Jossain kohtaa lomaa on jokaisen syytä katsoa omaa tekemistä peilin kautta. Miten mennyt kausi meni ja varautua syksyn haasteisiin. Peiliin katsomalla voi pohtia sen heijastamaa kuvaa itsestä, ympäristöstä ja pohtia mahdollisuuksia oman toiminnan kehittämiseen.

Mitkä asiat lopulta ovat omissa käsissäsi? Kuinka paljon löydät vikaa maailmasta, markkinoista, asiakkaista ja ympäristöstä? Miten välttäisit tehdyt virheet tulevassa toiminnassa ja miten saat entistäkin enemmän tukea omaan tekemiseesi. Asioita, joiden ympärille kannattaa pysähtyä hetkeksi ennen tulipalojen alkua.

Eräs inhimillinen piirre näkyy suomalaisessa johtamisessa. Ehkä siinä on hyvääkin, mutta usein huomaa ihmisten johtavan asioita ja haasteita fiksaamalla. Kun asioita on paljon, laitetaan asioita pikkuhiljaa palapelin tapaan kuntoon.

Fiksailemalla syntyy kuitenkin tilkkutäkkiä. Vanhat ja uudet palaset sopivat huonosti yhteen ja orkesteri soittaa kohtuullisesti ainutkertaisen sijaan. Fiksailemalla pidetään tulipalot kurissa saavuttamatta koskaan sinisen meren aaltoja ja aurinkoa.

Fiksailun vastakohta on teoksen luominen. Ajatus lähtee palapelin loppukuvan piirtämisestä ensin. Missä kuljemme viiden, kolmen tai vuoden kuluttua. Mitä asioita on voitettava ja mitkä muutokset vievät tekemistämme seuraavalle tasolle. Mitä organisaation on opittava ja yhdessä saavutettava. Näihin kysymyksiin vastaamalla päästää yhteisön johtamisessa, kehittämisessa ja parantamisessa eteenpäin.

Sitä mitä ei ole ymmärrettävästi kuvattu, on mahdotonta arjessa rakentaa.

Ajattelet varmasti olevasti menestyksesi muotoilija arjessa. Mieti vielä kerran ja pohdi tehtyjä asioita. Rakennatko uutta arvoa vai fiksailetko vanhaa entistäkin paremmaksi. Anna itsellesi ja ympäristöllesi armoa ja aikaa kehittyä, mutta tunnista tarkasti omat luulosi maailman arvottamista faktoista.

Maailma ei ole valmis mutta paranee. Siksi lomakauden lopulla on syytä pohtia yhteisön oppimista ja omaa polkua elämän oppilaana. Vain etsimällä uutta ja erilaista syntyy enemmän ja parempaa vähemmällä. Fiksailemalla vanhaa päädytään koristelemaan entistä eikä nostamaan tekemistä seuraavalle tasolle.