Kaisa Mäkäräinen ilmoitti harjoitusten aloittamisen taas polttelevan. Harri Kirvesmies kirjasi matkoja eri välineillä pallon ympäri. Jarkko Niemisen liikaharjoittelusta puhuttiin usein miehen loistavan uran aikana. Henrik Dettman kirjasi omista opeistaan ehkä parhaan koskaan Suomessa kirjoitetun kirjan johtamisesta.

En ole urheilumies. En edes penkkiurheilija. Vedonlyönti tuntuu utopistiselta. Silti inspiroidun ja pohdin sitä asennetta, joka urheilijalla on valittuun lajiin, harjoitteluun ja haluun parantaa tuloksia jatkuvasti. Menestys on harjoittelun ohella mahdollisesti syntyvä sivutuote. Suurimmalle osalle ammattimaisista urheilijoista huippumenestys jää haaveeksi.

Työelämästä pitäisi löytyä kaikki menestyvän ammattiurheilun lähtökohdat. Haaveet, selkeä visio päivämäärällä ja utopialla, tavoitteet, tieto kilpailijoista ja tunnollinen harjoittelu. Toimintaympäristö, jossa yksilöllä on mahdollisuus yrittää ja pyrkiä huipulle. Olosuhteet, jossa arkinen raataminen tuntuu hyvältä. Valmennussuhde, jossa rankkojen harjoitusten jälkeen voi kiittää ja halata.

Miten osaisimme viedä liiketoiminnan hyvät opit kuten taseajattelu urheiluun ja ammattiliikunnan helmet arjen tekemiseen? Miten saisimme työn tuntumaan vähemmän työltä ja enemmän kutsumukselta? Ja miten saisimme arjen urheilijan työssä kokemaan oma vastuunsa tuloksista.

Aina välillä tuntuu, että ajattelemme työn kuuluvan tuntua työllistävältä. Sitten on heitä, jotka eivät tunnusta koskaan tehneensä työtä vaan toteuttaneensa unelmaansa arjessa päivä kerrallaan. Kieltämättä aktiivisesti yrittävien ihmisten tulokset ovat välillä mykistyttäviä.

Tuloksia syntyy, kun panos, olosuhteet ja riittävä määrä yritystä kohtaavat.

Motivoituminen on vaikea laji. En tiedä millaisen painin Mäkäräinen kävi lajiin palamisesta. En osaa sanoa kuinka useasi Saara Aalto on halunnut antaa uralleen periksi ja ryhtyä opettamaan muita. Kiinnostavaa olisi tietää miksi moni jaksaa päivässä, vaikka vaihtoehtoja olisi helpompiakin.

Ainoa varma asia on, että yritys, olosuhteet ja toimintaympäristö joko tuottavat rakkautta lajiin tai karsivat sitä. Siinäpä pähkinä jokaiselle töihin lähtevälle.

Miten työ saataisiin tuntumaan parhaalta tavalta kuluttaa aikaamme ajassa?