Vittu mitä paskaa?!

Digitaalinen media saa kummallisia piirteitä. Otsikko-journalismi (yhdyssana?) ottaa valtaa kävijämäärissä. Alan vaikuttajan mukaan sisältö ja kiinnostavuus ovat toistensa vastakohtia. Mitä vähemmän asiaa, sitä kiinnostavampaa. Ja toisin päin. Olen itse huomannut saman. Mitä rajumpi otsikko, sitä enemmän lukijoita. Valitettavaa.

Verkossakin kilpaillaan huomiosta. Sekunneista. Palvelusta toiseen siirrytään nopeasti jos mikään ei kiinnosta, tartu. Mainostajien vastaisku on rakentaa joulukuusia. Useampikin sisältöpalvelu näyttää jatkuvalta joululta. Kirkuvien bannerien tehtävänä on rakentaa huomiota. Jo kymmenen vuotta sitten sanottiin että mitä tylsempi saitti sitä paremmat tulokset, klikit. Kenen etua tälläisellä ajetaan? Ei kenenkään. Sillä luodaan vain tilastoharhoja hyvistä tuloksista. Spämmäys ei rakenna mitään.

Asioiden haukkuminen on liiankin helppoa. Sitä voi tehdä tyylillä kuten Henry Rollins (tulossa Suomeen) tai ilman tyyliä (suurinosa nuorisosta ja kaltaiseni konsulentit). Vaikeinta on olla rakentavasti kriittinen. Useimmat suuttuvat eivätkä näe vaihtoehtoja. Korvat sulkeutuvat ennenkuin sanoma on kuultu. Silmät suljetaan ettei mikään muuttuisi. Kriitikon vastuulle jää syystäkin hyvien vaihtoehtojen esittäminen. On syytä olla sanottavaa. Yritetään.

Vaihtoehdot riippuvat aina jokaisen katsojan näkökulmasta. Kirjoitan paljon kasvusta, muutoksesta ja tuloksista. On hienoa saada välillä palautetta kuten ”ei kaikkien tarvi olla parhaita tai kasvaa… riittää kun yrittää.” Olen samaa mieltä. Ja olen onnellinen siitä että joku kertoi mielipiteensä. Ajatus ei ollutkaan että kaikkien pitäisi olla parhaita vaan se että pitää yrittää parhaansa. Joku vaan luki eri tavalla. Jokainen meistä ymmärsikin sen eri tavalla. Omalla tavallaan. Harmaan miljoonat sävyt tekevät viestinnästä ja kiinnostavaa. Meillä jokaisella on hieno oikeus olla jotain mieltä. Sitä kannattaa hyödyntää. Olla eri mieltä vaikka ihan joka päivä.

Tuukka Temosen sanoin: Älä anna periksi.