Suomalainen pääoma ansaitsee oman päivän

17 elokuun, 2012 | Kasvu | Ville Tolvanen

Suomalainen pääoma ansaitsee oman päivän

Maailmassa vietetään lähes joka päivä jonkinlaista teemapäivää. On ilmastopäivää, syntymäpäiviä, juhlia naisille, isille, äideille, kaatuneille ja eläimille. Miksi meillä ei ole suomalaisen pääoman juhlapäivää? Vai onko jokainen työpäivä jonkinlainen pääoman juhlapäivä?

Suuri osa suomalaisista tekee päivittäin töitä luodakseen pääomaa. Pääomalla ostetaan leipä, autot, asunnot, lääkkeet ja kehitetään puhtaampi, parempi ja teknisempi maailma. Pääomasta puhutaan pahaa erityisesti siellä missä sitä on vähiten. Pääoma on kaiken pahan alku. Maailman onglemat syntyvät taisteluista pääoman puolesta ja vastaan. Oikeasti pääomalla tehdään suurin osa maailman hyveistä. Hyvä tahto ja riittävä resurssointi riittävät maailman parantamiseen. Pelkkä tahtotila ja puuhastelu eivät johda mihinkään. Vastuun kantaminen on rahan luomista ja äärimmäisen vastuullista jakamista.

Suomessa ei uskalleta julkisesti arvostaa pääoman synnyttämistä. Tai sitten siitä vaan vaietaan tehokkaasti. Elämme aikaa jolloin pääomaa on lainattu kohta neljä vuosikymmentä paremman yhteiskunnan luomiseksi. Edellinen sukupuolvi elää seuraavan piikkiin. Merkittävä osa nykyisitä palveluista on rakennettu vieraalla pääomalla, lainatulla rahalla. Rahan lainaamisen asialla ovat olleet suurien ikäluokkien edustajat. Ne samat jota nyt äänekkäimmin vastustavat yhtenäistä Euroa, ikäluokka, joka jättää taakseen massiiviset velat samalla hotellitason vanhustenhuoltojärjestelmää edistäen. Turha vaikeuksista on ketään syytellä, ei suomalaiset poliitikot ole etelän kollegoja viisaampia, samoilla nuoteilla tässä on mennyt koko läntinen Eurooppa.

Tulevaisuuden huolista riippumatta Suomella menee paremmin kuin koskaan. On hassua että pikkuruinen Suomi on ”vahva talous”, joka teoriassa välillä tienaa lainaamalla rahaa. Rahan arvo lienee laskussa jos sen lainaamisesta tänään suostutaan maksamaan. Siinäpä presidentinkin tarjoama ratkaisu talouskriisiin. En muista koskaan Suomella menneen aidosti erityisen hyvin markka-aikana. Siksi minivaluutan ja ikuisten devalvaatioiden kaipuu kummastuttaa. Missä menevät populismin ja idiotismin rajat?

Arvostaisimmeko pääomaa enemmän jos se määriteltäisi katoavaksi luonnonvaraksi? Tai uhanalaiseksi eläimeksi? Kun kerran niin paljon kärsimme pääomaa synnyttäessä, eikö sitä olisi syytä käyttää vähemmän, kuin sitä saadaan aikaiseksi? Pannaan liput salkoon ja pohditaan yhdessä kerran vuodessa mihin rahat on käytetty. Lasketaan ääneen menikö rahaa enemmän kuin tuli. Päätetään miten saadaan säästettyä ja investoitua enemmän. Uuden pääoman lähteet lymyilevät riskipitoisissa investoinneissa.  Hyvät investoinnit ja säästöt ovat hyvinvointimme salaisuus. ”jos haluu saada on pakko antaa.” Pidetään kerran vuodessa päivä pääomalle.

KIRJOITA KOMMENTTI

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.