Digiapostoli

Kuules Apostoli, tämä message pitää viedä omistajille/hallituksille, unohda johtoryhmät tässä vaiheessa, siellä ihmisillä on niin kiireistä oman takapuolensa ja menneisyyden kanssa ettei ehdi ajatella suuria tulevaisuuden asioita. Toinen ongelma mikä yrityksillä on että kaikilla meillä on samat ongelmat, mutta ratkaisun yhteiseen hoitamiseen ei tunnu olevan yhteistyökykyä tai ymmärrystä. Jos saman ongelman kanssa painivat yritykset laittaisivat pikku euronsa samaan jonoon, olisi siinä jo paljon euroja yhteensä ja ongelma hoidettaisiin.

Itse olen sitä mieltä että viesti pitää viedä sille hallituksen/joryn jäsenelle jolla on halua kuunnella ja on valmis kääntämään kivet talon sisällä l. Panemaan itsensä peliin. Kokonainen hallitus/jory on jo liian konervatiivinen kokonaisuus usein.

On täysin yrityksestä kiinni, kenelle siellä pitäisi puhua. Onko yrityksellä toimarina: ylläpitojohtaja, saneerausjohtaja vai kasvujohtaja ratkaisee paljon. Samoin jory:kin voi olla yrityksen akilleen kantapää. Olennaisinta olisi löytää se henkilö, joka kokee henkilökohtaisesti missiokseen sen, että yritys pärjää kilpalilussa tai sitten pitää löytää omistajat, joiden omistuksen arvosta voi keskustella.

Mitä tällä digitalisoinnilla tarkoitetaan, vaikka kuljetusyrityksessä tai rakennusfirmassa?

Olen projektitöissä yrittänyt tätä digiapostolin hommaa. Näiden kokemusten perusteella arviosin, että sinulle varmaan kaikkein vaikein asia digiapostolin pestissä olisi puhua perusasioista uudestaan ja uudestaan. Johtoryhmissä on fiksuja ihmisiä, mutta jos ei ymmärrä perusasioita, ei osaa suhteuttaa. Lisäksi erityisesti perusasiat kuntoonlaittamalla olisi saatavissa välitöntä hyötyä vaikkapa asiakaspalveluun. Ja kannattaa jättää kaikki QR-koodi- tyyppinen oksennus oksentamatta.

Olen lukenut muutaman Tolvasen kirjoituksen. Niitä voisi sanoa vaivaavan kaksi ongelmaa. Kansankielellä ne ovat konsulttipuhetta, jolla tarkoitetaan hiekkalaatikkokielellä siansaksaa. Eli Tolvasen puheesta ei saa mitään selvää. On okei olla jossakin toisissa sfääreissä, mutta siellä ei paljon kauppaa saada aikaiseksi, jos kukaan ei ymmärrä mitä kaveri yrittää sanoa.

Toiseksi Tolvasen porina on päiväunenomaista teoretisointia. Käytännön esimerkit puuttuvat kokonaan. Hankalahan sitä käytäntöä on tietysti osoittaa, jos sitä ei ole. Tolvanen siis muuntaa blogin muotoon omia abstrakteja visioitaan, joilla hän ilmeisesti pyrkii innostamaan lukijoitaan. Innostuahan voi tietysti sellaisestakin mistä ei ymmärrä mitään. Tällaista innostusta kuvattaisiin psykiatrin kertomuksissa näin: "X saapuu vastaanotolle ja on epätavallisen innostunut, X ei itsekään osaa sanoa mistä innostus johtuu." Yhtälailla on mahdollista, että lukijoiden innostus on sosiaalisessa mediassa tapahtuvaa, arkielämän nuoleskelutasoa moninkertaisesti voimakkaampaa nuoleskelua, eli näennäinen innostus on klisee, kohteliaisuus, joka on yhtä tyhjä kuin kehumisen kohde: "Loistava kirjoitus!", "Tolvanen kirjoittaa taas asiaa!", "Mahtava postaus!". Surkuhupaisaksi tämä muuttuu silloin kun Tolvanen itse jakaa re-tweettaamalla näitä kehuja - sekä tietysti linkkejä omaan blogiinsa.

Tolvanen kertoo siis toimivansa yritystohtorina tai supertemp:inä. Ensiksi mainittu viittaa jonkinlaiseen saneeraajaan, joka on jollakin tavalla ymmärrettävissä. Toiseksi mainittu taas, no se on taas toinen juttu. Mikä ihme on supertemp? Tolvanen itse pitää sitä onnistuneena ilmaisuna, koska sen on keksinyt hänen kaverinsa. Siansaksaa puhuvan ihmisen on usein vaikea ilmaista itseään ymmärrettävästi. Yksi tapa kommunikointiin voisi olla ryhtyä maalaamaan surrealistisia teoksia, niitä kun ei ole tarkoitettukaan ymmärrettäväksi. Miten olisi Tolvanen, pensseli käteen? Pistä kanvakset hiekkalaatikolle ja ota sinne mukaan myös Sarasvuo ja Enbuske.

Kyllä näitä kirjoituksia vaivaa kolmaskin ongelma. Ne ovat pitkästyttäviä, koska niissä ei ole mitään uutta. Otsikko vaihtelee, sisältö on sitä samaa teoretisointia jokaisessa postauksessa.

Ville, eikö tuossa Rafaelin kommentissa ollu itse asiassa aika monta asiaa, joista viestin perillemeno saattaa kiikastaa?

Kuten olet itsekin todennut, elämme murroksessa. Siitä johtuen päättäjienkin joukosta löytyy tällä hetkellä sellaisia, jotka asettelevat paperia fax-laitteeseen ja toisessa ääripäässä sellaisia joiden yritys rakentuu kokonaan biteille.

Olisiko niin, että vaikka kirjoituksesi on hyviä ja konkreettisia, tuolle ensimmäiselle old school -ryhmälle ne ovat utuista teoretisointia, siinä välissä olevalla joukolle kiinnostavaa ja arvokasta horisontin laajentamista ja tuolle toisessa ääripäässä oleville ehkä vanhankin kertausta?

Mutta kaiken kaikkiaan hyviä kirjoituksia, niitä on ilo lukea!