Ville, tuo hullunrohkeuden perikuva, pohti maanantaina Facebook-sivullaan, voisiko kirjoittaa jonnekin isoilla kirjaimilla ”Tolvanen on kusipää”. Totesi itse, ettei kehtaa, sillä olisi siinä kopioinut alkuperäisen, Karjaan kaupungista löytyneen seinätekstin: ”Olli Muurainen on rotta”. Molemmat jätkät ovat vastarannan kiiskiä. Kehittäjiä. Hankalia. Muutosseppiä. Toden sanoakseni, aika ihania. Joskin ärsyttäviäkin.
Olli on ansainnut rotta-nimityksen ostamalla Billnäsin ja kehittämällä rapistuneesta ruukista rohkeasti kongressikeskuksen. Vastustajia on ollut enemmän kuin pienessä sodassa, mutta he eivät ole Ollia kumonneet. Maine kasvaa, fanien määrä samoin. Ja bisnes kukoistaa siinä sivussa.
Suuri osa suomalaisista työskentelee organisaatioissa, joissa suoraan ei kannata puhua, eikä muutoksen edistäjänä esiintyä. Näin olen tulkinnut kaikista niistä jeesmiehistä ja -naisista, jotka Febun tsätissä ja terasseilla pomon selän takana valittavat miten ääliömäisesti firmaa on taas johdettu. Suomi on näistä keskusteluista päätellen Suurten Vääryyksien Luvattu Maa. Julkiset salaisuudet kertovat organisaatioista, jotka ovat tunnettuja valittajista ja siitä, että nämä kyllä tietäisivät miten firmaa pitää johtaa, mutta kun ”täällä ei auta sanoa mitään, jos haluaa työpaikkansa säilyttää..:”
Samaan aikaan ihailemme niitä johtajia – usein yrittäjätaustaisia – jotka kulkevat omaa polkuaan. Vain muutamia mainitakseni: Rudolf Waldén, Armi Ratia, Ilpo Kokkila ja Mika Mäkeläinen. He repäisevät itsensä irti totutuista kuvioista, luovat jotain uutta. Ottavat riskejä, menestyvät. Joskus tuhoutuvatkin. Rohkeuden lisäksi heitä yhdistää yksi asia: suoraan sanominen.
Kokemukseni mukaan Todella Suuret Johtajat arvostavat ihmisiä, jotka uskaltavat esittää omat näkemyksensä ja edesauttavat siten yrityksen menestystä. Ja halveksuvat selän takana jupisevia ja puukkojaan teroittelevia jeesihmisiä. Sillä usein jeesmiehisyys ärsyttää johtajia niin paljon, että vatsahapot äityvät kuohumaan suuhun asti. Firma ei kehity. Digitalisoituminen tarkoittaa hirmukivoja Febukamppiksia. Kilpailijat ajavat oikealta, vasemmalta, edestä ja takaa Räikkösen vauhtia ohi. Koko maa kärsii.
Suoraan sanominen ei ole yhtä kuin loukkaaminen ja räyhääminen. Mielestäni suoraan voi sanoa arvostavasti ja kannustavastikin, sillä tavoitteenahan on auttaa toista osapuolta tunnistamaan ne asiat, joita voi kehittää. Suomessa on aina arvostettu suoraan sanomista, mutta viime aikoina Suomi on harmillisesti muuttunut kiemurtelevaksi ”politically correct” -viestintäkulttuurin maaksi. Eikä siitä seuraa kuin yllätyksiä ja välttämättömän muutoksen kieltämistä.
Miltei ehdotin itse Villelle, että minä voin käydä tägäämässä hänet Vuorikadulle yliopiston seinään tuolla tekstillä. Sillä kyllä hän on tuon arvonimen ansainnut. Niin monta kertaa olen kuullut, kuinka Villen suoraan sanotut ajatukset ovat aiheuttaneet raivoa, kiukkua ja vastarintaa. Ensi alkuun. En minäkään kaikkia Villen ideoita purematta niele. Olen ääneen joskus tuumannut, että hän on ihan mahdoton. Koen silti suurta sielunsisaruutta Villen kanssa, sillä näinäkin aikoina monilla keisareilla on kovin kukoistavia uusia vaatteita yllään. Kun sellaisen näen, kysyn ”saisinko hieman haastaa sinua?”. Yleensä saan luvan. Silloin syntyy jotain arvokasta ja uutta. Josta koko maa hyötyy.
Susanna Paloheimo
suhdejohtaja, founder
Viestintätoimisto Taitomylly
Siltasaarenkatu 18-20 C, 7.krs
FI-00530 HELSINKI
tel +358 10239 3302
mob + 358 45 6709561
KIRJOITA KOMMENTTI
Ari Huttunen
2013-03-07 06:54:16
Olipa taas upeasti kirjoitettu.
Suorapuheisuus, rohkeus ja aito halu mennä oikeasti eteenpäin, kehittyä ja kasvaa ovat arvokkaita asioita niin yksilölle kuin yhteisölle.
Valitettavasti monessa työyhteisössä eletään vahvassa pelossa: "täällä ei auta sanoa mitään, jos haluaa työpaikkansa säilyttää..."
Tarvitaan siis konsultti tai.joku ulkopuolinen kertomaan ääneen kaikille se mikä jo tiedetään...
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-03-07 07:52:06
Mainiota Susanna! Suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita Lapinlahden lintujen sanojen mukaan" miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä". Monet ongelmat olisi väistetty kun olisi sanottu mitä asioista ollaan mieltä. Meillä Etelä-Pohjalaisilla ei ole tässä asiassa ongelmaa, muilla on. Jees-henkilöitä ei kaipaa kukaan. Sanomalla mielipiteensä ja olemalla erimieltä ei kukaan saa kenkää, kysymys on enemmän miten asiansa esittää, ei räksyttäjiäkään kukaan kaipaa, eivätkä he saa asioitansa eteenpäin huutamalla.
Lisää kommentti
Mikko Sievänen
2013-03-07 08:13:41
Hassua, miten perinteinen vessakirjoitus - tai tässä tapauksessa mauton parkkihallin seinälohkaisu - voi nykyään päätyä nettiin ja jäädä elämään... Se onkin oma tarinansa.
Kiinnostavaa tässä Billnäs-casessa on se miten tärkeää uuden luomisessa ja muutostilanteissa on taustoittaa uusi toimintaympäristö, verkottua ja lopuksi hoitaa pr-puoli, eli viestiä, määrätietoisesti. Ihan kaikki palaset eivät ruukkihankeessa ole osuneet kohdalleen, mikä osaltaan selittänee matkan varren haasteita. Asiat eivät välttämättä ole sitä mitä ne ovat, vaan miltä ne näyttävät...
Ensimmäisenä kohtana vaikeuskerrointa hankkeeseen toi valitettavasti juuri toimintaympäristö - paikallispolitiikka ja kuntaliitos, joka tapahtui juuri ennen hankkeen alkua. Tämä olisi pitänyt tiedostaa. Nyt hanke näytti siltä, että Pohjan 'myynti' aloitettiin ja kaupunki keskittää oman kehittämisensä Tammisaareen. Tavoitteiden ja itse hankkeen tuoman yhteisen hyvän viestintä valitettavasti epäonnistui ja henkilöityi vahvasti. Ehkä tarkoituksella? Tässä strategiassa on kuitenkin omat haasteensa ja tällä kertaa itse asia jäi pitkälti henkilön varjoon ja keskustelua käytiin hankkeelle epäedullisesta näkökulmasta.
Toisen kokonaisuuden muodostaa verkoston ja suhteiden luominen. Miten tavoitat oikeat ihmiset, jotka jollain tavalla voivat vaikuttaa hankkeen edistymiseen? Valitettavasti tämä vaatii jalkatyötä ja Suomessa kahvia. On jaksettava käydä läpi henkilökohtaisesti paljon niitä oikeita tahoja ja perusteltava hankkeen edut ja haitat. Ihan sitä perinteistä myyntiä mitä joskus lobbaamiseksikin kutsutaan. Tällä on iso arvo ihan samalla tavalla kuin missä tahansa, pienessä yhteisössä jopa korostetun suuri. Keskustelun perusteella näyttää, että aivan kaikkia keskeisiä tahoja ei onnistuttu identifioimaan ja saamaan hankkeen taakse.
Kolmantena kohtana tulee viestintä, jota tässä tapauksessa on pitkälti käyty julkisuudessa - lehtien palstoilla, avoimilla kirjeillä ja viimeksi Facebook-mainoksilla. Positiivista nousukierrettä ei ole oikein pystytty luomaan ja on jouduttu ikäänkuin puolustuskannalle. Henkilöityneen hankkeen kannalta paras vaihtoehto olisi näkyä mieluummin BK46:n matsissa kuin Facebookissa. Tulla mukaan paikalliseen viestintään, keskusteluun ja toimintaan positiivisessa mielessä. Luoda tarinaa aidosti osana yhteisöä.
Peliähän ei ole vielä menetetty ja toiseen erään voi taktiikkaa vielä muuttaa. Hanke on hieno ja toivon vahvasti onnistumista myös tälle hankkeelle. Muutoksen tiellä on aina jarruja, jotka voi selättää hyvällä suunnittelulla ja määrätietoisella tekemisellä.
Lisää kommentti
Harri K
2013-03-07 08:14:50
Yep, kun esimerkiksi luin Yrittäjän Uutisten käyttämää lauseketta "näistäkö pitäisi nirhaista" (siis taas kerran halutaan rajoittaa yrittäjän elämää ylimääräisen verotuksen kautta) niin se nostaa karvat niskassani, siis asia itsessään, mutta nimenomaan tuo pelkurimainen lause. Jos kerran olet yrittäjän asialla, NIIN SANO SE SUORAAN NIIN KUIN SE ON! Tässä kohtaa, edelleen ruokitaan sitä ajatusta että yrittäjä ei oikeastaan ole kovinkaan arvokas titteli ja yrittäjyyteen ei kannattaisi hakeutua, vaikka kuitenkin se maksaa suurimman osan tämän maan palkoista ja kuluista. On todella NAURETTAVAA ja IDIOOTTIMAISTA vaikeuttaa yrittäjän elämää, harva asia on niin päivänselvä. Toivottavasti se tuli tässä sanottua tarpeeksi suoraan.
Lisää kommentti
Minna Karhu
2013-03-07 08:23:59
Kylläpä on voimaannuttavaa todeta tämänkin tekstin kautta, että niitä samoin ajattelevia suorapuheisia löytyy muitakin (Villen lisäksi :)). Hyvää tekstiä Susanna. Oma kokemukseni vahvistaa, että ne johtajat/esimiehet, joista on löytynyt oikeaa johtajuutta ovat todellakin olleet niitä jotka eivät rehellistä, suoraa ja kriittistä puhetta pelkää. "Nukkehallitukset" pyörittävät vielä montaa organisaatiota, mutta näinä aikoina kun muutoksen tuulet voimistuvat voimistumistumistaan uskon, ja toivon, että niiden aika tulee monessa paikassa tiensä päähän.
Ja Ville - kyllä hän on tekstinsä seinään ansainnut - paikan pitää vaan olla oikea, ei mikään aidanpätkä.
Lisää kommentti
Susanna Paloheimo
2013-03-07 11:04:14
Minna & muut kommentoijat & re-tweettaajat, kiitos palautteestanne!
Toinen puoli suoraan sanomisessa on sen sanotun vastaanottaminen. En tiedä suhtaudutaanko kritiikkiin muissa maissa yhtä herkkänahkaisesti kuin Suomessa, mutta epäilen! Minäkin pyöristän sanojani pehmeämmiksi usein siitä syystä, että pelkään toisen osapuolen loukkaantuvan. Vaikka yritän vaan sanoa asiasta, en kritisoida häntä ihmisenä.
Piirimyyjän eteläpohjalaasuus-kommenttia komppaan ihan täysillä: nurmoolaanen ystäväni usein toteaa, että aitojen stadilaisten kanssa on helppoa tehdä töitä, kun ne sanovat yhtä suoraan kuin pohjalaiset.
Lisää kommentti
ohis
2013-03-07 11:50:52
Hyvä kirjoitus Susanna. Itse olen luonteeltani suorasanainen, rehellinen ja olen huomannut, että usein vaikka_kuinka_yrittä_puhua_asiallisesti, ei monikaan organisaatio kestä rehellistä palautetta. Taannoin aloitin yrityksessä, joka nimenomaan mainosti arvoinaan avoimuutta ja rehellisyyttä, niin kuinkas sitten kävikään kun ajatuksiani toin mielestäni rakentavasti julki -> firman johto oikein urakalla ja tappomeiningillä hyökkäsi kimppuuni. Se siitä avoimuudesta. Miten sitten sen firman ja niiden asioiden kävi: no, tapahtui juuri niinkuin olin ajatuksiani johdolle kertonut, mutta ei uskottu ja isot asiat meni poskelleen.
Ei Suomessa osata ottaa rehellistä palautetta.
Lisää kommentti
Susanna Paloheimo
2013-03-07 11:59:27
Vaikeista asioista puhuminen on vaikeaa. Jokainen parisuhteessa elänyt tietää tämän. Jokainen irtisanomisia hoitanut tietää tämän. Pää on helpompi panna puskaan kuin tarttua toimeen.
Katsokaa, mitä tapahtuu Suomelle juuri nyt: meillä on enemmän kuluja kuin tuloja, mutta ne ratkaistaan ottamalla vain koko ajan enemmän velkaa. Uusia toimintamalleja kohtaan hyökätään ja niitä kritisoidaan niin paljon, että uudistajat heittävät pyyhkeen kehään mieluummin kuin jatkavat. Yleistäen.
Eilen menin aamulla tankkaamaan autoa mittariautomaatille. Kun pääsin autosta automaatin maksupuolelle, siihen oli kiinnitetty A4, jossa luki että maatti on rikki. Siirsin auton toisen mittarin luo, tankkasin ja menin maksamaan sisälle. Sanoin kassahenkilölle, että se ilmoituslappu kannattaisi varmaan siirtää sen mittarin seinään, jotta autoilija ei turhaan pysähdy siihen. Siellä maksukohdassa se ilmoitus on piilossa...
Aistin ärtymyksen ja miltei kuulin hänen korviensa välissä kaikuvan pomon äänen, joka sanoo "muista, että asiakas on aina oikeassa". Ääneen hän sanoi närkästyneellä sävyllä "Joo, okei... täytyy sit käydä siirtää se lappu!" Näin se vaan menee. Ikävä kyllä.
Lisää kommentti
piirimyyja
2013-03-07 13:40:21
Ai kun lämmittää kun osasit kirjoottaa oikein Nurmoolaanen, sieltähän minäkin
Lisää kommentti
Mikko
2013-03-07 12:06:26
"Suomi on harmillisesti muuttunut kiemurtelevaksi ”politically correct” -viestintäkulttuurin maaksi."
Hyvin sanottu!
Lisää kommentti
Minna Karhu
2013-03-07 12:11:49
Aion myös käyttää tuota Susannan kysymystä: "Saisinko hieman haastaa sinua?". Se on hyvä!
Lisää kommentti
Ismo Haaponiemi
2013-03-07 18:40:13
Ihanne tilanne olisi, että työpaikoilla pystyttäisiin puhumaan rakentavassa hengessä asioista niin kuin ne nähdään. Varmasti silloin monia ongelmatilanteita pystyttäisiin välttämään ja toimintaa kehittämään rivakoin askelin verrattuna happy family -meininkiin, jossa ongelmat lakaistaan maton alle ja kehittämiskohteista ollaan hiljaa, koska pelätään harmonian rikkoutumista, tai mikä vielä pahempaa Susannan kuvaamaa tilannetta, että tulee kenkää.
Näitä lukiessa jäin kuitenkin miettimään, että mikä on seuraus ja mikä syy. Eihän jeesmiehiksi tai -naisiksi kukaan kuitenkaan synny, vaikka temperamentin luontaisia eroja onkin. Ihminen on oppivainen. Jossain tämä opitaan. Jos työpaikka on täynnä jeesmiehiä ja -naisia, niin aiheellinen kysymys kai on, ovatko ihmiset oppineet tällaisen käytöksen jo ennen firmaan tuloa vai onko se seurausta kyseisen firman organisaatiokulttuurista. Jos vastaus on ensimmäinen, niin ehdotan ratkaisuksi rekrytointiprosessin hiomista, mikäli mielipiteitä oikeasti halutaan kuulla ja siihen rohkaistaan. Jos vastaus on jälkimmäinen, kyse on varmaankin silloin firman omasta johtamiskulttuurista. Johtamisella voi joko kannustaa mielipiteenilmaisuun, tai sillä voi myös hyvin helposti tukahduttaa sen.
Pieni kevennys tähän. Ihminen on sillä lailla erilainen, kuin koira, että se osaa vetää johtopäätöksiä oman toiminnan ja tapahtuneen seurauksen perusteella, vaikka aikaa olisi teosta rangaistukseen kulunut vähän pidemmältikin. Ihminen yleensä välttää sellaista mistä tietää seuraavan itselleen vaikeuksia. Monet vanhemmat kutsuvat sitä lapsilleen viisaudeksi kehottaen pysymään poissa hankaluuksista. Tarinan mukaan eräs mies opetti koiraansa sisäsiistiksi siten, että palattuaan illalla kotiin ja nähtyään koiran tekemät jätökset lattialla, isäntä otti koiraansa niskasta kiinni, tökkäsi kuonon läjään ja pyöritteli sitä sitten vähän aikaa siinä heittäen lopuksi koiran parvekkeelta alas pihalle. Ei siinä koiralle sen pahemmin käynyt, mitä nyt vähän jalkoja ja niveliä särki, kun matkaa alas oli vain reilut pari kerrosta. Oppiko koira jotain? Oppi se sen, että teki edelleen tarpeensa olohuoneen lattialle, ja kun isäntä tuli töistä kotiin se tökkäsi itse kuononsa paskakasaan, pyöritteli sitä vähän aikaa kasassa ja hyppäsi sitten parvekkeelta alas.
Lisää kommentti
Janne Nyyssönen
2013-03-07 21:12:20
Kuinka moni johtaja ampuu alas hyvät ideat ja ehdotukset vain, koska hän ei niitä keksinyt tai kokee oman asemansa ja statuksensa uhattuna? Näiden jeesjeesmiesten lisäksi monessa organisaatiossa on ihmisiä, jotka haluaisivat ajaa muutosta, mutta eivät pysty, joten purevat hammasta ja ovat hiljaa. Antaako tämänlaiset henkilöt 110% panoksensa työhön, kun heistä tuntuu, että heitä ei kuunnella eikä ajatuksia arvosteta.
Lisää kommentti
Lisää kommentti