Mistä hyvä tuuri tulee? Mistä ja miten sitä saa?

04.03.2013 | Kasvu | Ville Tolvanen

Mistä hyvä tuuri tulee? Mistä ja miten sitä saa?

Päivän Tolvasen toinen vierailija on todellinen renessanssi-ihminen, luova, poikkitieteellinen ja aina kiinnostava Veeti Kallio. Uutta verta, uusia ajatuksia. Tervetuloa mukaan!

Toimituksen huomiona vielä, että olen aina kaivannut poikkitietellisyyttä, avoimuutta ja rohkeaa lainaamista kulttuurin, taiteen, liiketoiminnan ja elämän välille. Monella tavalla artistit, muusikot ja taiteilijat luovat uusia malleja niin elämään kuin liiketoimintaankin. Sharing is caring!

Kuunteletko? Keskitytkö kannustavasti kommentoimaan, vai haluatko sanoa oman kokemuksesi asiasta, osoittaaksesi olevasi fiksu?!?  Hyvän tuurin ylläpitäminen vaatii säännöllistä harjoittelua. Ei riitä, että olet joskus treenannut karatea, lätkää tms. Voimat vähenevät iän myötä.

Onnea ei ole ilman jatkuvaa harjoittelua ts. tekoja. Aivan samoin, kuin hyvään lihaskuntoon tarvitsee mennä salille ja ikään kuin varata sille aikaa, myös välineiden on oltava kunnossa. Hyvän tuurin kartuttamiseen tarvitaan sitä ns. Ylimääräistä aikaa. (Onko sellaista? Sellainen aika on järjestettävä). Säännöllisyys ja monipuolisuus ovat avainsanoja, aivan kuin koti- ja hyötyliikunnassakin! Perille asti on mentävä. Täytyy jatkaa, ylläpitää ja uudistaa hyviä päätöksiä jatkuvasti, ei antaa periksi, kun ”ei kaikki muutkaan!” tai ”kun kaikki muutkin!”

Onni muotoutuu käsitysten laajentamisesta, mutta oma onni ei löydy muualta kuin omasta itsestään!!! Esimerkiksi kun joku ruoka-aine ei sovi, tai joku muu on timmissä kunnossa, vaikka syö mitä vaan. Onni on myös yksilöllistä; ei ole mitään määrätynlaista lykkyä! Onni tuo rohkeutta ja rohkeus onnea, mutta mitä on rohkeus? Rohkeus on tehdä ja nähdä asioita uudella tavalla! Jossain saatetaan neuvoa: ”Ei kannata stressata tai murehtia!” Miksi ei?” Eihän yleispäteviä neuvoja olekaan, joten kannattaa aina kannustaa mielummin kuin arvostella negatiivisesti, (Se toinenkin on yksilö!!!)

Kun asiat menevät huonosti on tapana todeta: ”Tää on just mun tuuria.” Niin tulee aloittaneeksi taas uuden päinvastaisen tavan, eli joka kerta,kun vähänkin lykästää, niin ajattelee sisälläsi hymyillen: ”TÄÄ on just mun tuuria!” Tavoitteita on hyvä olla myös ”vertikaalisia” ”horisontaalisten” lisäksi, ts. Samalla hetkellä tapahtuva päätös ja sen toteutus! Kaikkien tavoitteiden ei tarvitse olla jossain tulevaisuudessa!  Hyvää kannattaa odottaa! (paino lauseen ensimmäisellä sanalla).

Tyytyminen vähään on eri asia, kuin olla kiitollinen vähästä!  Vain joskus, harvoin tapahtuvan hyvän onnen ylläpito on aivan kuin söisi silloin tällöin tai pesisi hampaat vain joskus!  Stressi silloin tällöin voi olla myös hyvä! Esim. Avantouinti  ”Olen onnellinen (ja se riittää), jos itse olen vain sitä mieltä.” Tätä kannattaa välttää toteuttamasta, ettei alkaisi ”näyttelemään” onnekasta ts. Pitäisi yllä hyväksi havaitsemaansa ”hyvän elämän” verhoa, jolloin itse kuitenkin tietää sen taakse kätkeytyvän ei-rehellisyyden ja näin kuluttaa omia voimavaroja väärällä tavalla. Laiskuus ei tuo onnea! En puhu nyt esim. Työlaiskuudesta, vaan piittaamattomuudesta ja negatiivisesta itsekkyydestä! Esim. En jaksa puhdistaa auton ikkunoita kunnolla lumesta ja jäästä, ennen kuin lähden liikenteeseen, en jaksa puhdistaa jättämiäni jälkiä, kun täällä on siivoojat sitä varten jne!

Todellinen onni saavutetaan huolellisella ja määrätietoisella, aktiivisella toiminnalla, jonka taustalla ja lähtökohtana on harkinta ja nöyrä (ei nöyristelevä) viisaus! Raskaita asioita ei kannata vähätellä ja kaikkein pienimmätkin asiat ovat merkityksellisiä! Omat luonteenpiirteet ja heikkoudet kannattaa haastaa ja hyödyntää niiden voima hyvään!  Lopuksi vielä isoäitini ohje meille lastenlapsille: ”Älä koskaan kasva liian ylpeäksi pyytämään apua!!!”

Veeti Kallio @veetikallio

 

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Mikko
2013-03-04 07:34:17

Kiitos mielenkiintoisista ajatuksista Veeti! Sopivalla tavalla oman mukavuus-alueen ulkopuolelle astuminen on itsestänikin ollut aina se kaikista inspiroivin tapa löytää "itseni". Tavallaan löytää oma mielipide ja etäisyys asioihin.

Harva varmaan sisäistää (itseni mukaanlukien), että näinkin monimutkaiset käsitteet ovat meidän itsemme luomia. Ja pitkälti itsemme määriteltävissä.

Hyödyllistä tietoa kaikki tyynni, tällaista ajattelua yritysmaailmassa tarvitaan. Rohkeudesta, tuurista ja onnesta voisi meilläpäin kirjoittaa enemmänkin!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

piirimyyja
2013-03-04 07:38:45

Hyvää opastusta meille Suomalaisille, täällä tarvitaan positiivista ajattelua lisää. Hyvää ajatusvirtaa ja virkistävästi erilailla aseteltua. lisää pokkitieteellisyyttä!!!!!!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lauri Toivonen
2013-03-04 07:41:05

Naulan kantaan. Ihmiset olisivat onnellisempia ja organisaatiot parempia, mikäli arjen rakenteet pyörisivät tekemisen ja päättäväisyyden parissa. Ideasta ja sisällöstä keskusteltaessa unohtuu usein, että nekin syntyvät tekemällä. Tehkää itsenne onnellisiksi - hyvä avaus viikkoon Veeti Kallio!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Pekka Viikari (@pviikari)
2013-03-04 09:29:47

Hyviä ajatuksia! Aamulla putsasin auton ikkunat kunnolla. ;). Tuurilla ne laivatkin seilaa... Ei vaan pitää osata tehdä valintoja, että pääsisi perille. Tyhmiä kysymyksiä ei ole -> On tyhmää jättää kysymättä.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Tiina Vainio
2013-03-04 10:20:26

Kiitokset ensin Villelle, tämä uusi vieraskynäsarjasi on alkanut upeasti. Mahtavaa kun on löytynyt asioita laajasti ja ennakkoluulottomasti pohdiskelevien ihmisten joukko. Odotan innolla jatkoa!

Veeti kirjoittaa: "Onni tuo rohkeutta ja rohkeus onnea, mutta mitä on rohkeus? Rohkeus on tehdä ja nähdä asioita uudella tavalla!". Pohdiskelin omassa blogissani yrittäjän rohkeutta jokin aika sitten ja tulin siihen tuloksen että Rohkeus on myös sitä että uskaltaa tehdä virheitä: http://tiinavainio.wordpress.com/2013/01/15/rohkeudesta/

Veetin isoäidin ohje on useille meille vaikea noudattaa. Olemme tottuneet elämään ns. pärjäämiskulttuurissa. Jokainen pitäköön huolta itsestään ja tulkoon omillaan toimeen, hampaat irvessä, sairastuen ja uupuen. Yritämme pärjätä viimeiseen asti itse ja yksin, sen sijaan että pyytäisimme apua. Avun pyytäminen vaatii nimittäin myös suurta rohkeutta, sillä silloin pitää tunnustaa ettei itse pysty. Ja sekös vasta on kova paikka monelle! Onneksi maailma muuttuu, kun verkostoituminen on "uusi musta". Niitä avun tarjoajia rupeaa putkahtelemaan ympärille kuin luonnostaan, eikä apua tarvitse enää pyytää tai hakea kovinkaan kaukaa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

SannaKO
2013-03-04 15:23:55

Olen seurannut näitä blogeja silloin tällöin ja paljon on ollut esillä teemoja, joiden parissa itsekin olen pyöriskellyt. Veetin kirjoitus kolahti erityisesti, koska siinä ollaan kaiken alkulähteillä. Ilman positiivista tekemisen meininkiä kaikki muu yrittäminen on turhaa - tai ainakin monin verroin vaikeampaa. Olipa kyse parisuhteesta, työstä, harrastustoiminnasta ... Ja kyllä, olen myös Tiinan kommenttiin viitaten sitä mieltä, että pärjäämisen kulttuurimme on meille varsinainen riippakivi. Miksi aina pitää pärjätä? Miksei voi vain kokeilla, kunnes onnistuu? Itse koen kansallisen tarpeemme "pärjätä" merkkinä huonosta itsetuntemuksesta - ellei tunne itseään ja omia tarpeitaan / vahvuuksiaan, on vaikeampaa suodattaa matkan varrella tyypillistä kritiikkiä / vastustusta ja sitä sortuu helposti yrittämään vain asioita, joissa todennäköisimmin onnistuu. Yrittäjyyskasvatuksessa yleisin puutteemme on juuri heikko kykymme uskaltaa rikkoa rajoja ja saada aidosti kontaktia muihin osaamisaloihin. Harmi, sillä se on paitsi avartavaa ja ajoittain vaikeaa, myös hitsin hauskaa ja uudelleen yrittämiseen kannustavaa!

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Kristina
2013-03-04 20:34:05

Ajattelemisen arvoista asiaa ja hyviä oivalluksia. Sen verran kuitenkin menen poikkiteloin, että mielestäni avun pyytämättä jättäminen ei aina ole ylpeyttä tai itse pärjäämisen halua. Se voi olla myös väsymystä siihen, että apua ei pyynnöistä huolimatta ole juuri saanut. Tai siihen, että avun antaja katsoo avunpyynnön olevan valtakirja, jolla toisen elämän saa ottaa haltuun - sen sijaan, että oikeasti auttaisi. Ns. auttaminen voi olla myös vallankäyttöä. Auttamisessa mennään ojasta allikkoon, jos ihmisestä pyritään tekemään sivuhenkilö omassa elämässään. Mutta oikea, vilpitön auttaminen ja sellaisen avun pyytäminen on elämän ehto.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.