Elämä on teos

helmikuu 27, 2012 | Kasvu | Ville Tolvanen

Elämä on teos

Olen pohtinut paljon elämää viime aikoina. Elämästä ei selviä hengissä, enkä usko elämän jälkeen tulevan mitään muutakaan. Mihin haluan elämäni kuluttaa? Selkeä vastaus on vähintäänkin haastava. Ainakin minulle. Aika kuluu, mutta kuluuko se oikeissa askareissa?

Tuntuu että maailma on muuttunut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Suomessa on mennyt erittäin hyvin, tavaroita, palveluita ja mahdollisuuksia on aivan maailman maineeseen asti. Silti en ole yhtään varma ovatko ihmiset senttiäkään onnellisempia?

Pyydän usein ihmisiä kertomaan mitä he tekisivät jos heillä olisi täydellinen vapaus, rahat ja mahdollisuudet tehdä mitä ikinä he haluaisivat? Vastaukset ovat yleensä hyvin samankaltaisia. Liikuntaa, harrastuksia, mielekästä työtä ja tasapainoista elämää, useimmille vieläpä Suomessa. Kysyn heiltä, kuinka kaukana oikeasti olet tästä tavoitteesta? Monille ”unelman” toteuttaminen olisi mahdollista saman tien ilman minkäänlaisia investointeja. Pelkästään omaa elämää ja aikaa järjestelemällä. Neljän tunnin työviikko tai vastaava on mahdollista lähes jokaiselle. Kysymyshän on kuitenkin enemmän menoista kuin tuloista.

1980-luvulla elettiin vielä kylmän sodan aikaa. Vihollinen oli lähellä, kasvoimme amerikkalaisia sankaritarinoita ahmien, Secrect of My Success, Working Girl, Top Gun, Wall Street. Kaikki ryysyistä rikkauksiin tarinoita. Meille syötettiin menestyksekkäästi tarinaa yrittämisestä, sinnikkyydestä, materiasta ja menestyksestä. Aika moni päätyi kauppakorkeaan. Monella oli jo henkselitkin valmiina koulun alkaessa. Syntyi luulo että elämässä menestyminen tarkoittaa valkoista kivitaloa, BMW autoa ja venettä. Kallista elämäntapaa joka pakottaa juoksemaan loputtomasti.

Kahdenkymmenen vuoden juoksemisen jälkeen on pelottavaa mutta virkistävää pysähtyä. Mihin olinkaan matkalla? Mistä loppuelämässäni on kysymys? Suurin osa teinivuosien haaveista on toteutettu. Rakentamisen, saavuttamisen ja menestyksen rinnalle on kasvanut haaveita itsensä toteuttamisesta. Kirjoittamisesta, opettamisesta, muiden auttamisesta. Olen ryhtynyt auttamaan nuoria yrittäjiä jotka sitoutuvat asiaansa veloituksetta. Olen haastanut itseäni tulemaan ulos konsultin kuoresta ja julkaisemaan henkilönä. Olen alkanut ihailemaan ihmisiä jotka tekevät vaativia töitä itseään toteuttaen, täysin alastomina. Stand-up koomikot, juontajat, näyttelijät ja kirjailijat. Kaikki ihmisiä jotka elävät omien tuotostensa varassa. Toiset leveämmin kuin toiset.

Haluaisin elämäni muodostavan teoksen. Alkuvuodet aika tylsiä, parinkymmenen vuoden putki oravanpyörässä, viimeiset neljäkymmentä varsin villemäisiä. Uutta ajattelua ja hyvinvointia yritystoimintaan, digitalisoitumisen vaikutuksia yhteiskuntaan, uusia yrityksiä ja apuna muiden yrityssolmuissa. Kaikki tämä siten että se on omilla voimilla, yhdessä muiden kanssa rakennettua. Elämää kunnioittaen, uusia virtauksia tutkien ja kanssaihmistä kunnioittaen.

En tiedä olenko pääsemässä eteen- vain taaksepäin mutta jotenkin elämä alkaa näyttämään teokselta. Jokaisella meillä on kaikki avaimet menestysjulkaisun rakentamiseen. Täytyy vain valita mitä haluaa, päättää mitä murheita haluaa sietää ja ryhtyä toimeen. Joku viisas sanoi että elämässä on aina ongelmia. Itse voi päättää mistä ongelmista haluaa kärsiä. Sinnikkyys taitaa sittenkin olla se jolla jyvät erotellaan akanoista.

KIRJOITA KOMMENTTI

Helena Prepula
2012-02-29 00:34:03

Hyvän mielen kirjoitus, kiitos. "Enemmän hyvinvointia myös yrityselämään". Olisiko siinä kysymys kulttuurinmuutoksesta, jonka toteutuminen edellyttää uskallusta pysähtyä ja kyseenalaistaa. Koota pelit ja pensselit totuttua laajemmasta valikoimasta, vähän naapurinkin puolelta, uudelleen. Kenties vapaaehtoistyön maailmastakin voisi oppia jotain? Esim. Freiren näkemys innostamisesta soveltuu yleisemminkin. Itselläni on myös tuore kokemus omaehtoisesta, mutta silti kirpaisevasta luopumisesta. Hämmästyksekseni vanhalta vapautunut tyhjiö alkoi heti täyttyä uusilla versoilla - tähän hetkeen ja kokemukseen sopivammilla. Onni tavoittanee meidät, kun uskallamme antaa elämälle tilaa järjestää itsensä?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-02-29 06:29:42

Superkiitos kommenteista. Lämmittää kun huomaa että joku on "kanavalla." terkuin, V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

ville voipio
2012-02-29 08:00:23

terve ville - viime kerrasta onkin aikaa, mutta ajatuksiasi olen sivusta seurannut. sulla on ollut kiinnostavia avauksia, jotka ovat olleet itse pureskeltuja. tämä kirjoitus on hyvä esimerkki siitä ja antaa aineksia pohdintaan, jota kukin vuorollaan tekee. tsemppiä kevääseen sir. keep on painting.
kaima

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-02-29 10:04:34

Kiitos Kaima. olen myös seuraillut tekemisiäsi ja hyvältä näyttää. Jotain uutta mielessä?! Rakennetaan. V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Minna Karhu
2012-02-29 09:11:55

Ville, kivaa kun jaksat blogata ahkerasti - tekstejäsi lukiessa tuntuu kuin joskus Sörkässä aloittamamme dialogi jatkuisi - olen ihan mukana ajatuksissasi ja pohdinnoissasi! Nuorten auttaminen on tosi palkitsevaa. Ja se elämämme Teos - sen ei tosiaan tarvitse olla yksisuuntainen ja irrallinen luomus - se voi olla suuri, digitaalinenkin, interaktiivinen kudos, joka syntyy kun monen ihmisen elämän Teokset syntyvät rinnakkain.
Ei juosta. Kävellään. Voi voimakkaasti!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-02-29 10:05:24

Kiitos Minna. Meillä todella oli hyviä hetkiä yhdessä - toivottavasti jatkossakin! terveiset Turun suuntaan. Ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Eero Erastus
2012-02-29 10:04:23

Hei Ville, kirjoitat "Elämästä ei selviä hengissä, enkä usko elämän jälkeen tulevan mitään muutakaan. Mihin haluan elämäni kuluttaa? Selkeä vastaus on vähintäänkin haastava. Ainakin minulle." Kiitos tästä, nostat todella kovia kysymyksiä! Mielestäni vastauksia meiltä nyt tässä ja tänään, kun olemme terveitä, aktiivisia ja kolme-neljäkymmpisiä yrittäija ei oikein löytyy. Elämähän tuntuu vielä jatkuvaan loputtomasti. Ehdimme. Mutta, kuulema ihmiset vanhoina, muutama päivä ennen kuolema osaavat hyvinkin vastata näihin kysymyksiin. Eräs sairaanhoitaja (tekemisissä jokapäiväisesti vanhuksien kanssa) kertoi, että ihmiset nostavat ne aiheet itse esille. Ja yleiset johtavat ajatukset heiltä ovat ... 1. Valitettavasti minun elämä meni näin kun muut sen halusivat, ei niin kun itse olisin halunnut 2. Valitettavasti, en toteuttanut omia unelmia 3. Valitettavasti vietin liian vähän aikaa minulle rakkaiden ihmisten ja ystävien kanssa ja liika ponnistin töitä. Mitäpäs tykkäät näistä ajatuksista? Ollaanko me ihmiset sitten viisaita vaan ihan ennen loppua? Omasta puolesta voisin sanoa, että saan happea kun matkustan työkseen uusin paikkoihin ja tapaan uusia mielenkiintoisia ihmisiä. Lopetin just Pietarissa aamiaisen ( vuoden parhaat sirniki ja tee) ja odotan liikekumppanini kanssa erästä venäläistä kaveria tulemaan palaveeramaan kanssamme. Hänen käyntikortissa lukee tittelinä venäjän kielellä ”nuori ja ahkera ihminen” Kiva päivä tulossa. Parhain terveisin, (sry kirjoitusvirheitä virolaisen tapaan) Eero

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-02-29 11:01:11

Kiitos Eero, hyvää tekstiä. Arvostan panostasi! parempaa elämää! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ossi Lindroos
2012-02-29 21:24:46

Aika hieno postaus.

Tässä ruuhkavuosien keskellä aihe on itsellekin jollain lailla ajankohtainen. Paljon on tullut valmiiksi ja paljon paperilla todistettua, mutta yhteisön normi
pitää otteessaan.

Se lienee oman aikamme vitsaus.

Pitääisi osata pysähtyä säännöllisin väliajoin, katsoa ympärilleen ja vetää henkeä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-03-01 04:33:28

Kiitos. Eiköhän meillä kaikilla ole nämä mielessä. Mutta ainakin välillä pohtiminen kannattaa. terkut, V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ari Mäkinen
2012-03-02 08:46:51

Mielenkiintoinen kirjoitus, jonka kuvaus osuu varmasti moneen nelikymppiseen. Samoja ajatuksia läpikäyneenä ajattelen niin, että tulevaisuudessa itse haluan menestyä nimenomaan tekemällä mielekästä työtä sopivien haasteiden parissa. Uskon jopa siihen, että seuraamalla oikeita haasteita ja huolehtimalla omasta jaksamisesta ja motivaatiosta tulokset ovat nykyistäkin parempia.

Olen jopa niinkin lapsellinen, että uskon motivaation ja jaksamisen olevan keskiössä, kun keskustellaan Suomen menestymisestä jatkossa huoltosuhdeongelmansa kanssa. Pakottamalla saamme vain suuren osan ihmisiä hakemaan sairauseläkettä tms.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Juha Saastamoinen
2012-11-23 17:20:59

Ville, olet löytämässä punaisen langan pään...
Juha

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2012-11-24 20:28:52

Kiitos. Näin toivomme ;) Ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heini
2013-02-03 10:01:18

Lainaus jostain kolumnista: "Ihminen saa kontaktin tunteisiinsa ja pystyy pukemaan
ne sanoiksi, jolloin hän tulee tietoisemmaksi siitä, millaisia asioita hän haluaa elämässään toteuttaa."

Kirjoittaja on löytänyt asiat, joita "hän haluaa elämässään toteuttaa". Upeaa!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-02-03 10:02:49

Hei! Itse asiassa työ jatkuu ... On jotenkin helpompi pohtia asioita kun tehdä niitä käytännössä. Mutta yritys jatkuu! Kiitos viestistä. Ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Heini
2013-02-03 11:32:09

Kyllä ne pohdinnat ennemmin tai myöhemmin toteutuvat käytännössä. Mitä enemmän pohtii, kirjoittaa itselleen ja vaikkapa vielä vuorovaikutuksessa toisten kanssa, sitä parempaa saa aikaiseksi. Hyvää tulevaisuutta!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2013-02-03 11:41:54

Kiitos samoin! kommenttisi lämmitti. Ville

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.