Elämme jokainen ajatustemme, uskomustemme, tarpeidemme ja luulojemme harhoissa, joita myös todellisuudeksi kutsumme. Useimmat meistä vieläpä uskovat todellisuutensa totuudeksi. Vallitseva tila määrittelee tilanteen totuudeksi. Kaikissa tilanteista totuudesta ja todellisuudesta on kuitenkin olemassa yhtä monta versiota kuin on ajattelijaakin. On hullua ajatella omia ajatuksiaan yhteiseksi todellisuudeksi.

On äärimmäisen tärkeää ajatella ja jakaa ajatuksia omasta todellisuudestamme. Vasta kertomalla omasi, ymmärrät kuinka eri mielisiä ihmiset voivat samasta asiasta olla. Vasta antamalla jotain, saatat saada muut opettavaista tilalle. Ilman omia ajatuksiasi ja versiota todellisuudessa elät vain omassasi, etkä yhdessä luotavasta todellisuudesta. Eikö sinustakin olisi mukava tehdä retkiä jonkun toisen todellisuuteen?

Minua aina huvittavat rationalistit, joiden mielestä yksi plus yksi on vähintäänkin kaksi. Filosofi samaan aiheeseen toteaa, ettei ole mitään näyttöä siitä, etteikö laskutoimituksen lopputulos voisi seuraavalla kerralla olla kolme. On vain näyttöä siitä, että tähän mennessä laskettuna lopputulos on yleisimmin ollut kaksi. Moni on varmasti nähnyt kahden yhtenäkin.

Ihmisin halu ja kyky kommunikoida, osallistua, tuottaa harhoja ja yrittää väittää niitä todellisuudeksi on varmasti ainakin tapa selviytyä, parantaa jatkuvasti elämää ja varautua erilaisten ääritilanteiden varalle. Kuulemisen kyky nousee varmasti viestien tuottamisen yläpuolelle, mutta silti tulisi jokaista rohkaista omien hajatustensa jakamiseen.

Mikä on pahinta mitä harhojesi jakamisesta voi tapahtua? Pahinta mahdollista on varmasti se, ettei mitään tapahdu. Jokainen virhe, hölmöys, epäonnistuminen ja pettyminen on osa matkaa parempaan elämään. Siksi niitäkään ei pitäisi pelätä vaan tuottaa harhoja toisensa perään ja kovaan ääneen uskoa niitä todellisuudeksi.