Ymmärrys

14.10.2015 | Blogi | Ville Tolvanen

Ymmärrys

Voiko kutsumuksena olla ymmärryksen lisääminen? Tällaiseen ehdotukseen digitalistien visiosta päädyimme yhteisön tulevaa pohtiessamme. Asia jäi kutkuttamaan minua. Olisiko tässä vastaus myös oman urani ja elämäni kehittämiselle?

Kysyin veli Sarasvuolta miten keski-ikäistyvä asiantuntija ja yrittäjä motivoituu tulevien vuosikymmenien haasteisiin? Odotan innolla Jarin lupaamaa julkista ja yksityistä vastausta. En siksi, että Jari tietäisi puolestani. Haluan vain kuulla hänenkin ajatuksensa asiasta. Onhan hän vanhempi veli osittain samankaltaisella polulla. Hölmöhän olisin, jos en itseäni fiksummilta kysyisi.

Sain Hei Jari avautumisen jälkeen useita rakentavia ehdotuksia. Sain myös kritiikkiä avoimuudestani ja siitä, että tunnustin julkisesti ajoittaisen turhautumiseni. Kriitikon sanoin kukaan ei halua ihmistä jolla on vaikeuksia motivoitua. Itse ajattelin olla ihminen, rehellinen ja avoin tässäkin asiassa. Aina ei paista aurinko keski-ikäisen miehen risukasaan. Miksi ihmeessä lähtisin valehtelemaan olevani muovinen supermies?

Olen akavalaista opettajien, pappien ja sotilaiden sukua. Siskoni ja äitini ovat opettajia. Onko siis vastaus kysymykseeni tulevasta näinkin ilmiselvä. Kavereilleni se ainakin tuntuu olevan kirkasta aina turhautumiseen asti. Villen lisäarvo on ymmärrys – tieto tai ainakin neuvo siitä mitä pitäisi tehdä.

Osaamisen ja ymmärryksen jakaminen elämäntehtävänä tuntuu sekä suurelta että vaikealta.

En tunne ansaitsevani minkäänlaista mandaattia muiden neuvomiseen. En ole akateemikko enkä vietä päiviä tutkimustietoja ahmiskellen. Elän ihmisten seurasta ja tapaan mielettömän määrän uskomattomia vaikuttajia arjessa ja juhlassa. Opin yhdistelemällä ja vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.

Voiko itse ilmoittautua muiden opettajaksi tai valmentajaksi?

Voiko hyvä suunnittelija ja luova mieli olla muiden matkojen opas? Näitä asioita pohdiskelen ja heikkouksiani ymmärryksen antajana. Olen nopea, lyhytjänteinen ja helposti turhautuva. Intohimoinen ja ajoittain äänekäskin. Miten sellaisesta tulee muiden oppimisen auttaja?

Jatkan pohdintaa elämäni, tulevaisuuteni ja tekemiseni tehtävästä. Olet tervetullut mukaan matkalle tai vähintäänkin siihen vaikuttamaan. Asioiden ja ideoiden jakaminen on ihmisistä, asioista ja yhteisöistä välittämistä. Vaikeneminen viisauden sijaan tyhmän ja laiskan valinta.

Mitä sinä ajattelet omasta tehtävästäsi?

JAA

[et_social_share]

KIRJOITA KOMMENTTI

Karl-Magnus Spiik
2015-10-16 08:11:16

Peruskysymys lienee mikä on elämän tarkoitus, johon löytyy lukuisia vastauksia: elämän jatkuminen, onnellisuus... Käsitykseni on, että se on olla osaa mailmankaikkeuden älykästä järjestelmää, joka elää = kehittyy koko ajan. Tätä järjestelmää fyysinen ihminen tulee tuskin koskaan ymmärtämään täysin.

Elämä on kuollut, jos siinä ei ole henkeä - energiaa. Elämään liittyy jatkuva uudistuminen. Sen näkee luonnossa - kaikkialla. "Maasta olet sinä tullut..." Luonnon kiertokulussa mukana oleminen on myös ihmisen osa.

Elämän tarkoitus ei ole vetäytyä eroon yhteiskunnasta esim. istumaan pylvän nokkaan. Ihmisen tarkoitus on oppia elämään "luonnonmukaisesti" samalla tavalla kuin luonto sopeutuu muuttuviin tilanteisiin. Se ei tapahdu luostarissa, vaan maailmassa ihmisten joukossa. Jokaisella ihmisellä on olosuhteet, joihin hän syntyy ja joissa hän voi tehdä valintoja: kasvaa ja kehittyä tai kuvitella olevansa oikeassa ja täydellinen (vapaa tahto).

Onnellisuus on yksi tavoite, mutta se ei ole pysyvä eikä se ole saavutettavissa. Onnellisuus on henkinen tila. Jos ihminen on koko ajan onnellinen, on suuri riski, että kehitys pysähtyy. Turhautuminen, väsyminen, ristiriidat, ongelmat... ovat kehittymisen käyttövoima, koska ihminen haluaa niistä eroon. Silloin tarvitaan luovuutta, ratkaisuja ja uusia näkökulmia - jotka taas johtavat kehittymiseen ja lisääntyvään tietoisuuteen.

Suurin osa ihmisistä kehittyy vasta pakon edessä. Tuska pakottaa muutokseen. Kun ihminen ymmärtää jollain tavalla elämän järjestystä, oppii hän ennakoimaan tilanteita. Hän jopa keikuttaa itse venettään, jos se ei muuten keiku. Hän hakeutuu epämukavuusalueelleen saadakseen uusia kokemuksia, jotka vuorostaan auttavat tietoisuuden lisääntymisessä. Kasvanut ymmärrys valaisee tietä vähän paremmin, jota ihminen kulkee tietoisesti tai tiedostamattaan.

Lähetin kerran Jarille suoran kirjeen. Palaute tuli salamannopeasti. Sen seurauksena syntyi mielenkiintoisia keskusteluja ja tapaaminen. Kirje on sen verran suora, että en jaa sitä julkisesti. Lähetän sen sähköpostissa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.

Lisää kommentti

Kommenttisi moderoidaan tarvittaessa.