kirjoitin aiheesta aikanaan tässä kirjoituksessa: http://kutri.net/blog/2013/03/15/rajoittaako-sinua-turvallisuus-vai-mukavuus-viikon-linkit/

Godin puhuu kirjassaan The Icarus Deception siitä miten tulevaisuudessa emme ainoastaan voi vaan meidän pitää olla taiteilijoita - valmiita rikkomaan rajoja ja luomaan uutta.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-04-14 04:29:49

Kiitos Katri! Verkostoissa on voimaa, osaamista ja näkemystä. Niistä pitää synnyttää synergiaa. Ehkä se on energiamuodoista parhainta? Lukekaa Katria, luin itsekin ja pohdin osallistumistakin.

Terkut, Ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Christoffer Nordberg
2013-04-20 08:06:40

http://reeperbahn.fi/blog/johtaminen/rohkeus-olla-oma-itsensae/All

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

jurkka
2013-04-24 11:16:36

pitääkö kaikkien olla viihdyttäjiä?
luova toiminta on jees ja oikein mutta se on kornia sillä sekunnilla kun siitä tulee itsetarkoitus. yritysmaailmassa tulos on oleellisin, ei se miltä asiat näyttää. valitettavasti. ennemmin houkuttelisi tehdä taidetta yrityshenkisesti, siis niin että se kannattaa. silloin taas taidetta ei usein pidetä "niin hyvvänä" tosi-taiteilijoiden silmissä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.