Mielekäs

03.07.2016 | Kasvu | Ville Tolvanen

Mielekäs

Millaista on mielekäs työ? Onko se sellaista turvallista, joka tuo leivän pöytään? Vai jotain mikä voi muuttaa maailman? Vai arkista aherrusta hyvässä porukassa hyvistä ja huonoista hetkistä nauttien.

Olen aina tarvinnut isomman tehtävän, mission työskentelyni perustelemiseen itselleni. Siis motivoitumiseen. Minulle ei riitä tunne siitä, että jos en tänään mene, niin tulee potkut tai teen mitä tahansa saadakseni rahaa. Työ on ollut minulle merkittävä osa elämää ja keskeinen osa elämän suunnitelmaa. Olen halunnut myös kokea elämää työelämän kautta.

Ihminen ei mielessäni ole työmarkkinoiden tai työn antajan armoilla. Jokaisella on itse mahdollisuus tunnistaa vahvuutensa ja kehittää niistä ammatti. Ja lähes kaikkea voi tehdä ammattimaisesti. Mikä vaan itsestä mielekkäältä tuntuva voi olla jollekin arvokasta. Ja voit tehdä kaikkea mihin rahkeet riittävät. Rahkeille taidamme asettaa suurimmat esteet aina itse. Osaisimme jos uskaltaisimme kokeilla, epäonnistua, oppia ja tehdä uudestaan. Menestyisimme jos uskaltaisimme menestyä.

Olen pohtinut voisinko erottaa toisistaan mielekkään työn ja ansainnan. Tienata toisaalla ja keskittyä johonkin mitä eniten rakastan. Arvostan ihmisiä, jotka käyvät raksalla tai tehtaalla rakentaakseen venettään tai rassatakseen harlikoita. Arvostettavaa on myös tehdä ammatikseen vaikkapa yleisurheilua, jossa ei koskaan todennäköisesti voi nousta maailman huipulle.

Minulla on toivottavasti ainakin kaksi vuosikymmentä aikaa toteuttaa itseäni työelämässä. Todennäköisesti Jörn Donnerin malliin vielä enemmän jos vain terveyttä riittää vielä pidemmälle. Aprikoin olisiko parasta siivota roskia merestä, opettaa seuraavalle sukupolvelle parempaa yrittämistä vai keskittyä siihen mitä markkinoilla on minulle tänään ja huomenna annettavana.

Molempi parempi. Vähän ajastani jää kuitenkaan jäljelle. Ehkä juuri siksi pitäisi yrittää saada aikaan jonkinlainen muutos. Yrittää vaikka varmistaa Suomen mahdollisuudet yrittää ja onnistua jatkossakin. Tai keksiä jotain millä muovipakkaukset saataisiin korvattua suomalaisilla kuiduilla. Sota muoveja vastaan olisi hyvä missio. Niin on kyllä digitalisaatiokin. Tehdään enemmän ja parempaa vähemmällä rasituksella, kulutuksella, päästöillä ja jakamisella. Onko sinulla työssäsi missio, joka tekee työstäsi mielekästä? Minusta jokaisella pitäisi olla jokin oma ajatus.

Kesä on parasta aikaa irtautua arjesta ja antaa mielensä lipua vapaasti. Ajatus aivojen sulkemisesta kesäksi on vaatimuksena mahdoton. Antaa mielen virrata ja pidetään huolta akkujen lataamisesta.

Onhan juuri kesällä suomalainen lähimpänä aitoa itseään pelkistettynä, luonnossa ja yksin ja erikseen muiden suomalaisten joukossa. Silloin on hyvä aika löytää vastauksia puhutteleviin kysymyksiin. Ne saattavat syntyä ajan kanssa aivan itsestään.

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Christoffer Nordberh
2016-07-03 07:18:33

Se että ajantaju katoaa kun teet sitä ja tekisit sitä ilmaiseksikin.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

V
2016-07-04 07:23:55

Tämä on kyllä totuus. Sellainen joka välillä unohtuu. Täytyy pitää mielessä syksyllä. V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Soili Meklin
2016-07-03 09:00:21

Luoda oppimiseen johtavia kohtaamisia ihmisille.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-07-04 07:24:38

Loistava kiteytys. Voisin tuosta itsekin ammentaa. "luoda kohtaamisia." mahtavaa! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-07-03 09:11:55

Hyvä avaus - muita ajatuksia mielekkäästä työstä? mitä se on?

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Johanna
2016-07-03 09:23:00

Mielekäs työ on itselleni yhdessä tekemistä, jakamista, inspiroiroitumista keskusteluista, uuden oppimista ja välittämistä. Kasvamista ihmisenä ja eteenpäin menemistä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-07-04 07:25:49

Tähän on helppo yhtyä. Tunnen samoin - mietin että onko se sitten työtä laisinkaan ja pitäisikö työn tuntuakaan työteliäältä? V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Juri Franska
2016-07-03 09:56:55

Tähän sopisi toistella Lauri Järvilehtoa: "Kutsumuksesi on siellä, missä intohimosi kohtaa maailman tarpeet."
Upeaa työtä! -kirja on hyvää kesälomalukemista, jos Villen blogikirjoitus puhutteli pohtimaan sitä omaa missiota kesän aikana.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-07-04 07:25:11

Kiitos! täytyy lukea! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Kati Jaakonen
2016-07-03 10:31:42

Oma tekemiseni on yhteiskunnallisesti pientä, mutta itselleni jatkuvasti koettuja pieniä erävoittoja. Selvisin tästäkin! Osasin tämänkin! Minuun luotettiin tässäkin!
Olen itseäni kohtaan armoton. Parasta on kun voi niin paljon vaikuttaa siihen mitä tekee. Kun saa jatkuvasti ideoida uutta. Lapsenomainen innostus, kun näkee jokaisessa päivässä taas uuden mahdollisuuden.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Risto Ilona Korhonen
2016-07-03 12:01:54

Kiitos, hyvä kirjoitus. Suomalaisen suhtautuminen työhön on yksi merkittävä juttu, joka tulisi muuttaa. Tai laajentaa ajatusta, saada sallittavuutta siihen.

Tärkeää, että me jokainen löydämme itsellemme sopivan tavan tehdä työtä ja nauttia siitä.

Mutta tärkeää on myös se vastuu, että me jokainen nyt opettelisimme jonkun uuden jutun, kehittäisimme itseämme & työtämme jollain tavalla.

Näin saadaan Suomi uusille raiteille ja pelastettua!

Kun organisaatiossa jokainen kehittää tai tekee jotain extraa, on se "loikka" organisaatiotasolla. Kun kansana tsemppaamme, nousemme.

Oma missioni on pelastaa Suomi omalla työnteollani. Siitä riittää motivoivaa haastetta joka päivälle!
#sharingiscaring
#työonharrastus
#muutos

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-07-04 07:27:17

Hyvä. Olen samaa mieltä. Työ on vapautettava sen tekijälle. Vapauttamista seuraa vastuu tuloksellisuudesta. Meidän pitää yhä enemmän puhua siitä mitä saamme aikaiseksi. EI siitä mitä kaikkea teemme tai yritämme. Tervettä kunnianhimoa työntekoon! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Juha Korhonen
2016-07-03 15:53:37

Mielekäs työ antaa tekijälleen jotain takaisin, nautintoa ja hyvää oloa mahdollisesta ankarasta ahertamisesta huolimatta. Se, mitä se on riippuu tekijästä. Se voi olla ruumiillista, henkistä, mitä vain jos naittii aikaansaanoksistaan jo on oikealla tavalla ylpeä työstään.
Tällaisen tuöntekijän erottaa usein joukosta, hän voi olla tervehtivä ja hymyilevä siivooja, sinua kuunteleva vaivaasi paneutuva lääkäri ja mitä tahansa siltä väliltä.
Itse olen kokenut myynnin- ja markkinonnin parissa koko työelämäni toimineena päämäärän, tavoitteiden ja yhteishengen merkityksen tärkeyden. Tämän kautta on mahdoliisuus saavuttaa tärkein, tyytyväinen asiakas ja aito onnistumisen tunne. Olen itse vuosi katsonut yrityksen valotaulua ja logoa töhin mennessäni ja jos tunnen ylpeyttä ja iloa sen nähdessäni olen oikeassa yrityksessä ja oikeassa työssä.
Nyt tein muutama viikko sitten suuren henkilökohtaisen päätöksen, en ollut saanut hyvää oloa mennessäni töihin pitkiin aikoihin, liki puoleen vuoteen. Mietin missä vika, minussa , tehtävässä, minun eri näkemyksestä yrityksen tulevaisuuden suunnasta (olin vähemmistöosakkaana) vai mistä ihmeestä.
Paloa ei syttynyt, yritin motivoida itseäni onnistumatta siinä. Totesin, että työtehoni laski, väsyin ja keskittymiskykyni huononi.
Anlysoin tilannetta ja totesin oman näkemykseni ja vision poikkeavan siitä, mikä oli yrityksen muiden omistajien tahtotila. Kuusi vuotta oli tullut täyteen kun aloitin, yritys oli kasvanut kymmenen työntekijän yrityksestä liki neljäkymmentä henkilöä työllistäväksi ja asiakasmäärä samassa suhteessa.
Otin viisikymppisenä riskin, tunsin taantuvani ja leipääntyneeni työhöni, se ei ole kenenkään edun mukaista. Myin osuuteni yrityksestä ja työsuhteeni päättyi samalla. Raha, jonka osuudestani sain ei ole suuri mutta antaa mahdollisuuden kesäajaksi miettiä mitä haluan, etsiä uutta työtä, haukata happea ja palata taas toivottavasti uusien haasteiden pariin joista nautin.
Tunsin yhden projektin olevan ohi ja askel ulos vanhasta on askel uuteen. Voimakas tunne, että ratkaisu oli oikea on voimistunut ja uteliaisuus, into ja halu kehittyä on kasvanut.
Riski on otettu, nyt katsotaan miten äijän käy. Se jää nähtäväksi, mutta tunnen että annettavaa on ja uusi haaste löytyy. Minä olen valmis.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Ville Tolvanen
2016-07-04 07:29:01

Hieno tarina! olen usein todennut lähteville, että viimeinen päivä on paras päivä missä tahansa yrityksessa ;) Tarkoittanut siis sitä että askel ja matka uutta kohti on aina mahdollisuus kehittyä ja tehdä entistä paremmmin. Onnittelut! V

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Tommi Hermunen
2016-07-04 22:49:26

Olen kahdesti lopettanut työsuhteeni verrattain hyväpalkkaisessa ammatissa. Kummallakin kerralla olen ollut yhteiskunnan normeilla mitattuna kunnioitettavassa ja tärkeässä tehtävässä ja kummassakin tehtävässä minulla oli organisaatiossani vapaammat kädet ja enemmän päätösvaltaa kuin monilla tuhansilla kollegoillani. Lähdin silti, ja tiedän tarkalleen, miksi.

Parikymppisenä rivityöntekijänä olin firman kesäryyppäjäisissä, jossa yksi illan puhujista oli konsernin ruotsalainen CEO. Loppuillasta monella suomalaisella kollegalla oli jo sen verran vauhtia päällä, että tavallinen mutta selväpäinen nuori duunari alkoi vaikuttaa CEO:n mielestä hyvältä juttuseuralta. Tuona iltana opin työelämästä jotakin, mitä en usko koskaan unohtavani.

CEO, joka oli jo kertaalleen saanut potkut aiemmin perustamastaan yrityksestä ja palannut myöhemmin takaisin tehtäväänsä, kertoi kipurajan omalle lähdölleen: jos kolme kuukautta putkeen töihin mennessä ennemmin vituttaa kuin innostaa, pitää lähteä. Tätä olen noudattanut.

Tänään mietin ensimmäistä kertaa koskaan, pitäisiköhän ihan vain palata palkkatyöhön. Ajatus ei kestänyt kauaa, mutta huomasin sortuneeni suomalaisten perisyntiin: kun kaikki muut asiat vituttavat, se kohdistuu helposti työhön. Olin syyttänyt työtäni asioista, jotka eivät varsinaisesti ole työtäni – vain siihen liittyviä.

Keksin pirullisen pitkän listan asioita, joista syyttää työtäni. Asiakkaiden maksut ovat myöhässä. Ensin hajosi läppäri, sitten tabletti, sitten kännykkä. Yrityksen käyttöön vuokratun asunnon vuokra oli maksamatta. Perintäyhtiö sylkee postiluukusta aiheettomia parkkisakkoja autosta, joka oli työkäytössä parkkeerattu ihan luvallisesti, mutta jonka vääränmaalaisia kilpiä parkkipirkot eivät osanneet lukea. Sittenhän se saatanan toyota vielä hinattiin pois ja asiaa selviteltiin lopulta poliisinkin kanssa.

Niin, ja työn vika oli tietysti myös se vuokralaisteni vesivahinko, jota en ole ehtinyt hoitaa, koska oli niin kiire hoitaa työasioita. Työ, työ, työ.

Mitä itsepetosta. Istuin tänään metrossa matkalla Giganttiin ja noiduin partaani kuin peikko. Kunhan vain saan toimivan läppärin käsiini, surffaan heti osoitteeseen mol.fi. Metromatkan aikana sen kuitenkin tajusin: ei minun nykyinen työni ole vituttanut minua kertaakaan. Sen mukanaan tuovat lieveilmiöt, joista nyt itselleni kiukuttelin, olivat itse asiassa asioita, joista oppia.

Tarkemmin ajatellen, minähän rakastan työtäni. Jos hintana on oppia itsestään ja muuttaa toimintamallejaan, so be it. Jatkossa pidän asiakkaani hereillä ja vaadin maksuni ajallaan. Eipä myöhästy työasunnon vuokranmaksu. Ja varakännykkä minulla on normaalisti aina mukana – ehkä pitäisi taas alkaa kantaa sitä laukussa.

Kiireessä helposti unohtuu, mikä on tärkeää. Kun tilille tuijottamista tai muuta toisarvoista tekee liikaa, se muuttuu välinearvosta itseisarvoksi. Resilienssi katoaa, ja todellisuus alkaa muodostua triviaaleista pikkuasioista. Unohtuu, että tekee omaa työtään juuri siksi, että se on sitä, mitä haluaa tehdä. Siksi on hyvä, että joku pistää meidät aika ajoin pohtimaan näitä asioita.

Työn mielekkyys on katsojan silmässä, mutta lopulta se tarkoittaa kuitenkin, että tekee sitä mistä pitää. Kolmen kuukauden rajapyykki ei ole lähelläkään. Se, mitä metrossa tänään mietin, on jo muinaishistoriaa. Sormet ovat laulaneet näppäimistöllä jo monta tuntia. Tästä tulee pitkä yö, ja hyvä niin. Tästä minä pidän.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Leena Ståhlberg
2016-07-19 23:51:35

Kiitos mainiosta kirjoituksesta! Samaistuin moniin kohtiin! Omien luontaisten motiivien tunnistaminen autaa mielestäni paljon, niiden kautta pääsee tekemään työtä ja elämään elämää muutenkin omalla mukavuusalueella. Mielekäs työ pitää mielestäni sisällään jokaiselle oman kokoisten kipinöiden sytyttelyä ja omalta tuntuvien unelmien tavoittelua.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.