Laudoissa

Olen miettinyt viime aikoina enemmän kuolemaa kuin koskaan aikaisemmin.

En ajattele kuolevani vaan olen tullut tietoiseksi kuolevani joskus tulevaisuudessa. Elin pitkään ja hartaasti omassa päässäni kuolemattomana. Viime aikoina elämäni on antanut ymmärtää sen joskus myös päättyvän.

Olen elänyt hyvää elämää pitkän aikaa. Jos kuolisin huomenna, voisi hautakiveeni kirjata ”Elämälle kiitos – hän sai lähes kaiken mitä halusi.” Kaikki huoleni liittyvät ensimmäisen maailman ongelmiin. Olen tietääkseni terve, minusta välitetään ja välitän ihmisistä lähelläni.

Elämän puolivälissä pohtii paljon mennyttä ja tulevaa. Tässä iässä olen useammin vanhin kohtaamisissani kuin nuorin kuten tapasin pitkään olla. Se ja tietoisuus siitä, ettei ole aivan nuori panee ajattelemaan asioita. Mikä minulle on tärkeää, mitä haluan ja mitä en halua elämäni loppuvuosilta.

Ainakaan en halua alkaa vanhaksi. Mieleni on nuori ja nuorekas. Haluan innostua, kehittyä ja ajatella, että elämällä on minulle vielä paljon tarvittavaa. Haluan karistella päältäni asioita joilla luulin olevan merkitystä. Ymmärrän vihdoin ettei rahalla ja onnella ole juurikaan yhteyttä. Ajattelen ettei tulevani ole rahoistani riippuvainen. Uskallan ajatella ettei minulla ole paljonkaan menetettävää.

Suorituspaineista luopuminen on virkistävä kokemus. On pelottavaa ajatella omistavansa paljon aikaa pelkästään olemiseen, itsensä ja ympäristön kehittämiseen ja päivittäisen leivän ansaitsemiseen. Tuntuu viehättävältä ajatella olevansa vapaa kokemaan elämänsä tulevan täysin ilman suorituspaineita. Käärinliinoilla ei ole taskuja eikä minua kukaan muistele. Eikä tarvitsekaan sillä tämähän on minun eikä meidän kaikkien elämä. Olisi kohtuutonta ajatella olevansa jollekin tärkeä vielä kuolemankin jälkeen.

Haluaisin vapautua asioista joilla ei ole kuoleman jälkeen mitään arvoa. Esineistä, rahasta, urasta ja statussymboleista. Olisi hienoa antaa itsensä omistautua elämälle. Tunteille, kokemiselle ja muille ihmisille. Olisi upeata löytää tie, joka veisi perille syvälle itseeni. Tie joka tarjoaisi itselleni lupa olla oma itseni aivan ilman maailman hälyjä.

Haluan ajatella ja nähdä itseni elämän ja itseni opiskelijana.

Haluan vapaasti pohtia ja jakaa ajatuksiani ajasta ja tulevasta. Haluan löytää itselleni paikan olla hyvä itselleni ja ihmisille ympärilläni. Haluan olla jotain mitä luonto minusta loi.