Näin työvuoden kalkkiviivoilla on hyvää aikaa tarkastella kuluneen vuoden saavutuksia. Taivutella velkoja saataviksi. Ensi vuoden määrällisten, laadullisten ja toiminnallisten tavoitteiden suunnittelu on jo niin pitkällä, että pian on aika unohtaa arki pariksi viikoksi. Viimeisellä on kuitenkin syytä pohdiskella taakse jäänyttä elämää. Menneestä vuodesta olisi syytä olla pelkästään kiitollinen.

Se mikä tähän asti joka vuosi on jäänyt tekemättä on tasapainoinen elämä. Kohtuullisuus. Jokainen vuosi ajattelen, että nyt kyllä otan itseäni kiinni niin henkisesti ja fyysisesti ja kohta mahdun jos nyt ei ihan rippipukuun niin ainakin siihen edelliseen. Ajattelen kehittyväni ja kehittäväni elämääni joka vuosi. Silti peilissä näkyy kiivaasti keski-ikää lähestyvä poika, jonka napa kertoo stressistä ja iho kuultaa kuolemaa. Ei hyvä.

Varmasti itselleen on syytä olla armollinen ja antaa virheitä anteeksi. Kuitenkin pohdin kovasti tavoitteiden ja toteutuman välistä eroa. Toisten neuvominen on paljon oman elämän piiskaamista helpompaa. Ikääntymisen muutoksia on vaikea huomata lennosta. Jostain syystä se niska jäykistyy ihan ilman sulkapalloakin. Liikkumattomuuden oireet kasvavat liikkumisen kipuja suuremmiksi.

En ole tyytyväinen elämäni tasapainoon. Huomaan pohtivani epätasapainoa jatkuvasti. Todistusaineiston mukaan kaikki pitäisi olla hyvin, elämän valttikortit ovat omissa käsissäni ja mahdollisuus muutokseen käsillä joka päivä. Miksi silti onnistun elämään kohtuuttomasti? Liian vähän unta ja liikuntaa, liian paljon töitä, liikaa mielessä. Monta asiaa, jotka tuhoavat tasapainon.

Olen kirjoittanut liike-elämän oppien soveltamisesta oman elämän hallintaan. Pidän aihetta innostavana. Kauheiltakin kuullostavat sanat kuten strategia, budjetti ja toimintasuunnitelma voivat johtaa hyviin asioihin. Sapattiin, vapautumiseen tai elämän uudenlaiseen tasapainoon.  Täytyy harkita eläväksi koekaniiniksi ryhtymistä. Siksi aiheesta varmasti nytkin kirjoitan. En uskalla vielä sitoutua, en halua tehdä tyhjiä uuden vuoden lupauksia. Mutta asia on mielessä ja katsotaan miten mies toimii. Armon vuonna 2013 pysähdymme katsomaan onko muutosta tapahtunut. Ehkä opimme tästäkin harjoituksesta jotain uutta.

Vuosi on ollut kiinnostava, innostava ja antoisa. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille, jotka elämääni väritätte. Olkoon tulevakin vuosi yhtä antoisa. Suosittelen henkisen tilinpäätöksen kirjaamista ja arviointia. Huomaat ehkä eläväsi paremmin kuin ajattelitkaan.