Kuulun siihen harvaan osaan väestöstä, jonka mielestä maailma on aina keskeneräinen. Pelkkää muotoiluvahaa uusien ajatusten ja ideoiden rakentamiselle. Olen onnellisimmillani saadessani ajatella luovasti uutta, vaikeaa ja monen mielestä turhaa tai mahdotonta.

Olen huomannut monelle uuden edustavan turhaa tai hallitsematonta riskiä. Yritän oppia ajattelemaan loogisiin ajatusketjuihin turvautuvan ihmisen tavoin. Nähdä maailman valmiina ja harkita harvoin sen palasten järjestyksen vaihtamista.

Ymmärrän, mutta en tyydy olevaan, vaan halajan seuraavaa ja parempaa.

Ei kaikkea tarvitse muuttaa. Ei kaiken tarvitse jatkuvasti muuttua. Mutta kaikelle on aina olemassa olemassa olevaa parempi versio. Piilevää arvoa, kitkaa, hitautta ja turhaa on kaikkialla. Suomi on monella tavalla maailman paras paikka asua, mutta ei alkuunkaan niin hyvä kuin huomenna tai sen jälkeen. Ajatus hyvinvoinnin tuhoutumisesta on absurdi. Ainakin 500 vuotta elämä kotimaassa on mennyt jatkuvasti parempaan suuntaan.

Maailma paranee, vaikka ei koskaan tule täydelliseksi.

Haastavinta on pohtia uudella tavalla, ja löytää ratkaisu, jolla samoista palasista luodaan uusi ja parempi yhtälö. Etsiä polkua parempaan tulevaan. Uuden luominen vaatii vanhan piirtämistä ja pohtimista uudella tavalla jatkuvana prosessina. Uusi ei tule tyhjästä, vaan työstönä vanhan palastelusta.

ATK muuttaa kaikkien toimialojen arvoketjua. Asuminen, energia, liikenne, oppiminen ja terveys ovat murroksessa. On mahtavaa olla elossa todistamassa aikaa, jolloin asioista tulee älykkäitä. On upeaa saada digitalistina osallistua parempien asioiden muotoilemiseen. On jännittävää ottaa riskejä, jotka välillä myös johtavat epäonnistumiseen.

Jokainen voi omassa päässään pohtia millä puolella väistämätöntä muutosta seisoo. Vastustatko, hyödynnätkö vai luotko uutta arkeen ja juhlaan? Jokaiselle on tarpeellinen tehtävä omien ominaisuuksien ja taipumusten mukaan. Tarvitaan vastustajia, käyttäjiä, kannattajia ja uudistajia uuden luomiseen. Vaikka minä näen maailman muotoiluvahana, en ajattele onnistuvani sen parantamisessa yksin.

Hienointa on tietoisuus ja varmuus siitä, että tulevaisuus luodaan yhdessä.

44727