Arjen lavasteet sotkevat tekemistä, johtamista ja kehittämistä. Moni meistä elää arkeaan erilaisten lavasteiden takana. Yhteiskunta rakentaa meille useita erilaisia lavasteita helppoon suojautumiseen ja roolien elämiseen. Ajattelen lavasteina yrityksiä, organisaatioita, asemia ja titteleitä.

Lavasteiden tehtävä lienee organisoida ja ohjata meitä arjessa. Lavasteet kertovat miten missäkin tilanteessa tulee käyttäytyä. Johtajana sekä rakentaa, että törmää jatkuvasti erilaisiin lavasteisiin. Erilaisissa lavasteissa myös piilottelee välillä kokonaisia yrityksiä, yrityskulttuureja ja johtajia.

Elämänmittainen kysymys kuuluu, elänkö kuten kuuluu vai miten itse sitä haluan arjessa johtaa? Missä menen mukaan muiden normeihin ja milloin valitsen oman tai vielä tekemättömän polun.

Erityisesti johtajana törmää useisiin kliseisiin käyttäytymisestä, pukeutumisesta, odotuksista ja tekemisestä. Silloin ihminen roolin ja lavasteiden sisällä joutuu itse pohtimaan arvomaailmaansa, arvostustansa ja käyttäytymistään arjessa. Romukoppaan johtajan kuuluu tai ei kuulu tehdä – ajattelu. Ihminen, tunteet, tekeminen ja tulokset ennen rakenteita, jotka usein lavasteina elämässä huojuvat.

Menestyviin johtajiin ja organisaatioihin piirtyy usein kuva avoimesta, kasvollisesta, esimerkillisestä, aktiivisesta ja vuorovaikutteisesta johtajasta. Johtajuus perustuu paitsi kulttuuriin, myös jaettuun vastuuseen, jossa yksilöt loistavat yhdessä ja erikseen.

Vahvat yksilöt erottuvat aina kaikista lavasteista. Silti yhteisö yhdessä on aina enemmän kuin yksilöidensä summa – organisaatiot, rakenteet ja tekeminen näyttää keinotekoisilta lavasteilta ilman aitoa yhteyttä ihmisten, tunteiden, tekemisen ja yhteistyön välillä.