Rakastan Kekkilää. Mielestäni se on yksi Suomen parhaista brändeistä. Sääli että yritys on rajoittanut liiketoimintansa perinteisen viljelyn ja puutarhatuotteiden ympärille. Mielestäni yrityksestä, sen johdosta ja erityisesti brändistä olisi vaikka mihin. Ohessa yksi harhakuva Kekkilän epätodennäköisestä mutta ehkä mahdollisesta tulevaisuudesta.
Lähiruoka, ekologisuus, kierrätys ja uudet energiamuodot tulivat jäädäkseen 2010-luvun alussa. Toiminta oli alussa perinteisiä menetelmiä kalliimpaa, mutta insinöörien vastalauseista huolimatta äänestäjien vahva painostus ja tietoisuus pakottivat eri valtiot tukemaan alueellista tekemistä. Samaan aikaan Skandinaavinen keittiö ja lähiruoka, joilla oli erittäin maine puhtaana ja ravitsevana ruokavaliona nousi keskeiseksi trendiksi Euroopan pääkaupungeissa. Parhaiden keittiömestareiden johdolla luotiin ruokalistoja, jossa käytettiin lähes jokaiselta Suomalaiselta pihalta löytyviä raaka-aineita.
Piharuoka – trendi levisi nopeasti ja pian aikakausilehdet olivat täynnä listauksia eri muotijuurista ja pihayrteistä. Suomalaistunut rucola muuttui kaalisalaatiksi Lillukan vallatessa ruokapöytiä http://www.arktisetaromit.fi/fi/arktiset+aromit/yrtit/luonnonyrtit/
Kekkilä oivalsi piharuokatrendin mahdollisuudet ensimmäisten joukossa. Yritys kehitti oman ajattelunsa ”Pure Nordic Food” joka perustui vahvasti piharuoka-ajattelun ympärille. Filosofiaa markkinointiin erityisesti Etelä-Euroopan trendiravintoloille, joilla on erityisen vahva rooli ruokamuodin suunnannäyttäjänä. Pian Barcelonasta, Madridista ja Pariisista sai suomalaista piharuokaa.
Yritys perusti oman verkkolehden piharuoka-intoiliojoille. Se oli trendikäs, muodikas ja kansainvälinen. Ihan kuin Fine. http://www.fine-magazines.com/en/magazines/fine-viini-ruoka Omalla medialla Kekkilä vahvisti arktisten yrttien markkina-asemaa. Jos shampanja ansaitsee oman lehtensä, tai satoja, miksei napariirin ainutkertainen pihakeittiökin?
Liikeidea perustui kuluttajille myytäviin keittiöpuutarhoihin. Yritys kehitti kansainvälisen verkkokaupan, rakensi oman konseptin keittiössä kasvatettaville yrteille ja kannusti mm. Saksalaisia viljelemään pienillä parvekkeilla ja talojen katoilla. City-viljely olikin jo vahva trendi ympäri maailman.
Kekkilän verkkokauppa myi yrttejä ja pihatuotteita lähes jokaisen Euroopan maahan. Sana Kekkilä oli espanjalaisista ja italialaisista kummallinen, mutta he pitivät arktisen maailman puhtaudesta, revontulista ja maagisuudesta. Arktiset yrtit olivat mukava lisä jokapäiväiseen tomaattisoossiin.
Vuosikymmenen alussa käynnistynyt visio tuotti hedelmää. Yritys kansainvälistyi ja kasvoi internetin avulla. Yritys onnistui omimaan koko pohjoisen piharuokatrendin itselleen. Vahva yhteistyö Pentikin astioiden ja Iittalan tuotteiden kanssa varmisti kiinnostuksen pohjoisen verkkokaupan osamiseen. Vuosikymmenen lopussa yritys listattiin Frankfurtin pörssiin jossa sen suurimaksi omistajaksi nousi ranskalainen luksusbrändejä rakentava LVMH http://www.lvmh.com/
Kirjoitus on osana juttusarjaa ”liiketoiminta 2020” joka pyrkii herättelemään suomalaisten yritysten halua kasvaa ja kehittää omaa osaamistaan kansainvälisesti. Jutuissa käsitellään eri yritysten mahdollisia tulevaisuuksia jotka ovat mielikuvituksellisia mutta mahdollisuuksien rajoissa. Jutut on kirjoitettu ruokkimaan strategista ajattelua ja mahdollisuuksia. Niitä ei tule ottaa liian vakavasti eikä niitä ole tarkoitettu ”neuvomaan” yritysten johtoa.
KIRJOITA KOMMENTTI
Lisää kommentti